muutto opiskelujen perässä pienen vauvan kanssa? :S

elikkäs.. olen puhunut ennenkin tuosta että kätilönopinnot kiinnostaisi mutten uskalla muuttaa mutta nyt sekin alkaa houkuttaa.. tampereelle olen hakenut kun täälä asun mutten ainakaan vielä ole päässyt edes pääsykokeisiin mutta taso onkin todella kova.. pisteet monena vuonna on korkeimmat heti helsingin koulujen jälkeen ja siksi kiinnostaisikin yrittää muualle.. koko viitisen vuotta opiskelisin todennäköisesti kyseisessä kaupungissa koska siirto tänne tamkiin on todella vaikea saada, sinne hakee siirto opiskelijoita tosi paljon eli vaan kympin oppilaat sinne pääsee ja mä kumminkin haluaisin vauvan kanssa opiskella vähän rennommin.. jyväskylän amk on alkanut kiinnostaa sen takia kun sinne on haku syksyllä ja tampereella keväällä niin voisin tavallaan vuorotellen hakea kumpaankin niin saisi motivaatiopisteitä kun hakee kokoajan eikä vain tamkiin keväällä.. en oikein voi kerralla hakea kuin yhteen kätilökouluun per kausi kun siitä ykkösvaihtoehdosta saa sen ratkaisevan 5p hakiessa niin en varmasti pääse ellei ole 1. vaihtoehtona niin on helpompi hakea kahteen aina vuorotellen niin saa aina sen 5p joten siksi vain jyväskylä ja tamk ois vaihtoehtoina. tiedättekö miten se menisi jos esim nyt pääsisin oiskelemaan jyväskylään (alkaa tammikuussa) niin voinko samalla hakea kevään haussa tampereelle kätilöksi syyskuussa alkavaan koulutkseen?? vai onko se ihan sallittua jos on jo kätilön paikka toisessa koulussa ja hakee toiseen seuraavassa haussa? jos pidän sen välivuoden niin voinko samalla hakea muualle vaikka olen jo kirjoilla toisessa koulussa mutta tauolla? jos en siis heti nyt keväällä voisi muuttaa sinne vaan sulattelisin ensin asiaa ja hakisimme kämppää tms. muuttaisimme sitten myöhemmin ja menisin vuoden päästä alkavaan ryhmään opiskelemaan? miten muuten käytännössä onnistuu kaikki päiväkotipaikat ja muut?? tai ylipäätään miten voin muuttaa kaupunkiin jossa en koskaan ole edes käynyt ja sinne pitäisi sopeutua ihan yksin ilman perhettä ja sukua vaikka mies elämässä siis onkin mukana. pelottaa hänenkin sopeutumisensa kun en halua että hän masentuu ja syrjäytyy työelämästä vieraassa kaupugissa.. hän ei oikein usko että tosissani olisin valmis muuttamaan mutta kyllä vaan olen jos saan ammatin kun tampereella ei ole mitään muuta kiinnostavaa kuin hoitoala ja sinne hakee niin moni että voisi koittaa muita väyliä kun en halua ammattia 59 vuotiaana vasta.. mieheltäni kun kyselen muutosta hän vaan mumisee että no kai se muutto onnistuu mutta ei tunnu tosissaan miettivän sitä vielä. en kuitenkaan voi hakea läpällä kouluun jos sinne pääsenkin joten asian pitäisi olla ok ennen kuin haen koska jos pääsenkin sinne ja sitten vasta puhutaan eikä se tunnukaan oikealta. kaikki ei tietysti mene niinkuin suunnittelisi, voi olla että pääsen vasta 5v päästä kouluun tai alankin vaikka laulajaks :D ja mikäs siinä ei tässä mikään kiire ole mutta olisi kiva että olisi tulevaisuus turvatuna opiskelupaikalla =) tuntuu että mies ei oikeasti halua edes ajatella asiaa koska kaikki on niin alussa ja 1% varmaa kun haku on ensi kuussa, kutsu tulee lokakuussa pääsykokeisiin jotka on nekin vasta lokakuussa, tieto tulisi marraskuussa ja muutto puolentoista vuoden tai vaikka kymmenen päästä, ja oma mieheni on niin huono ressaamaan ja elää hetkessä kun minä jo istun etuovi.comissa jyvskylän asunnoissa ja mietin opintolainaa vaikken välttämättä pääse edes pääsykokeisiin xD naiset :P se mikä minua pelottaa ensiten miehen syräjytymysen jälkeen on vauvan hoito ja aika hänelle. joku voisi nyt ihmetellä että onko vauvan hyvinvointi vasta toisena mutta kun on esikoinen kyseessä en tiedä yhtään mitä tuleman pitää tai paljonko opiskelut haittaa vauva-arkea ja miten hoito onnistuu ilman sukua... pelottaahan se mutten edes tiedä mitä pitäisi siinä pelätä..? kun miehestä tiedän että hänelle tulee ongelmia kun kaverit jää satojen km päähän, ja työpaikka uudessa kaupungissa on suuri asia ja pelottaa saako kaverita tms kun taas minä tiedän että opiskellessa saan varmasti kavereita jos on yhtään avoin mutta en halua että miehestä tuntuu että olen pilannut hänen kaverisuhteensa ja kukaan täältä ei soittele enää. tai että hän jää yksin ja väsyy, toki minä itsestänikin sitä pelkään.. menee hetki että on joku jonka kanssa mennä kaljalle uudessa kaupungissa ja yhdessä ei pääse.. minä kumminkin voin koulussa puhua samassa tilanteessa oleville mutta miehen työpaikalla kaikki voikin olla 55v karvaisia miehiä.. miten miestä voisi auttaa sopeutumaan ja tottumaan ajatukseen tulavasta? hän ei ole mikään isäkerho tyyppinen eikä oikein harrasta mitään :D lapsethan ovat yllättävän sopeutuvaisia =) siskonikin selvisi yliopisto opinnoista kaukana suvusta vauvan kanssa niin minäkin voin selvitä tästä ;D vai?? rankkaahan se tulee olemaan mutta onko se ylitsepääsemätöntä?? en haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin vaan huomatakseni että en kestä sitä kaikkea ja tulen siivoojaksi tänne takasin vaikka olisin voinut tehdä sen jo nyt :D vauva ajan saa varmasti sumplittua vanhempien kesken jos vaan kommunikaatio pelaa parsuhteessa mutta mistähän saa ulkopuolista apua suht halvalla kun en mitään kallista lastenhoitajaa varmaan saisi palkattua?? ja mistä ihmeestä revitte sen yhteisen ajan ja kuinka usein kun ei ole sukua lähellä?? onko tämä nyt ihan hullua näin kokemattomana, nuorena naivina muuttaa.. en tosin ikinä ole mikään mammantyttö ollut ja tosi vähän nytkään käy suku kylässä saati hoitamassa vauvaa että aika itsenäisiä ollaan =) jos mies alkaakin empimään niin miten saan hänet ymmärtämään että tämä on mulle tärkeää ja en välttämättä ikinä saa tampereella opiskelupaikka eli toinen paikkakunta auttaisi mut mahdollisesti unelma-ammttini pariin ja voimme 5v päästä muutta takaisin jos hyvin käy, en kuitenkaan halua ahdistaa häntä. en halua haukata liian isoa palaa mutta haluan ammatin sekä perheen ja olen valmis tekemään kompromisseja esim juuri muuton suhteen ettei meidän heti tarvi muuttaa vaan saan vuoden pitää koulupaikkaa varalla ja totutella. en todellakaan halua että lapsemme kärsii burn out vanhemmista. mikä nyt olisi kaikille paras ja miten kukaan ei syrjäydy tai kasva erilleen toisistaan, ollaan 5 vuotta katsottu maailmaa yhdessä joten ei kai tämä nyt kaada parisuhdettamme ja suhdettamme ihanaan poikaamme ettei hän jää liian yksin siinä kiireessä. miten hepottaa tällaista elämänmuutosta?? ollaan kuitenkin vielä nuoria ja kokemattomia tällaisissa asioissa ja haluan vain parasta perheellemme mutten ole varma onko tämä sitä.. anteeksi pitkä teksti :D

14.8.2012
AMP91
AMP91

En osaa sanoa, kun en ole ammattikorkeassa Jyväskylässä opiskellut.

Käy KOAS:in sivuilla, yleensä niillä on alueittain opiskelija-asunnot netissä, ja katso ammattikorkeakoulun osoitteen perusteella, miten sinne  linja-autot kulkee asunto-alueilta.  Onko vaihtoja vai suorat yhteydet.

14.8.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti

okei =) mitkähän kaupunginosat on lähellä tuota ammattikorkeaa jos siltä pohjalta myös katsoo? =)

14.8.2012
AMP91
AMP91

Jyväskylässä opiskelijoille mm. KOAS järjestää opiskelija-asuntoja ja myös perheasuntoja.

Keltinmäessä mm. on Koasin asuntoja, ja siellä on ainakin 3 kunnallista päiväkotia. Todella kätevää että päiväkoti on asunnon vieressä, kuten Keltinmäessä on. Ja siellä on kirjasto, lähikauppa. Ja kirkko.

Kunnallinen päivähoitopaikka pitää anoa 4 kuukautta ennen hoidontarpeen alkamista, ja sen alkamispäivänhän tietää tarkkaan opiskelutapauksessa.

14.8.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...