Irtisanoutuminen tulee kauhistuttamaan ihmisiä
Minulla on jo pitkään ollut mielessäni asia, josta en onneksi kovin aktiivisesti hermoile. Ja mietintäaikaakin on vielä puolisen vuotta. Mutta sitten tulen hyvin todennäköisesti tekemään ratkaisun, josta tulen saamaan todella paljon kritiikkiä sukulaisilta ja tutuilta. Aion nimittäin irtisanoutua ns. hyvästä, vakituisesta työpaikasta. Paikasta, jossa saisin olla eläkeikään asti. Syy siihen on se, että muutimme toiselle paikkakunnalle jo lähes kahdeksan vuotta sitten, ja olemme ehtineet juurtua tänne. Lapsilla on kavereita ja harrastuksia, vanhimmalla koulukin jo alkanut. Tuntuu mahdottomalta muuttaa takaisin (olen siis ollut kotona kahdeksan vuotta). Enkä myöskään jaksa kulkea lähes 90 km yhdensuuntaista työmatkaa. Tällä uudella paikkakunnallakin lienee jotakin vastaavaa työtä saatavissa, mutta varmasti vain pätkätöitä.

Vastaa
Listaa uusin ensinKiitos uusille vastaajille. Kiva, kun jaksoitte ottaa kantaa. Yritän itsekin uskoa, että jotain työtä kyllä löytyy. Täytyy vain olla aktiivinen hakija, ilmeisesti "mollin sivut" ovat paras tapa seurata työtarjouksia.

äitini lähti koulunpenkille samoilla vuosilukemilla, ja työllistyi heti, vaikka olikin "vanha ja kokematon":) tänä päivänä on ihan normaalia että ihmisillä on useampi eri ammatti eikä mikään ole enää kiveen kirjoitettua.

Kiitos vaan kaikille kannustuksesta. Yritän olla hermoilematta etukäteen.

Kiitokset Blancolle ja Srallalle kannustuksesta. Meikäläisellä on lisänä vielä sekin huoli, että täytän ihan pian 44. Samanikäisen mieheni mukaan "me ei olla enää mitään työnhakijoita". Ehkä itsekin työnantajana olisin kiinnostuneempi jostakin nuoresta (alale 30) ja suhteellisen vastavalmistuneesta, mutta pitää vain luottaa, että jokin paikka meikäläiselle tältä uudeltakin seudulta löytyy. Ja myönnettävä on, että pitkä yhtäjaksoinen poissaolo pelottaa työnantajaa: jaksaako tuo lähteä töihin joka aamu? Onko sen ammattitaito kuinka ruostunut?

kyllä vaan miekin irtisanoutuisin jo nuilla kilometreillä. enkä mie ihan oikiasti ymmärrä miksi ihmisen pitäisi ollakehdosta hautaan saakka samassa työssä:O? siis jos viihtyy ja tykkää olla, niin ilman muuta. mutta että vain tavan vuoksi?
jos mieli haikaa muita hommia tai kokeilla uutta, tai paikka ei vaan enää tunnu siltämihin jaksaisi aamulla mennä uudestaan, niinsitten on aika etsiä uutta.
mie oon vaihtanut aika haipakkaaaina firmaa jos se ei ole tuntunut omalta.sitten niissä omantuntusissa viihtynyt. suurin muutos oli mammaloman jälkeen, kun sitten yhtäkkiä päätinkin etten palaakkaan suunnitelmien mukaisesti takaisin samaan paikkaan. vaihdoin firmaa ja alaakin aivan lennossa, ja tiedätkös; empä ole katunut päivääkään, vaikka vanhoja työkavereita välillä ikävä onkin:)
