No nyhämmää tiärän mikä mun on !

Eli siis, oon tässä jo hyvän aikaa (muutaman kuukauden) ollut kovin allapäin ja kaikki menee aamusta alkaen päin hevon kuusta ja vähän vielä ohikin. Hermo kiriällä jo ennen kun pääsöö sängystä ylös ja sit vaan valitan ja valitan. Valitan siitä kun ukko ei oo koskaan kotona (no, voishan se oikeesti useemminkin kotona olla), mä en pääse ikinä mihinkään, kuuntelen huutavaa (vaikkei se edes huuda aamusta asti) lasta koko päivän, vaihdan sata (kaksi) kakkavaippaa päivässä, siivoan kodin, pesen pyykit, kuuntelen valitusta siitä kun en joskus jaksakkaan siivota jälkiäni heti ruuanteon jälkeen jne, lista on loputon. Mut nyt mä keksin mikä mua vaivaa! Mä oon ihan kypsä tähän kotona olemiseen! Oon vuodenvaihteessa ollut 1,5v kotona ja tää on vaan jumalauta liian pitkä aika mulle ja mun aivoille olla kotona neljän seinän sisällä. Vaikka mä kuinka keksisin meille puuhaa ja touhuttais pihalla ja sisällä ja käytäis asioilla ja kahvilla niin silti kaikki päivät tuntuu ihan samalta paskalta suoraan sanottuna. Mä rakastan mun lasta yli kaiken, mut ei musta ihan oikeesti oo olemaan kotona näin pitkään. Mä rakastan ihan liikaa hektistä elämää ja sitä että hiki hatussa saa painaa soppakauha kourassa, että ei oo luppoaikaa. Toisinsanottuna, mä toimin 100%:sesti paineessa ja vaan puolella teholla nyt kun ei oo mihinkään kiire, mä voin tiskata yksiä tiskejä vaikka koko viikon jos musta siltä vaan tuntuu. Mä just eilen sanoin ukolle että voi onneks pian on tammikuu ja pääsen edes kouluun jos ei niitä töitä kuulu. Taitaa alkaa meidän perheessä sitten puhaltaa ihan uudet tuulet! :) Tästä viisastuneena, en ikinä enää aio olla näin kauaa kotona! Mutta en myöskään alle 1v ikästä laita hoitoon, muistakaa se! :D Kiitos ja anteeksi.

6.12.2012
RJ89
RJ89

RJ,  muistan miten mun äitini kertoi   joskus että alkoi tilata tieteenkuvalehteä  minnuu odottaessani, ja jatkoi aina sinne saakka kunnes meni töihin. tarvitsi kuulema "jotain joka pitää ajatuksen  liikkuvana". ja  mie ihmettelin  aina että mitä sesillä oikein tarkoitti, kunnes raskauduin ite, ja olin ihan varma  että joka raskauskuukaudella miun älykkyysosamäärä  romahti aina kymmenen pykälää:D liekö hormooni vai mitä,  mutta tuntui ettei  tajua enää mistään mitään  eikä edes perushelpot tehtävätkään   vaan ota onnistuakseen.

jep. jotenmitähän mie tein "fiksuuteni" eteen...? en tilannut  tieteenkuvalehteä, vaan  luin seiskaa  ja pidin raskauspäiväkirjaa:D

so long harmaat aivosolut! tulkeehan joskus takaisinkin, jookosta:)?

7.12.2012
Blanco
Blanco

Jjep, ja sit jotenkin ei muka jaksa keskittyä yhtään mihinkään normaaliin puheeseen, suurin osa keskusteluista menee korvasta sisään ja toisesta pihalle kun ei jotenkin "osaa" enää keskustella aikuisten ihmisten kanssa. Kaikki tuntuu jotenkin muka aivan yli vaikeelta mihin pitää vähänkään käyttää noita kahta aivolohkoa tuolta korvien välistä. Pitää vissiin kaivaa sudokut ja ristikot esiin ennen tammikuun alkua.. :D

7.12.2012
RJ89
RJ89

muistan mitenmeidän ystäväpiirissä yksi tuli yllätysäidiksi.myö muut oltiin vieläonnellisesti alaikäsiä eikä äitijutuista hajuakaan. aina kun kävin tän kaverin luona kylässä, niin sillä  oli jotain mainos-askartelujuttuja keittiön pöydällä ja se väkersi päivärt pitkät pullaa pakkaseen joita sitten jakoi pois kun tilaa ei enää riittänyt. ja miten sekertoi  päivän kohokohdan olevan  mainosten kolahtaminen postiluukusta.. mie järkytyin, että tollako tavalla sitä sekoaa  kun kotiäidiksi jää:D ja kyllä, pullaa en koskaanoppinu tekemään sellaista että sitä oisi kellekkään kehannu jakaa, mutta kyllä se pää muutoin ihan yhtä pipinä alkoi raksuttaa:DD

6.12.2012
Blanco
Blanco

Blancohan se laittoi kovin tyhjentävän viestin! Juuri näin! :))

6.12.2012
RJ89
RJ89

hih:D

mie  aikanaankirosin sitä, että rahattomuus pakotti töihin heti kun mammaloma loppui. vanhempainraha ei oisi riittänyt ei mihinkään.. mutta hetipä huomasin kun töihin  lähin, että vaikka kaikki verottikin energiaa  roimasti enempi (uusi ala,  uudet opit, uudet ihmiset uuden  työpaikan myötä, eikä väsymystä vaan voinu näyttää ja  kaiken aikaa piti olla virkeenä imemässä uutta  tietoa) niin silti, mie olin paljon tyytyväisempi käydessäni illalla nukkumaan /sammuessani sohvalle.

kotiäitiys tuntuu hetkittäin olevan maailman epäkiitollisin työ,  kun kukaan ei arvosta, ruoka ei  kelpaa,  muita ei kiinnosta edesauttaa siistinäpitoaja se oma pikkukultakin vaan huutaa  naama irveessä milloin  minkäkin  lelupupun hukkumista.. mutta se, että saa sen 40h viikossa olla eri roolissa perhepiirin ulkopuolella. ressata jostain ihan muusta kuin jauhelihakeitoista ja paskavaipoista, ja lapsi juoksee hoidossa kaulaan kiinni  kun on  ikävöinyt äitiään, niin  kyllä se  piristää:)

yhtäkkiä saa arvostusta kotonakin,  kun ei ole sillälailla enää itsestäänselvyys. välillä pittää mennä vähän etäämmälle, että huomaa ikävöivänsä jotakin, ja mielestäni tuo työelämään  palaaminen on jollain tapaa sitä. osaa arvostaa mitä  on  kotona odottamassa:)

6.12.2012
Blanco
Blanco

Hyvä etten oo ainut joka "kärsii" tästä kotona olosta. :b :)

Ja Santtuvaan, säälin. ;D

6.12.2012
RJ89
RJ89

täällä samanlainen kans.. voitte varmaan vähän sääliä meidän muksuja ja miestä kun oon ollu kotona yhteensä kohta 4 vuotta, pari pientä pätkää käyny töissä välillä. . töissä ollessa olin joo väsynyt mut enpä jaksanu hermota joka asiasta.. kyllä taas meinaa vähän keittää kun on saanu tänään taas joka asiasta sen tuhat kertaa sanoa.. sori purkaus.. :D

6.12.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

hyvä ko hoksasit mistä kenkä puristaa. Mulla ihan sama juttu, ei musta ole olemaan kotiäitinä 3 vuotta. 1v 4kk oli kuopus ku hoidon alotti. Mulla oli toiveissa et oisin töihin päässy joten nyt oon vaan jumissa. Mut jos hyvin käy ni ensi viikolla alkaa yksi koulutus ni onpahan jotain mullakii.

6.12.2012
misukka
misukka
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...