Yksin! Ehottomasti! Myö on nukuttu yli puoltoista vuotta eri huoneissa miehen kans. Laitoin miehen esikon odotusaikana olkkariin nukkumaan, etten tappais sitä sen kuorsauksen aiheuttaman v.tutuksen takia. Reilun vuoden se nukku sohvalla muutamaa yötä lukuunottamatta. Nyt uuvessa kodissa meillä on omat huoneet, mies nukkuu alakerrassa ja mie ylhäällä. Ennen tota sohvalle passittamista mie nukuin aika pitkään korvatulpat korvissa ja miehen kuorsausta yritettiin saaha loppumaan kaikilla muilla mahollisilla tavoilla paitsi leikkauksella. Toivon, et koha lapset kasvaa ni kyetään nukkumaan samassa huoneessa, mut jos ei onnistu ni mies saa nukkuu työhuoneessa siinä vaiheessa, ku alakerran makareista tulee lastenhuoneita. En tiiä saisinko enää kunnolla nukuttuu miehen vieressä vaikkei se kuorsaiskaan, ku oon jo niin tottunu nukkuu yksin tai vauvan kans.

Jepjep... Mä nukahdan paremmin, kun on mies vieressä. MUTTA mä nukun paremmin yksin! Eli siis miehen pitäis tajuta siirtyä jossain vaiheessa toisaalle nukkumaan. Mut eihän se siirry :) Tosin nukuttiin parisuhteen ekat kolme vuotta eri huoneissa, kun toinen kuorsas niin paljon, etten saanu nukuttua. Nyt saman katon alla :)

Riippuu niin siitä kuinka lujaa ukko kuorsaa. :D Siis mähän oon ma-to yksin kotona ja nukun siis aina sillon yksin, yllättävää. :D Mutta vloppusin useimmiten toi ukko pääsee sohvalta sänkyyn asti, joskus vasta 4-5 aikaan kun herään pissalle niin pakotan sen mukaani, mutta silti. Ja kieltämättä taidan vähän huonommin nukkua sitten. Mutta tää on niin kiinni juurikin siitä kuorsauksesta ja mun väsystä. Joskus on niin poikki että sammuu jo matkalla sänkyyn niin sit ei kyllä paljon paina tuon kuorsaaminenkaan. :D Ainuttakaan yötä en ite oo meidän sohvalla (tai muuallakaan) nukkunut, jos ei synnytysreissua lasketa.

Vähän fiiliksen mukaan.

Välillä nukun parahiten isännän kainalossa mut joskus on ihan pakko pyörähtää omalle puolelle ihan oman peiton alle ku ei vaan silloin luonaa se kainalossa kiehnääminen. Melko usein jossain vaiheessa yötä siirryn oman peiton alle. Kyl se hiukka hassulta tuntuu jos ukko ei ole kotona mutta ei se mun uniini vaikuta mitenkään.

Minulla kesti pitkään oppia nukkumaan mieheni kanssa. Olen niin herkkä uninen että nukkuisin varmaan parhaiten yksin. Meillä mies kuorsaa eikä uskalla nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä joten pojan ollessa vauva. Minä ja vauva nukuttiin makkarissa parisängyssä. Mies taas olohuoneen sohvalla. En jaksanut valvoa sekä vauvan takia että kuorsaavan miehen takia. Lisäksi miestä häiritsi yö imetykset ym. Mua taas häiritsi miehen tuleminen myöhemmin nukkumaan. Nyt kun tuo entinen vauva on 2v niin nukutaan taas yhdessä makkarissa miehen kanssa ja poitsu nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssä. Kun tulee yöllä väliin ei mies enää pelkää nukkua sen kanssa koska ei ole niin pieni.