tuntuu ettei kaikki ole masussa hyvin.. :'(

siis tää voi tuntua nyt oudolta mutta musta tuntuu ettei kaikki tua mahassa oo ihan kunnossa... ja mulla on aina ollu todella voimakkaat vaistot... :'( elämässäni muutenkin on jo pitkään tuntunut asiat olevan liian hyvin ollakseen tottakaan ja tämä sopisi nyt rikkomaan tämän idyllin... tuntuu etten alunperinkään ansaitse tätä onnea.. vauva sai muutenkin alkunsa tasan yhdestä kerrasta joten sekin tietysti hämää ja tuntuu uskomattomalta.. pelkäsinhän esikoisenkin kohdalla vaikka mitä mutta se oli semmosta uuden pelkoa, ei tulevan tuskan aavistusta niinkään.. olen tehnyt 3 testiä jotka kaikki näyttivät haaleaa plussaa ja sitäkään en ymmärrä miksi toinen viiva on aina vaan niin haalea... kaikelle pelolle löytyy kyllä selitys jostain mutta entä jos olen yksinkertaisesti vaistoineni oikeassa ja keksin näitä selityksiä itselleni?? maha tuntuu jotenkin vaan mahalta.. esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja jännää mutta tunsin siteen heti.. en ole laskenut yhtään raskausviikkoja joten mulla ei ole mitään hajua millä viikolla olisin, 4-6? neuvolaan en ole vielä soittanut koska en ole jaksanut..? tämä ei siis ole yhtään mun tyylistä kun oon just semmonen käytännön järjestelijä joka varailee ultrat, lääkärit kaikki jutut ja kaivaa tyyliin vanhat vaatteet jo esiin tässä vaiheessa, en oo tämmönen joka odottelee ja laiskottelee, mutta ihan tosissaan ihan kuin joka jarruttelis mua! ei kerrottu esikosta kovin aikasin, paitsi kavereille kun ne ihmetteli kun en polta, kun oli niin pelottavaa sillon ihan teininä kertoo muille mutta nyt ei oo syytä odottaa mut silti en oo kertonu ja mietin vaan et voisinkohan peittää mahan tammikuuhun ja kertoo sit (haloo :D).... en edes soittanu sinne pirun neuvolaan vaan koska en muka saa aikaseks....yks päivä söin myös kolme graavilohileipää vaikka tiän et se on kiellettyä raskaana mut jotenki aattelin et ei siä oo ketään kumminkaa niin voin tän syödä.. teen asioita jotenki ihan ajatuksissani , en mitenkään katkerana itku kurkussa vaan ihme rennolla asenteella vaikka on iso asia kyseessä.. tää tunne tuli siis hetki testin jälkeen, ei näiden juttujen jälkeen siis.. näin esim unta et kävin vessassa ja pyyhin vähän verta paperiin.. sit näin unta jossa mun sisko (jolla on jo 3kk vauva) synnytti lääkärin sanojen mukaan 5grammasen (okei what x)) vauvan ja näin siitä kuvan ja se oli ihan pieni läntti vaan, ja mun sisko ei sit tietenkään saanu sitä imetettyä ja mulla tuli siitä tosi paha mieli.. ja mun sisko oli siinä unessa tosi onnellinen ja positiivinen ja mä ihan itkunen.. näinkin sen vauvan sit ku sitä sai mennä kattoon ja se oli ihana ja ihan normikokonen =) mut jotenkin ihme unia.. niin todenmukasia ja jotenki syvällisiä :D siis ku ekassa raskaudessa näin kans tietty unia mut tyyliiin jotain et mörkö vei mun mahan :D jotenkin en oo yhtään silitelly mun mahaa vaikka testin jälkeen olin pakahtua onnesta ja viäki osittain mitä nyt uskallan, kun tuntuu siltä et kaikki on turhaa.. tää ei siis oo mitään masennusta tms vaan mulla on semmonen olo et tässä on joku virhe, tuulimuna, km tai muuta outoo.. suuri bakteerimäärähän voi kans vääristää tota rt tulosta ja mullahan on ties mitä vaivaa tua alhaalla , en sitä sillei pelkää kun eihän se kovin todennäköstä oo mut se ois oikeesti yks selitys noille haaleille plussille.. yks juttu kans et mulla ei oo mitään muita oireita kun finnit ja kauheet repäsykivut.. joo tiän et oon aikasilla viikoilla mut oli mulla jo pahoinvoinnit, rintatuntemukset ja muut outoudet heti.. tuntuu kauheelta oottaa johki 10 viikolle et neuvolassa kuunnellaan sydän äänet ja päästään ultraan! varhaisultraan ei oo varaa. tää tunne on jotenkin oudon vahva ja erilainen olo, ja on semmonen olo et kaikesta huolimatta kestän tän kyllä et kyl tää tästä siis semmonen et ootan oikeen sitä tyhjenemistä... kuitenkin rauhallisin mielin eli en mitenkään missään vaiheessa oo panikoinu tai stressanu ja nää tunteet nyt tulee ja menee, tää nyt vaan on tämmönen tunneryöppy kerralla selitetynä :D onko kukaan tuntenu samoja siis ihan ku ois kuudes aisti tai muuta eli ei mitään normiraskauspelkoja ja negatiivisten asioiden tiedostamisia vaan tällasta ihmeellistä rauhallista aavistelua? oon jotenkin siks niin rauhallinen kun tiän et tää asia ei oo mun päätettävissä kuitenkaan..