itseensä uskominen, pitäisikö luovuttaa ja mennä siivoojakouluun jos se onkin mua varten

anteeksi taas kamala romaani. :D again. ja arvostan siivoojia oikeasti en tarkoita vttuilla tuo oli vaan tuommoinen heitto x) milloin tiedätte että tämä asia oli nyt tässä, enää ei kannata yrittää.? kun kaikki keinot on koitettu vai?? mutta miten jos seuraavaa keinoa (tässä siis seuraavaa hakua kouluun) voi kokeilla vasta vuoden päästä uudelleen, kuinka kauan odottelua seuraavaan mahdolliseen yritykseen jaksaa? koskaanhan ei saisi luovuttaa ja ilman unelmia elämä on peestä mutta välillä mietin että missä sitten menee unelmoinnin ja utopian ja realistisuuden rajat.. olen puhun noista opiskeluistani ja niihin liittyvistä peloistani lähinnähän siis avautumismielessä puhun ja joku auttakoon jos haluaa.. pelkoja on tuntemattomassa asiassa monia mutta siis haluaisin kätilöksi (tiedän kyllä eri reitit siihen ja miten erilailla voi hakea ja toimia tms helpottaakseen hakua eli siitä ei enempää) mutta ovet ei välttämättä ikinä aukea kotikaupungissa ja muutto vauvan kanssa pelottaa ja esim -perhe ja muu tuki jää -miehen työnsaanti ja ystävät -opiskelun rankkuus ja rahatilanne -asunto, sopeutuminen -vauvan hoito -parisuhde ja jaksaminen -muut asiat ja yllättävistä vastoinkäymisistä selviäminen uudessa kaupungissa täälä kotipaikkakunnalla asiat olisi suht yksinkertaisia kumminkin ja apuakin saisi, rahatilanne ois hyvä kun on tosi halpa kämppä ja vauvalle on hoitajia jne jne vaikka tiedän että tääläkin voi tapahtua vaikka kaikki samat ja pahemmatkin kuin muualla opiskellessa mutta uusi kaupunki pelottaa silti.. miten siis selviän muutosta 200-300km päähän (turku,jyväkylä,helsinki,kuopio), mietityttää ja kukaan ei oikein osaa auttaa kun oma elämähän tää on   olen hieman masentunut koska olen saanut ihmeellsiiä kommentteja kätilönura haaveistani puhuessa perheelleni.. toivon ettei kukaan nyt vähättele tätä koska minun korvaan siinä tilanteessa nämä tuntu tyhmältä. ensimmäiset kommentit: äitini sanoi: jaa kätilöksi, minä hain 4 krt sairaanhoitajaksi enkä päässyt (kiitos rohkaisusta, olen hakenut siis 2krt), siskoni: kätilöksi pääsee vain 9 keskiarvolla (mulla 8), toinen siskoni: oletko ihan varma että haluat kätilöksi, on vuorotyö ja kaikkea (tiedän...)... isäni sanoi: ei pienen vauvan kanssa nyt pois voi muuttaa (no mutta en voi tännekään jääädä jod ei paikka aukea :S) voin siis lykätä opiskeluja paikan saatuanikin. mutta silti ei kannata ilmeisesti edes yrittää.. mieheni sanoi hermostuneena kun yritin puhua häntä miettimään edes muuttoa opiskelujeni takia että mikä hemmeti siinä kätilön työssä nyt on, sen jälkeen kun synnytit niin yhtäkkiä halusit sitä niin mikä hitto siinä nyt on ... no joo siitä tuli semmonen idea nyt sattumalta onko se nyt joku synti. silti olen miettinyt alaa perusteellisesti muiltakin kanteilta kuin hienojen synnytysten kannalta, ymmärrän työn rankkuuden ja vaativuuden jne. miksi pitää tiuskia eikä voi edes harkita muuttoa mun takia en voi hakea kouluun jos en sinne ole koskaan menossa .tekisin saman hänelle mutta ymmärrän pelonkin.   miksi muhun ei luoteta??? :'( juu olen nuori, mutten mikään meduusa! kukaan ei ole tukenut minua kertoessani päätöksestäni, minusta tommoiset ei ole toista tukevien ihmisten puheita :( (okei kaverini ovat mutta perheen tuki ois myös kiva) miksi ei voi sanoa että no kiva mistäs moinen idea, sehän hienoa.. van pidetään idioottina kun halutaan kätilöksi ja vihjaillaan ettei minusta ole siihen.. ei tarvitse olla yhtä hymyä mutta menee ihan ylirealismiksi nämä kommentit, olen kumminkin itse jo ajatellut asiaa monelta kantilta muutan tai en.. ihan kun eläisin jossain pilvilinnoissa enkä tietäisi sen vertaa että kyse on vuorotyöstä... :( ja tämä että he yrittävät vain auttaa ymmärrän kyllä todellakin sen, mutta miksei kukaan silti sano mitään kannustavaa??   muistan kun kerroin olevani raskaana niin ensin oli ihanaa kun onniteltiin ja halattiin ja vasta sitten varoteltiin äidillisesti unettomista öistä ja kipeistä rinnoista ja supistuksista ja uhmaiästä ja samalla rohkaistiin että hieno homma vaikka olet nuori.. ei olisi silloinkaan ollut kiva jos ensimmäinen kommentti olisi ollut 'ai oletko varma että haluat lapsia?' tai että 'mullakin tuli monta keskenmenoa ennenkuin tärppäsi'.... no ei tosiaan, miksi perheeni ei voi nytkin siis tukea minua vaikka olen nuori, en ole tyhmä, koulussa enkä muutenkaan koska olen itsekin realisti..   todistukseni on kuitenkin hyvä, aion yrittää vielä korottaakin sitä niin mahdollisuudet paranee, kaksi kertaa olen tänne vasta hakenut ja muita reittejä kätilöksi myös miettinyt myöhemmin joten ihan oikeasti, realistisesti ajatellen voin kätilöksi päästä mutta miksi saan tämmösen vastaanoton vai ovatko he oikeassa vihjailussaan ja maan pinnalle herättelyssään? :( välillä mietin että elänkö oikeasti pilvilinnassa? mistä tiedän että unelmoin liikaa tai ihan mahdottomia? aina pitäisi uskoa itseensä mutta milloin pitää lopettaa? minulla on tilastojenkin mukaan mahdollisuus kätilöksi, ei mitkään superhyvät numerot mutta voin sanoa että hyvät kumminkin, varsinkin muualle suomeen, mutta muutto pelottaa ja mies ei suostu ainakaan nyt enkä viitsi ahdistaa.. en tiedä miten saada hänet ymmärtämään miten tärkeää tämä on. olen oikeasti realistinen, suunnitelmallinen, ajattelevainen ihminen enkä mikään tunaroiva muumi, vai olenko ja nyt sen huomaa kun pitäs tulevaisuus rakentaa. haluan uran mutta perheen myös tietysti. suomi ei ole niin iso maa ettei viittä vuotta kestäisi muualla avoimin mielin joten toivottavasti saan miehen ymmärtämään ja perheeni uskomaan minuun =)

20.8.2012
AMP91
AMP91

Mä tekisin niin, et hakisin saman alan johonki toiseen koulutukseen (esim se sairaanhoitaja tmv) mistä on hyötyä kätilöopinnoissaki ja voi saada hyväkslukuja tai ainakin helpommin oppii jotain asioita ku on pohjatietoa.

Samalla hakisin siihen kätilöopintoihin ja jos pääsisin, ni jättäisin sen eka koulun kesken tai jos vuodesta kiinni, ni lykkäisin opintoja vuodella.

Näin ei aikaa "kulu hukkaan" etenki jos on kova into päästä opiskeleen. Ja täytyy sanoo et mä kyllä hakisin ja katottais sit sen mukaan et jos/kun pääsee, että mitä tehdään.

21.8.2012
Mummy83
Mummy83

Hae siihen koulutukseen ja sille paikkakunnalle kuin haluat.

Joku kompromissi sun pitää tietysti tehdä  miehesi kanssa, mutta asiat selkiytyy, ajan kanssa.

 

TSEMPPIÄ!

21.8.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti

alkaa vaan oleen aika kiukkunen tuo mies.. kai se haluaa olla perheen pää mutta joku raja kai silläkin kun yhdessä pitäisi elää.. vituttaa niin pirusti kun unelmat valuu ohi,. mikä oikeus hänellä on mun tulevaisuus päättää kun ei vaan huvita lähtee kun taas mä muuttaisin häneltä vaan 5v elämästä..

21.8.2012
AMP91
AMP91

kyllä minä oikeasti arvostan sitä siivoustyötä ja on kavereitakin siivoojina ja olen nähnyt miten niitä koulutetaan kun samassa koulurakennuksessa opiskelin ,ei se mitään helppoa olekaan, ja pyrin olemaan roskaamatta ulkonakin ja muuta.. :D

 

onhan se niin että suhteessa on tehtävä uhrauksia ja kompromisseja mutta mistä mä nytkin tiiän etten mä oo se jonka pitäs se nytki tehdä etten vaan pakota miestä kylmästi mukaan koska mä haluun pois.. tuntuu vaan et mä tekisin isomman uhrauksen jäämällä tänne kun hän tulemalla muualle mun kanssa.. molemmat kumminkin joutuu saman sopeutumisen tekemään uudella paikkakunnalla.. äh en tiiä.. iskee kauhee paniikki vaikka vauva on aika pieni ja nautin nyt siitä, mutta tää aika menee niin nopeesti ja on keksittävä kaikki varasuunnitelmat ja muut jos ei heti pääse ja haut on kerran korkeintaan pari vuodessa niin kovin monta yritystä ei oo ennenku pitää jo päästä :D.. kaks vuottahan mulla nyt on äippälomaaki mut oon kumminki ennen tätä pitäny jo välivuodenkin jonka aikana en saanu mitää aikaseks vaikka kuinka mietin eri aloja.. sillon itseasiassa mietin ettei ikinä hoitoalaa kun se on jotenkin likasta ja kauheen rankkaa mut niin se mieli vaan muuttuu xD toivottavasti oikeeseen suuntaan.. miehen vakuuttelu on melkein vaikeinta kaikessa :D jotenkin hän pitää mua itsekkäänä ja naiivina.. :(

 

onko yhtään esimerkkiä millasia ne laskut on?? en ihan oikeesti muista enää mitään lukiosta, numerot oli sitä 7 luokkaa siis lyhyessä.. prosenttilaskut on kai yleisiä mut onks jotain muuta esim paraabeleja tai sanallisia paljon tai jotai derivointia xD???aion kyllä kerrata viä tietysti..

 

onko ollu jotain kamalaia kysymyksiä siä haastatteluissa ku välillä kuulee niitä ku yritetään saada hakija hämilleen kyselemällä vaikka kengän kokoo yhtäkkiä :D?

21.8.2012
AMP91
AMP91

juu motivaatio ja semmonen on tärkeä ihan siksikin että keskeyttävä opiskelija tulee tosi kalliiksi koululle. kaikista kun pitää kumminkin saada hyväksytty pääsykokeissa niin pelottaa ne muutkin osiot kun esim matikan laskuista on paljon aikaa, siis muista kuin 2+3 laskuista ja hyväksytty pitäis saada siitäin joten harjoitusta kaipaan sillä saralla kyllä :D äikkä yms ei niin pelotakkaan kun en viitsi kaikesta stressata vielä kun näin alussa olen =)

21.8.2012
AMP91
AMP91

siis tuo siskoni kommentti 9 keskiarvosta ei ole totta vaan hänen kuvitelmansa ja kuulopuheita, olen kyllä perehtynyt pisteytykseen ja muihin ja toki jonain vuonna on voinut olla noin mutta ei vähään aikaan, vaan 8 paikkeilla. ja se vielä että aion hakea muuallekin kuin hoitoalalle mutta tämä on ykkönen jota haluaisin mutten lyö muita ovia kiinni kuitenkaan mutta haluan viä pari krt yrittää tätä ensisijaisesti ja sitten muita tarkemmin.

20.8.2012
AMP91
AMP91

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

20.8.2012
AMP91
AMP91
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...