Raskauden aikainen masennus

Aina puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta onko kukaan koskaan kuullu raskauden aikaisesta masennuksesta?? Tuntuis vaan itellä olevan sellanen...oon niiiiiiin väsynyt tähän arkeen, kotona siis reilu 2 vuotias ja sen kanssa pitäis jaksaa touhuta ja ite oon todella väsynyt ja valtava raskauspahoinvointikaan ei auta asiaa ja tää vuodenaikakin on yks mitä inhoon yli kaiken, en vaan kestä kylmyyttä!!! Ja ulos pitää mennä päivittäin...Ja sekään ei helpota että oon saanut paljon apua omilta ja miehen vanhemmilta, mutta tuntuu et en jaksa edes yhtä aamua olla lapseni kanssa ennenkun mies tulee kotiin. Tänään sanoinkin miehelle että kohta annan lapseni johonkin sijoitukseen, kun en vaan jaksa. Ja vaikka toivottu on tämäkin lapsi niin yhessä vaiheessa jo toivoin että menis kesken ja ikinä ei enää lisää lapsia tehtäis, mut sit oli päivä kun en tuntenu liikkeitä niin tuli heti hirvee paniikki ja syyllisyys ajatuksistani. Ja asiaa ei helpota sekään, että 2v on niin raivostuttavan villi...ollu jo 1v lähtien ja nyt mennään ilman päikkäreitä ja sekin vaan pahentaa tilannetta mut jos nukkuu päikkärit niin valvoo johonkin kymmeneen puol yhteentoista enkä jaksa sitäkään...toivottavasti tää pahoinvointi ees helpottais...

28.11.2012
Lintu4
Lintu4

No en mä tiedäkään sit johtuuks tää masennus suoranaisesti tosta raskaudesta vaan juuri siitä pahasta olosta (huonovointisuudesta siis) mikä mulla on, ja siis suurin ongelma on et en jaksa tota esikoista, et olo paranee heti illalla kun se nukahtaa ja saan olla rauhassa mut aamulla alkaa heti ahditus kun tietää että taas pitkä päivä edessä...ei oo mitään sellasta toimintaa täällä alle 3v mihin voi lapsen viedä yksinään. Ja kyllä mä uskon että tää tosiaan helpottaa kun toi oksenteluvaihe vaan menis ohi ja sais voimiakin jostain ja viimestään kun tulee tuolta masusta ulos...

29.11.2012
Lintu4
Lintu4

mulla on nyt vähä eriasia kun mulla on toistuva vaikea masennus, ollut jo 11vuotta. mutta nyt tän toisen raskauden kohalla on vaan pahentunu, samoiten ku mun ahdistuneisuus häiriö. onneks pääsen juttelemaan ja on lääkitys jo kohillaan, nyt alkaa valoa näkymää enemmän tunnelin päässä kun vaikka kuukausi sitten :) ja illat on mulle s epahin ku tyttö menee nukkuu, ku saa olla ihan oma itsensä,kun tytön kanssa pyrin olee mahdollisimman normaali, niin sitte se paha olo tulee triplana päälle. mut kyllä tästä vielä noustaan niinku monta kertaa aiemminkin :)

28.11.2012
odevenks
odevenks

No mä saan jo konkreettisesti apua tosi paljon ton esikon hoidossa mut en jaksa niitä vähäisiäkään tunteja. Ja toisaalta ootan kovasti että tää vauva syntyy niin pääsen siihen vauva-arkeenkin kiinni joka mun mielestä taas oli paljon ihanampaa aikaa kun tää 1-2v ollu!!! Oikee ratkaisu ois ollu että oisin menny töihin ja lapsi hoitoon tän mun raskauden ajan mut eihän siitä työn teosta taas ois tullu taas mitään kun oisin joutunu oleen saikulla taas monta kuukautta oksentelun takia. Ja toivonkin että pääsen töihin kun seuraava lapsi on n. 1,5 vuotias, mulle ei vaan oo tää kotiäiteily tehty...mä en oo mikään puistoissa viihtyvä, kaikkea kivaa aktiviteettia järjestävä touhukas äiti...mut sen voin sanoo että tää on satavarmasti viimenen kerta kun oon raskaana, mua ei vaan oo tehty raskaana olemiseen, esikoisenkin aikana olo oli ihan karsee!!!

28.11.2012
Lintu4
Lintu4

Neuvolasta kannattaa pyytää lähete neuvolapsykologille, ja siellä alkaa rakentaa suhdetta syntyvään vauvaan.

Nimim. kokemuksella, esikoisen vauva-aikana synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipuneena.

28.11.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti

siiis raskaudenaikasesta asennuksesta ei tietoa :D :)

28.11.2012
Halitintti
Halitintti

mulla ei synnytyksenaikasesta masennuksesta mitään tietoa, mutta mulla oli esikon syntymän jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja se oli juurikin semmosta, että en jaksanut hoitaa lasta, kaikki lapsen hoitojutut tuntu ylivoimasilta ja soitin miehelle vajaan puolen tunnin töissäolon jälkeen, että mä en jaksa enää. Monesti itkin hysteerisenä vauva sylissä ja sitten kun en itkenyt, oli hirveä syyllisyys siitä, kun en jaksa oman lapseni seuraa. Onneksi hyvä ystävä tajus tilanteen ja oli monesti esim. iltaisin niin kauan meillä kylässä, kun lapsi nukahti. Tuo nukuttaminen oli jotenki erityisen turhauttavaa, kun lapsi vaan itki ja itki ja itki ja ite olin ihan täysin poikki.

Kovasti kannustaisin kertomaan tilanteesta neuvolassa!! Mulle ehdotettiin kuopuksen syntymän jälkkeen perhetyöntekijää, joka leikkii silloin tällöin isojen lasten kanssa, ja äiti saa vähän relata..

28.11.2012
Halitintti
Halitintti

...........

28.11.2012
Lintu4
Lintu4
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...