Mä oon sit taas siitä erikoinen, et mä tykkään vähän kaikenlaisesta musasta, joka genrestä mrlkein pystyis nimeen yhden hyvän kappaleen ainakin. Ihan semmoista huutoörinäheviä mis sanoista ei saa kunnolla selvää, niin ehkä ei, jos Rammsteinia ei lasketa siihen kategoriaan ;)

mä kuuntelen just tollasta ärjymismusiikkia, sitte brittiläisiä paljon esim enter shikaria ja dubsteppiä.

 

näistä poiketen mä tykkään aika monesta iskelmäbiisistä :DD

mie myönnän cd-hyllystä löytyvän salaisen paheeni; katri helenan:D

eipä  ole tullut popitettua sitä moneen vuoteen, mutta jos sitä jostain kuulee,  niin  nautiskelen salaa:D

sit oma juttunsa on  mun kummallinen mieltyminen ysärihitteihin. vaikka sellainen purkkapoppi muutoin saakin karvat pystyyn, niin sit kuitenkin  pystyn fiilistelemään ihan onnesta soikeana jotain nostalgiaa herättäviä lällytyksiä joissa ei ole sanomaa nimeksikään, kertosäe on yksinkertaista hoentaa  ja musiikkivideossakin keikistellään tyyliin sinisessä peruukissa ja hopeisissa buutseissa herättäen  lähinnä surkuhupaisuutta, niin silti:D

Siis kerron esimerkkinä oman mitä siis haen takaa.

Kuuntelen hyvin pitkälti konepainotteista musiikkia ja muutenkin sellasta mitä kuule vain klubeilla klo 03:00 jälkeen.

Mä oon aina vihannut kaikkea huutomusiikkia missä ei oo mitään sanomaa muutakun että kuole kuole sinä paska saatana olet syvältä jne jen.. :D Noh, aloin odottamaan esikoista alkutalvesta 2010 ja Mokoma julkaisi niihin aikoihin albumin Sydänjuuret. Mä rakastuin. Se on harvinainen levy kaikin puolin, siinä on vaan kaks biisiä joiden yli hyppään. Mokoman sen levyn jäkeinen tuotanto on kovin lähellä sydäntä, mut se ei vaan sovi mun makuun. :D

Aikoinaan (2009) oli vastapainona konemusiikille Slipknotin joku levy, en muista nimeä mut sen raita 11 oli Snuff. :D Ja sit oli vielä yks toinenkin bändi mitä en nyt muka muista ollenkaan, mut samanlaista huutomusaa.