Vika minussa?

Päätin aloittaa uuden keskustelun, vaikka oli täällä jotkut muut jo kirjoittaneet vähän samanlaisista asioista.. En muista enää edes mistä kaikki alkoi.. Koko juttu on niin sekava ja pitkä.. Koitan selittää nyt edes osan siitä.. Miehen suku.. kuinka monet kerrat olen tuntenut oloni epämukavaksi miehen lähisuvun seurassa sen jälkeen, kun alkoi paljastumaan mitä he minusta ajattelivat ja puhuivat, kun en ole paikalla. Kun tulin raskaaksi, minua jopa pelotti, kun mietin mitä edessä päin on.. Suorastaan oksetti aina miehen suvun seurassa oleminen, he olivat niin epäaitoja. Esittivät aina niin mukavaa.. Lapsen synnyttyä tilanne paheni. Miehen lähisuku oli huolissaan miehen voinnista, kun hänessä alkoi näkymään muutoksia (hän alkoi kasvamaan isäksi). Kun mieheni ei enää niin usein käynytkään heidän luonaan ja oli enemmin kotona. Aivan kuin paha juttu.. miten hän voisi luoda minkäänlaista suhdetta lapseemme, jos ei olisi ikinä kotona. Kun mies on ollut käymässä sukulaisillaan, niin aina olen saanut mietiskellä, että mitäköhän tällä kertaa minusta puhutaan. En usko mieheni kertoneen minulle kaikkea, mutta jo se osa, minkä hän on kertonut, on todella loukkaavaa. He jopa kehottivat miestä jättämään minut. Kun sain tarpeekseni ja kerroin heille mielipiteeni asiasta, enkä hakenut riitaa, enkä haukkunut heitä. Niin sitten sain kuulla niin paljon lisää kauheuksia heidän suustaan, että enää ei ole tehnyt mieli tavata heitä. Minä yritin saada edes jonkinlaista selvitystä, mutta sainkin vain haukut ja todella pahat. En sitä heille näyttänyt, että sattui.. Sitten heidän haukkuessa minua ovat ihmetelleet, miksi eivät ole kauheasti lasta nähneet.. Jo lapsena itsetuntonsa menettäneenä ja jotenkin sen takaisin saaneena on varmastikin kiva mennä sellaisten ihmisten luo, joiden tietää puhuneen vain pahaa. Tiedän, etten ole mikään täydellinen ihminen. Olen tehnyt virheitä elämässäni.. mutta nämä ihmiset, hänen lähisukunsa tuntuvat pitävän itseään parempina kuin muut ovat. He eivät myönnä virheitään. Edes anteeksi eivät ole pyytäneet.. ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen miettinyt paljon käytöstäni.. onko vika minussa, niin kuin he tuntuvat ajattelevan? Tästä puuttuu niin paljon, että ei varmaan selvää saa.. Mutta on kyllä ikävä tilanne.. :(
12 vastausta