vihdoin ja viimein rupee asioita tapahtumaan.

oli tänää pojan nelivuotislääkäri. vihdoin kahen vuoden taistelun jälkeen rupeavat selvittämään et mistä pojan ongelmat johtuvat (laihuus, vuosien ummetus, kömpelyys ja jaksamattomuus) sekä miut lytättiin siellä aivan täysin. pojalla on korvat tulehtunu, ei ole valitellut korviaan, ei kuumetta eikä mitään tulehdukseen viittaavaa paitsi pieni flunssa. lääkäri oikeen vihan kädessä miulle et lapsihan pitää viedä lääkäriin jos on kipeä. minä siihen et johan ne ois nauranu mut pihalle sielt jos vien lääkäriin ja sanon et on pieni flunssa.. kestäny pari päivää... olis näköjään kuitenkin pitänyt. sit se rupes kyselee et annanko lapselle tarpeeks ruokaa ku on noin laiha... huoh..kyllä poika saa syödä niin paljon kuin vatsa vetää. rupes jotenkii nii ärsyttämään tuo lääkärin käytös.