meidän hauva-vauva nousi kuolleista:)!!
kuukausi sitten meillä itkettiin surun kyyneleitä kun käytin pentupoppoon eläinlääkärillä, ja pikkuisin todettiin suoralta käsin ns. sammakkopennuksi, eli takajalat eivät kantaneet koiraa,ja sitten vielä siihen kaupan päälle löydettiin niin voimakkaat sydämen sivuäänet, ettei toivoa annettu. koira kuulema kuolisi hetkenä minä hyvänsä, parempi oisi nukuttaa samointein, sillä parhaimmassakaan tapauksessa tuota ei saisi kuntoutettua edes normaalirajoille, sillä josko normaalisti eläinlääkäri kuulisi sydänäänet, ja taustalla sivuäänet, niin tämänkohdalla kuultiin vain sivuäänet ja taustalla heikosti sydänäänet. silloin mie itkin silmäni päästä ja miehen kanssa päätettiin silti kokeilla kaikkemme ja antaa mahdollisuus pikkuiselle. tukiteipattiin jalat, jumpattiin iltaisin ja venyteltiin. ja kas! tänään, pentujen ollessa 2kk, pentutarkituksessa meidän pikkuinen sammakkorinsessa SAI TERVEEN PAPERIT! :D jalat kuntoutui ja sydän vahvistui:)) melkein kiukutti että niin murskatuomion jälkeen oli hilkulla ettei pistetty unille samointein. onneksi mies sai miulle taottua päähän, että onhan meille näitä lottovoittoja sattunut ennenkin, että kaikki on mahdollista, siksi kannattaakin aina antaa mahdollisuus:) nyt mammat kuule korkataan virtuaali-shamppansa:D!
Vastaa
Listaa uusin ensinrj89, oon ihan samaa mieltä, että aina voi käydä hakemassa sen "second opinionin". kaikkea on yleensä vielä tehtävissä, ja mie suon sen lemmikille, kunhan lemmikki ei siitä kärsi. meillähän oli sekarotunen sakemannikin joskus, joka oli kaikintavoin sairas. sillä oli erikoisruoat ja tipat ja salvat ja shamppoot ja pillerit ja vaikka mitkä. sitte kun hoitoja oli tuloksetta jatkettu puolitoistavuotta ja koiran vermeet kuukaudeksi maksoi enemmän kuin koko perheen puolentoista viikon ruoat, niin sit läks koira piikille.
hahha:D ei kuule mun jäljiltä tarvihe paljooimuroida näppiksiä vaan ostaa kokonaan uusi xD
Ihania uutisia! Juuri tuollaisia ihmisiä tarvitaan Blanco tähän mualimaan! 8)
Meidän koira (papilloni) joutui aikoinaan rotikan hampaisiin kun mä olin sitä (n. 10v) lenkittämässä. Äiti käski naapurin viedä meidät heti eläinklinikalle ja sielä annettiin vain piikkimahdollisuus, sessellä oli neljä kylkiluuta poikki ja lihakset revenneet molemmista kyljistä. Äiti oli sitä mieltä että ei todellakaan ja naapuri kuskas meidän tohon naapuripitäjään, LÄHIMMÄLLE (melkein 1h ajomatka) yksityiselle eläinlääkärille. Lekuri meinas että kyllä siitä vielä koira saadaan. Korjas kylkiluut rautalangalla ja en mä tiedä mitä taikoja se lihaksille teki, enivei, korjas meidän koiran siis. Vietiin takaisin eläinklinikalle ja sinne sessukka jäi hoitoon muutamaksi kuukaudeksi kun siteet piti vaihtaa joka päivä jne jne. Sessukka eli tosta äksödentistä vielä kokonaista 7v, ja hyvän elämän elikin! Lopulta 14v se piti viedä piikille kun ei se enää edes silitystä sallinut. Lopulta selvis että niitä kylkiluita oli poikki kaikkiaan kahdeksan, neljä löytyi siis mahalaukusta. Ne lihakset revenneet, kuolio molemmissa kyljissä ja kaiken kukkuraksi tyrä oli ilmaantunut vanhuuttaan. Mutta miten ihmeessä niin pieni koira voi pysyä kasassa kun on 8 kylkiluuta poikki? :o Ja miten niitä ei voitu nähdä röntgenillä?
Mutta niin, äitini kuuluu siis myös niihin ihmisiin jotka ei jumalauta anna periksi!
PuhOuu,vihellä mun puolestani fanfaari, mie en osaa:D
no, lottovoitto se ontuo meidän nuorimmainenkin, kun miulle oli aikanaan annettu tuomio, että olisin suorastaan lääketieteellinen ihme jos tulisin raskaaksi. ja kas:)
sitkeys palkittiin. Hieno juttu :)
up!