mikä teillä on viivyttänyt lasten tekoon ryhtymistä?
onko se ollut taloudellinen tilanne, epäröinti äitiydestä, vai mikä? myös ne vähäisemmätkin mietteet, joilla on listattu syitä miksi lasta ei ihan vielä pistetäkkään aluille? mie aikoinaan lopetin pillerit 19-vuotiaana, ja silloinkin oli jo vuosi siirretty vauvantekoa asunnon vuoksi. tilaa oisi siis riittänyt hyvin, mutten halunnut lasta siinä kasvattaa,ja pelkäsin että jos raskaudun ennen uuden asunnon hommaamista, en saa työllisty enää samoin, enkä saa asuntolainaa ja sit ollaan jumissa siinä kämpässäseuraavat 10 vuotta:D taloudellinen tilanne oli toinen. nyt lista on pidempikin. vielä ei ole kroppa eikä koppa unohtanut edellistä raskautta ja synnytystä, tällä hetkellä tilaa lisälapsille ei ihan oikiasti edes ole, enkä edes vähättele... sitten sitä miettii että olisi helpompi jos nuorimmainen oisi vaikka koulussa. tai ainakin eskarissa. ja kun on mammaloman jälkeen urautunut uudelle alalle, kokee etteiole vielä siinä nähnyt ja kokenut sitä kaikkea mitäpitäisi kokea ennenkuin uusi raskaus estäisi taas työskentelemästä. ja miekun haluun olla niinkorvaamaton siellä että kiljuen riemusta ottaisivat myös takaisin töihin ettei mikään oisi muuttunut:D eli josko nyt on jalka hyvin oven välissä, niin pitää vielä saada se puolikroppaa myöskin;))
Vastaa
Listaa uusin ensin
Se etten tullut raskaaksi. Neljä vuotta tahkottiin! Onneksi en tullut, sillä ero tuli kuitenkin kuuden yhteisen vuoden jälkeen (LUOJAN KIITOS). Sitten löysin prinssini. Pari vuotta yritystä, eikä vauvaa. Inssi ja heti raskautuminen.
Haluisin kovasti (ehkä) toisen, mutta miehellä (valitettavasti) jo kaksi lasta entisestä elämästä ja ei ole heti halukas toista hankkimaan. Enkä mäkään ehkä näin lyhyellä ikäerolla olis valmis! Mutta sitten alkaakin tulla jo se ikäkin ja sen mukanaan tuomat riskit vastaan!
Täytän siis kohta 33v. ja poika on 1v.
Jos olisin tavannut tämän samaisen miehen vaikka 10 vuotta sitten, niin luultavasti olisimme nyt suurperheen vanhemmat! Kumpikin tykätään lapsista tosi paljon :)
Ekaa ei jarruteltu. Ei ihan täysin suunniteltukaan ollut mutta niin sanottu harkittu riski ja hyvä että tuli. Olen erittäin tyytyväinen. Kakkosta jarrutteli opinnot, oli opinnot vain hitusen kesken ja halusin ne eka kasaan ja toiveissa oli toki että olisi päässyt opintojen jälkeen heti töihin ja työelämään käsiksi että olisi sitten mammalomalla vähän parempi tulotaso. Vähän enemmän kuin minimi, taas.
Noh, valmistuin, ressi helpotti ja naks. Olin heti raskaana. Vastavalmistunut, työtön ja raskaana :)
Tämä kolmas pääsi yllättämään totaalisesti. En suonut ajatustakaan sille, että vielä kolmatta tehtäisi mut poks poks ja kolmas tulossa. Ei enää vastavalmistunut mutta edelleen työtön. Kolmansia minimiäippärahoja odotellessa...
mellä ny ensimmäisen kanssa ei oikein mikään jarruttanu vaikka elettiin tuilla ja eletään vieläkin kun töitä ei vaan oo, joku vois ihmetellä miten siihen haluaa lapsen vielä nuorena, mutta kun ei lainoja eikä talovelkoja tms ole niin miksi ei pärjättäis varsinkin kun ei tämä loppuikää kestä tää rahatilanne. eikä olla edes paljosta tingitty =) ollaan jo totuttu tähän.. multa puuttuu myös ammatti ja ikää tai kokemustakaan ei paljoa ole mutta se oli alkujännityksen jälkeen vaan mielenkiintoista :D meidän yrittäminen olikin sellaista tulkoon jos on tullakseen, siinäkin meni kuitenkin noin vuosi että tulin raskaaksi ja tiedän että lapset on lahja niin ajattelin että näin oli tarkoituskin käydä jos luoja suo vaikkei mikään idylliperhe oltukaan.. seurustelua oli kumminkin 5v takana että pohja oli hyvä ja molemmat halus ihan tosissaan lapsen =)
nykyään haluaisin jo toisen mutta mies ei... vaikea tilanne mutta poika on vielä pieni joten en rupea panikoimaan ja painostamaan, kaikella on tarkoitus.. lapset kun on tehtävä yhdessä niin pitää odottaa että mieskin haluaa toisen.. =) rahatilannekin saisi tietysti parantua, oishan se helpompaa, ja ammattikin olis kiva saada ensin, tai edes koulupaikka ja miehelle jotain työkokemusta. meillä siis tällä hetkellä jarruttaa se että mies ei halua kun esikkokin on noin pieni niin haluaa keskittyä nyt siihen. mua taas jarruttaa sekava ja muuttuva elämäntilanne kun en tiä mihin pääsen opiskeleen tai mistä mies saa töitä ja pelottaa tietysti pieni ikäero lapsilla kun ei tiiä mimmonen tahtomies tuosta tomerasta pojasta tulee niin siihen vielä toinen huhhuh :D semmonen 2-4v ois hyvä ikäero mutta totuushan on se että elämä ei mene aina niinkuin sen suunnittelee joten olen iloinen jos nyt kymmenenkin vuoden sisään saaatais toinen ihana paketti ja vielä yhteisymmärryksessä =) ihana tuo pikkumies mutta kyllähän sille kaveri on saatava vielä mutta onneksi järki jarruttelee mun vauvakuumetta =)
Aloimme seurustelemaan mieheni kanssa 2009 keväällä ja 1,5v tästä menimme kihloihin. Syksyllä 2009 aloitin myös opiskelemaan uuteen ammattiin ja koulu kesti 2v. Suunnittelimme että keväällä 2011 alamme yrittämään vauvaa kun kouluni on loppusuoralla. Noh siinä oli sitten sotaa sukulaisten kanssa koska suunnittelimme häitämme syksylle 2011 ja tämä suunnitelma ei millään sopinut mieheni perheelle (eivät koskaan ole hyväksyneet minua ja meidän yhdessäoloa). Tämä kahnaus vei minulta niin valtavasti voimia aina häihin asti joten siirsimme joitain kuukausia suunnitelmiamme eteenpäin. Kaikesta huolimatta jätimme ehkäisyn pois elokuussa ja marraskuussa meidän vihittiin läheisten ystävien läsnäollessa :) Nyt olen raskausviikolla 16+6 ja onnellisempi en voisi olla :)
eka oli se että halusin käydä ammattikoulun loppuun, olin maalaripuolella niin kesken koulun ei viittiny myrkkyjen takia.
sitten viivytti se ettei kehoni toiminut kuten pitäis ja jouduttiin odottamaan lapsettomuus tutkimuksiin pääsyä ja hoitoa.
ikinä en ole ajatellut että raha liittyis jotenkin lapsiin, kyllä sitä pärjää aina jotenkin.
NYT haluan odottaa että saisin työpaikan tai edes vähäksi aikaa töitä. sais hermot vähän lomaa ennen kolmatta ja ois varaa hankkia isompi auto että mahdutaan sitten kaikki :D
up
