Sekavaa, ei jaksa, mutta rakastan, apua!?! hermot menee!

Kirjotin tänne joskus aikasemmin oisko ollu maaliskuun alussa tms... ? Mutta siis silloinkin mun avomiehestä jolla on mielenterveys sairauksia.. Meijän eka lapsi syntyi 18.helmikuuta.2012, oltiin oltu kotona joku n. 7päivää kun mies lähti sitten omin päätöksin ensiapuun ja sieltä lähetteellä sitten psykiatriselle osastolle.. siellä oli vissinkin n. pari vkoa, kotiutettii nopeesti. Sen jälkeen meni se muutama vko ihan hyvin, mut sit taas alko näkyyn voinnissa muutoksii huonompaan, mä pelkäsin koko ajan että taas sama tilanne. Ja niinhän se oli. No mies lähti sitten uudelleen osastolle, tälläkertaa oli siellä kirjoilla n. kuukauden.. Kotona oli siis lomilla ja katottiin miten sujuu yms. Lääkkeitä lisättiin ja vaihdettiin ja kaikkee mahdollista. Oli hoitojakson loppuun asti sitkeesti. Kotiutettiin juhannusviikolla. Miehelläni siis traumaperäinen ahdistuneisuushäiriö, pelkotiloja, masennusta.. Ja syy miksi lähti osastolle hoitoon olivat, agressiiviset ajatukset ja äänet itseä ja meitä kohtaan. Nyt on ollut kaikki ihan hyvin siittä kun viimeks kotiutettiin.. Lääkitys pelittää ihan hyvin.. Hieman on mökötyspäiviä ja rauhattomia olotiloja. Niitä hän sitten lievittää joko rauhoittavalla lääkkeellä taikka polttamalla kannabista, jota minä itse en pidä hyvänä asiana. Oon kieltänyt ja sanonut että siitä en tykkää että polttaa. Mutta ketään en voi määrätä.. omat on päätökset, jotka ovat usein harmilliset. :( Meidän lasta hoitaa ihan hyvin, osaa kaikki jutut ym. Mutta yleensä ei oma-aloitteisesti tuo mies mitään tee, esim. täytyy aina kysyy että vaihdatko vaipam, voitko syöttää yms.. (poika nyt kohta 6kk) se raivostuttaa ja käy mun hermoille, koska mä kuitenkin hoidan tätä kotia myös, pesen pyykit yms.. toki mieskin tekee kotitöitä.. mutta mä kuitenkin enemmän, niin sit pitäs kaikki mun muistaa ja jaksaa hoitaa... :/ Parisuhde meillä toimii arkiasioissa ihan hyvin, riitaa tulee välillä perus jutuista. Läheisyyttä ei paljo oo, mies ei haluu seksii eikä paljon muutakaan, sanoo että vika ei ole minussa päläpälä.. Toisia naisia ei oo, sen tiedän. Itse taas olen semmoinen ihminen että haluaisin viikoittain seksiä, eihän se tärkein ole, mutta kyllä vähä alkaa pänniin kun sitä on aina sillonkun mies haluaa ja innostuu joskus 1 krt 1-2kk, huoh -_- Alkaa suututtaa nää päivät kattella koko ajan sitä, ei käy koskaa melki missää, mököttää tääl himassa (työttömänä nyt siis) ja sitten jos jotai yrittää ni ei mtn koskaan innostu. Nyt alotin kokeilee uudestaa opiskeluu, 2 päivää mies hoitanu lasta, eilen n.5 tuntia ja tänään n.3 tuntia, soitti jo mulle kouluun sillävälin että hermot menee ku lapsi vaan huutaa. voisko olla et äitiä ikävä? normaalisti ei itke melki koskaan.. Entie uskallanko enää jättää kahestaa jos kerta hermomenee ja tekee mieli lapselle huutaa :o Muutenkin oon jo ihan kahen vaiheilla tän suhteen kanssa... tuntuu että mies vaan niin kiintynyt muhun ettei osaa olla ilman, minä kyl haluan ja rakastan yms... Tosin jos nyt ero tulis niin en vois opiskeluita vielä jatkaa... mutta eipä se näytä nytkään toimivan kun heti soitellaan ja kiukutellaan mulle. :/ Mitä täs nyt pitäis tehdä?? pariterapiaa vai pientä taukoo, (tosin sit ihan varm, jäis muksu mulle kokoaja hoidettavaksi) vai mitä ihmettä?? toivottavasti tästä sekavasta tekstistä jotai irtoo :DD Aika eksyksissä oon ajatusten ja tunteiden ja kaiken kanssa. koko ajan pelkään sitä et tulee sama tilanne kun oli.. :/ Olis pidettävä itsestäkin huolta ja omasta mielialasta..... mut koko aja joku kolkuttaa takaraivos ja painaa mieltä... yms.

14.8.2012
kaUnis
kaUnis

no tuo sauhuttelu just vaan pahentaa sitä mielentilaa kun on mielenterveysongelmia. mutta eihän käyttäjä sitä ite tajuu, mut lähipiiri kyl huomaa. isoveljeäni seuranneena nyt kun hän on ollu pitenpään pois noista kuvioista niin piristynyt huomattavasti. ihan jo innolla seuraa meidän lapsiakin että miten ne osaa jo paljon asioita. vähän hitaastihan tuo aina tajuaa asiat mutta aivot on jo ottaneet itseensä niin eipä ne varmaan siitä paranekaan kovin.

toivottavasti miehesikin tajuaisi asian ja tsemppaisi ajoissa, juurinkin tuo ettei liian syvään masennukseen mene. mutta voimia sinulle paljon.

16.8.2012
mustikka88
mustikka88

Luin jo eilen aloitustasi, ja mietin, miksi miestäsi ei hoitojaksoilla terveydenhuollossa ole ohjattu tai kehotettu huumevieroitukseen?

Kun tai jos kyseiset työntekijät (perhetyöntekijä tai lääkäri esim.) tietävät perheenne ja miehesi todellisesta tilanteesta, voitte saada enemmänkin apua, joten minun mielestäni kannattaa puhua, ja hakea apua ja tukea.

 

Voimia!

16.8.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Kiitos rohkaisevista vastauksista ja neuvoista. Perhetyöntekijä meillä käy, häneltä ajattelinkin kysyä tuota pariterapia juttua ja muita mahdollisia parisuhde juttuja häneltä. Kannabis asiasta ei perhetyötekijä tiedä, tietää että mieheni joskus kokeillut, mutta nyky tilannetta ei. Kertoa en uskalla, koska jos se sitte menee jotenkin eteenpäin ja tulee lastensuojelu ym juttuja.. Mitä en todellakaan halua!! Että tullaan kyttäämään meidän perhettä. On kyllä todella hyvät välit perhetyöntekijään ja muita asioita kyllä puhutaankin aika avoimesti! Sairaalassa hoitajille mieheni on kertonut että on polttanut kannabista esim. Loman aikana kotona. Siellä lääkäri vain sanoi yhteispalaverissa asiasta että täytyisi olla erossa siitä, että lisää näit juttui ahdistusta ym. Suhdetta haluaisin kyllä jatkaa elämäni loppuunasti, jos vain nää asiat tästä alkais sujuun! Miestäni rakastan paljon, sen vuoksi ehkä hieman hölläilly välil asioissa, mutta usein kyllä oon tiukkana.. Usein olen joutunut pettymään kun on salaillut asioita tai valehdellut. Ja sitten noi polttelut.. Yleensä joku tuttu tai kaveri tarjoo sille, että meidän rahoja(muntietääkseni)siihen ei kulu. Ja meidän kotona ei siis polta, ulos menee tai muualle!! Jos nää asiat ei tästä ala muuttumaan niin sitten varmaankin pistän poikki, vaikka en haluaisi.. Mutta ehkä sitten mies tajuaa asioita paremmin ja alkais ryhdistäytyyn!! En sit tie, toisaalta pelkään että sitten ei enää palattaisi yhteen ja tiet lähtis liikaa erilleen.. Ottaako riski vai ei? :/ Koulussa nyt kirjoilla, lapsi hoidossa miehellä tai välillä isovanhemmilla.. Kevääksi sitten tarhapaikka.

16.8.2012
kaUnis
kaUnis

Teillä on hankala tilanne :(

Valitettavan yleistä on se, että miehiä pitää potkia vauvan hoitoon. Niin meilläkin on, että ei isäntä paljonkaan vauvaa ekana vuonna hoida. Toista hoiti jo enempi kuin esikoista mutta silti mun piti sille ärähtää kun omat voimat loppu et nyt jumaliste hoida oma osuutesi. Vaihda vaippa edes joskus jne. Mies oli ihana kyllä kun ajatteli et auttaa mua sillä et tekee kotitöitä, mutta ei huomannut sitä et mä väsyin olemaan se ainoa joka hoitaa vauvan ja ylipäätään lapset. Ärähdin sille, et vois joskus hoitaa lasta ja antaa mun tehdä välillä jotain muutakin ku olla vaan vauvahenkari.

Yleinen ongelma on myös se, että vauva itkee lohduttomasti äidin perään jos jää isän kanssa kaksin. Ja tämä johtuu ihan vain ja ainoastaan yllämainitusta. Isä ei vietä vauvan kanssa aikaa joten tottakai vauva huutaa äitiä.

Ainoa lääke huutoon on se, että isän pitää vain pärjätä sen huudon kanssa ja kestää se kuin mies (lue: äiti).

teillä lisähaastetta luo tuo miehen mielenterveysongelma. On sinun arvioitavissasi paljonko miehesi kestää patistelua ja lapsen huutoa. Oikeasti. Oma ystäväni kärsii myös mielenterveysongelmista ja tällä hetkellä on niin huonossa jamassa että ei todellakaan kannata patistella koska se vain lisää ahdistusta.

Vaihtoehto on tietysti se, että haet itsellesi ja perheellenne ulkopuolista apua. Perhetyöntekijää tai jotain joka hoitaisi lastanne pieniä hetkiä jotta sinä saat levätä ja jaksat taas pyörittää arkea hieman paremmin.

14.8.2012
misukka
misukka
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...