milloin sais toisen ihanan vauvan? =)
onkohan kohtalotovereita kun yritän tulla raskaaksi mutta vasta siinä vaiheessa että mies ei ole suostunut mukaan yritykseen :D haluaisin siis jo kovasti toisen tuolle meidän 10kk esikoiselle.. =) mies ei halua ainakaan vielä ja jarruttelee siis ja myönnän kyllä että hyvä niin saa nauttia tuosta ihanasta pienestä henkilökohtaisemmin ja toinen on aina iso asia niin hyvässä kuin pahassa :D mulla vaan parikin tuttua odottaa toista lastaan alle 3v ikäerolla ja tulee jotenkin haikea olo vaikka tottakai haluan miehenkin olevan täysillä mukana sitten kun aika on hänestäkin oikea.. minulla tosin on muutenkin sopiva väli nyt elämässä ja kokisin ajan oikein mainioksi opiskelujen yms kannalta mutta siitä ei sen enempää, osaan kyllä odottaa ja hyväähän kannattaa odottaa :) enkä halua että kukaan käsittää tämän väärin, olen tyytyväinen elämääni nyt kun kaikki on siis hyvin ja poika kehittyy ja kasvaa ihanasti mutta vauvakuume on välillä selittämätöntä ja tunteet vie järjeltä vallan :D ymmärrän miestäni toki, jos nopeasti tärppäisi niin 1,5v ikäero on pelottavan pieni ja olin raskaana oikea monsteri xD ja mies ei koe raskautta ja lapsivuodeaikaa ehkä niin tunteellisena kuin minä, vaan hänelle riittää tuo ihana vauva täyttämään ne tunteet nyt.. toivon että ymmärrätte tämän miten tarkoitin.. olen nuori ja ehdin vielä hankkimaan lapset myös pienellä ikäerollakin ja tiedän todellakin muutenkin siis ettei lapsia niin vaan hankita, meilläkin oli 9kk yritys ja siis kiitän jumalaa tuosta pienestä joka päivä enkä pidä tätä onnea, miestä tai tulevia lapsia itsestäänselvyytenä mutta saa kai sitä haaveilla siitä imetyksestä ja synnytyksen jännityksestä, tissitakiaisesta, ensihymystä, kahdesta peuhaamassa ja tuntea jopa haikeutta ja kaipuuta toiseen vaikka on nuori ja pieni lapsi tuolla pinniksessä nytkin? onnellisia ollaan näinkin mutta toivottavasti ei tämä kuume kasva tätä vauhtia enää muuten en vuottakaan enää ehkä kestä :D kun katson tuota ihanaa vauvaa ja mietin että näinkin on asiat hyvin toki, mutta silti tulee semmoinen ah, kun tommosen toisen sais ja vielä kolmannen myöhemmin kun tuokin on noin syötävän ihana ja rakas niin haluaa koko sylin tuommosia täyteen, joten se vaan pahentaa kun yritän vauvakuumeessa syventyä tuohon esikkoon x) haluaisinkin siis tietää miten teillä on mennyt nämä asiat miehen kanssa?? oletteko vaan joku ilta sanoneet (tai mies teille) että hankittaisko toinen ja sitten siinä pari kk oltu ilman ehkäisyä ja bäng plussa tuli???? :D ja kauanko siis puhuitte asiasta/mietitte yksin, ja onko varsinaista suostuttelua ollut ja minkä tasoista, menikö riidaksi asti ikinä?? kauanko kesti yritykset yleensä siis jos ei varsinaisesta lapsettomuuden kriiseistä puhuta kun ne kiperä asia erikseen... js muutakin saa kerota mitä mieleen tulee =)!

Vastaa
Listaa uusin ensintäytynee siirtyä tuonne vauvakuumeilu ketjuun siis x)

Tai sit vaan kannattaa heti alottaa tositoimet ennen kun esikolla alkaa uhma ja menee viimesetkin vauvakuumeen rippeet :DDD vitsi vitsi tai ei nyt ihan, meinaan meillä kävi just näin. Ite oisin halunnu lapset maks kaks vuoden ikäerolla mut sitten kun meidän ihanasta pikku vauvelista kuoriutukin pikku tempperamenttinen monsteri heti 1v synttäreiden jälkeen ja on ollut siitä asti tooooodella vaikea tapaus niin jäi kyllä vauva haaveet niin taka-alalle että huh huh. Mut loppujen lopuksi haave siitä että ois kaks lasta vei voiton ja nyt oon juurikin hetki sitten raskautunut ja esikoinen on sit vauvan synnyttyä 2v8kk, että ei onneks isompaa ikäeroo tuu (sikäli mikäli kaikki menee hyvin tässä raskaudessa).

Meillä on ihme kyllä nämä lapset olleet sellaisia yhteisiä ajatuksia. Ennen kuopusta päätettiin yhdessä että mun pitää valmistua ja löytää työpaikka jne. Jossain vaiheessa tätä yritystä toteuttaessa mies tuumasi että olispa toinen kiva. Ite en ollu yhtään samoissa ajatuksissa kun tavote oli se valmistuminen. Sit jonku aikaa myöhemmin huomasin, että isännän ajatus oli kuitenki muhinu jonkin aikaa ja aloin ite puhelee sit et voisko kuitenki sitä kakkosta ehkä harkita mut sit isäntä tyrmäs. Noh asiaa pohdiskeltiin siinä ajan kanssa kumpikii ja yritettiin vähän puhua toisiamme irtiki asiasta, et ei vielä ku pitää opiskella eka.
Valmistuminen läheni ja vähän otettiin jo riskiäki et jos tulee ni ei haittaa, mut ei kuulunu vaavia. Sit mie vihdoin valmistuin, mut hirveen huonoon työtilanteeseen. Samaan aikaan kuitenki kävi sit ilmi, et niks ja naks, vaavi tulossa. Olipahan seuraavan vuoden tekemiset sit tiedossa.
Eli lähinnä mä tällä nyt ajattelin sulle semmosta kertoa, että jos puhelet asiasta ihan rauhaksiin, et tekis mieli uutta vauvaa. Et painosta mitenkään. Ni kyllä se ajatus jää kytemään ja jossain vaiheessa mies voi siut yllättää.
