Osittaiset tulokset saatu esikolle aistiyliherkkyydestä
Tänään vihdoin pääsin kuulemaan esikoisen tulokset. Ja sitähän sieltä löytyi mitä odotinkin. Esikoinen on joillakin aistimusten osa-alueella vaikeastikkin aistiyliherkkä ja joillakin sitten hiukan miedommin. Erityisen huolissaan oli siitä, että epäilee pojalla olevan aistiyliherkkyyden vaikein muotokin, eli "painovoiman hahmottamisen häiriö", eli pojalta katoaa kyky kontrolloida kroppaa kun jalat irtoaa maasta..tosi vaikea selostaa. Tätä ei paperille vielä laittanut, koska viimeksi jumppatila oli remontissa, niin ei ihan kaikkia virallisia testejä voinut tehdä..sanoi kuitenkin, että pojalla ei ole mitään vaikeuksia vartalon hallinnassa ja toinen syy juuri näille kiipeily, luistelu,hiihto, pyöräily yms. on tämä jopa harvinainenkin painovoiman hahmotushäiriö. 26 pv tekee ne testit, niin saadaan virallisesti paperille. Muuten toimintaterapeutti avasti aistiyliherkkyyttä hyvin, mistä johtuu, miten lasta autetaan ja miksi ne keinot on niitä mitä on. Kovasti olen tässä vuosien ainkana itseeni tietoa tästä imenyt ja arki on koitettu järjestää siten, että aistiärsykkeet pysyisivät pojalla siedettävinä ja toimintaterapeuttikin oli oikein hyvillään näistä meidän itse oivaltamista jutuista, tosin pari tuorettakin vinkkiä sain. Erityisen haastavana piti meidän perheen kohdalta pienimmän sairastelua ja sen vaikutusta Sisuun. Koska aistiyliherkälle lapselle vaihtelut arjessa on todella haastavia ja tressaavia, niin tämä meidän pienimmän tila ja hoitoisuus heijastuu Sisun käytökseen ja tunne-elämään voimakkaasti, vaikka kuinka yritämme (tietenkin) olla kuormittamatta pienimmän sairasteluilla muita lapsia..esimerkiksi 5 vuotiaana se 6 viikon vaikea päivittäinen raivariputki oli seurausta kuukausia jatkuneesta osasto ja päivystyskierteestä pienimmän kanssa. Uudet asiat, jännitys yms. saattaa purkaantua vaikkapa käsien jyrsimisellä siten, että kasvot hankautuvat verille. Tärkeintä on ymmärtää lapsen aistimaailma ja miksi poika tekee ja reagoi asioihin omalla tavallaan, sitten tasoittaa sitä tietä ja lopuksi löytää hoitavia ratkaisuja. Toimintaterapiaa ei muiden asioiden osalta aloiteta, pieniä apujippoja otetaan kokeeksi arkeen, esim paine-ilmatyyny pepun alle ruokapöytään jne. Mikäli tuo paino-voima juttu todennetaan, sitten jatkot mietitään uusiksi. Koulun aloituksestahan eskarissa on nyt ollut puhetta, että pojan pitäisi alottaa ekaluokka pienryhmässä. Toimintaterapeutti oli sitä mieltä, että se on liioiteltua. Pojalla ei ole minkään suuntaista viitettä keskittymishäiriöistä yms. ja taidoiltaan ja tiedoiltaan on ikätasoa edellä. Kuulemma tietyt erityispiirteet tiedostaen (välitunnit ja liikuntatunnit vaikeita) poika voi hyvinkin pärjätä normiluokalla. Paljon uutta mietittävää ja palaveerattavaa päiväkodin kanssa:) Summa summaarium, kyllä äitit tietää jos kaikki ei ole "normaalisti"!
Vastaa
Listaa uusin ensinMäkin kannattaisin tuota normiluokkaa. Jos siellä olo ei onnistuisi, niin kai silloin voisi mennä pienluokkaan? Mulla työnkautta kokemuksia lapsista joilla eriasteisia aistiyliherkkyyksiä ja monella kyllä keskittyminen on ykkösluokkaa, kuten kerroit.
Hienoa kuulla, että olette saaneet diagnoosia ja apuja siihen. Tuo on kurjaa, että vanhempia vähätellään eikä oteta tosissaan. Saipa neuvolassakin pitkän nenän. Kannattaisi vanhempia kuunnella. Kyllä se vaan tosi on että vanhemmat on lapsensa parhaat tuntijat.
Tsemppiä jatkoon teille.
Vauvasta asti olen tiennyt, että esikoisessa on jotain erikoista. Poika syntyi käynnistetyn synnytyksen päätteksi hätäsectiolla 40+3. Ulosautto pitkittyi ja poika oli sininen ja veltto syntyessään, saatiin kuitenkin melko pian virkoamaan, vaikka leikkaussalissa ei päästänyt ääntäkään.
Erilaisiin asioihin kiinnitin vauvasta asti huomiota ja tilanne paheni, kun poika 3vuotiaana aloitti kerhon, jolloin todella alkoi hahmottua se, että poika ei pysty käsittelemmään ympärillä olevaa ärsykkeiden tulvaa..pitkään Sisun arveltiin olevan ylivilkas yms, mutta koskaan se ei ole itsellä ollut epäilyksenä.
Esikoinen aloitti vasta 5,5 vuotiaana päiväkodin ja sitten alkoi rytinällä ilmetä ongelmia (oli niitä pahoja just esim tuo raivariputki), itse olen neuvolassa vuosien saatossa koittanut tuoda tätä ongelmatiikkaa esille, mutta pojat on poikia-asennetta on ollut ja 5 eri neuvolantätiäkin. Raivariputken keskellä soitin itse perheneuvolaan ja kysyin, että onko tämä normaalia ja mistä johtuu..saatiin sitten aika, kun pahin oli jo ohi ja sillä ajatuksella sieltä lähdettiin, että ollaan etupainotteisesti liikkeellä..odotetaan päiväkodin alkua ja Sisu on esikoinen, jolla 3 pienempää sisarusta pienellä tahdilla jne. oli selityksinä..nyt tietysti myöhemmin on avautunut monikin juttu ja mistä johtunut.
Ja siis nyt vasta päiväkodin fiksun LTO:n toimesta sain rohkaisua siihen, että rupeaisin ajamaan tutkimuksia aistiyliherkkyyden tiimoilta pojalle.
Ensin saatiin lähete spykologille, joka lähetti aistiyliherkkyyteen erikoistuneelle terapeutille. Sinne päiväkoti ja koti esitäytti isot kaavakkeet, ne analysoitiin ja toimintaterapeutti teki omat testinsä Sisun kanssa kahden+ nyt tulee tuo toinen käynti 26 pv, kun tekee testit loppuun. Lähtökohtaisesti ajattelee, ettei pojan kohdalla ole hyötyä itse toimintaperapiasta PAITSI jos sitä painovoima-asiaa löytyy..vaikka se on hankalin asia "kuntouttaa". Muuten näki, että meillä on arki pojan kanssa niin hyvin hallussa ettei noita pikku kikkoja enempi terapiaa tarvitse.
Kerron mielelläni muuten jos sinua joku kiinnostaa itse aistiyliherkkyydessä, mutta terapian osalta en enempi osaa nyt valaista.