Kiitos uusille vastaajille. Kiva, kun jaksoitte ottaa kantaa. Yritän itsekin uskoa, että jotain työtä kyllä löytyy. Täytyy vain olla aktiivinen hakija, ilmeisesti "mollin sivut" ovat paras tapa seurata työtarjouksia.

äitini lähti koulunpenkille samoilla vuosilukemilla, ja työllistyi heti, vaikka olikin "vanha  ja kokematon":)  tänä  päivänä on ihan  normaalia että ihmisillä on useampi eri ammatti eikä mikään ole enää kiveen  kirjoitettua.

Kiitos vaan kaikille kannustuksesta. Yritän olla hermoilematta etukäteen.

Kiitokset Blancolle ja Srallalle kannustuksesta. Meikäläisellä on lisänä vielä sekin huoli, että täytän ihan pian 44. Samanikäisen mieheni mukaan "me ei olla enää mitään työnhakijoita". Ehkä itsekin työnantajana olisin kiinnostuneempi jostakin nuoresta (alale 30) ja suhteellisen vastavalmistuneesta, mutta pitää vain luottaa, että jokin paikka meikäläiselle tältä uudeltakin seudulta löytyy. Ja myönnettävä on, että pitkä yhtäjaksoinen poissaolo pelottaa työnantajaa: jaksaako tuo lähteä töihin joka aamu? Onko sen ammattitaito kuinka ruostunut?

kyllä vaan miekin irtisanoutuisin jo nuilla kilometreillä. enkä mie ihan  oikiasti ymmärrä miksi ihmisen pitäisi  ollakehdosta hautaan saakka  samassa työssä:O? siis jos viihtyy ja tykkää olla, niin  ilman muuta. mutta  että vain tavan vuoksi?

jos mieli haikaa muita hommia tai  kokeilla uutta,  tai paikka ei vaan enää tunnu siltämihin jaksaisi aamulla mennä uudestaan, niinsitten on aika  etsiä uutta.

mie oon vaihtanut aika haipakkaaaina firmaa jos se ei ole tuntunut omalta.sitten  niissä omantuntusissa viihtynyt. suurin muutos oli mammaloman jälkeen, kun sitten yhtäkkiä päätinkin etten palaakkaan suunnitelmien mukaisesti takaisin samaan paikkaan. vaihdoin firmaa ja alaakin aivan lennossa, ja tiedätkös;  empä ole katunut päivääkään, vaikka vanhoja työkavereita välillä ikävä onkin:)