millaiset välit omaan isäänne

eli siinäpä se kysymys olikin,millaiset välit teillä muilla on omaan isäänne? oma isäni on reilu 50-vuotias,ja mielestäni alkoholisoitunut,eli juo aina kun vaan on mahdollista,ja se juominen ei ole mitään pientä tissuttelua,vaan aamusta iltaan asti ja taas seuraavana aamuna jatkuu... humalassa hän sitten laukoo päin naamaa mitä tahansa,esim minulle että jos ois tiennut minun olevan tyttö,en olis ees syntynyt. ym tämän tapaisia..tämä kommentti loukkasi todella pahasti,ja tästä on jo muutama vuosi aikaa, olen nyt miettinyt että oliko toi tosissaan,ja erehdyin viime viikolla kysymään tätä asiaa hältä,niin ensin alkoi inttämään et ei ole niin edes koskaan sanonut,sitten meinasi että se on ollut vitsillä sanottu ja seuraavaksi alkoi kuulumaan "anteeksi kun olen ollut huono isä ja anteeksi että olen olemassa ja anteeksi etten osaa tehä mitään oikein" yms... ja sit suuttui minulle todella pahasti,ja lähisuku on nyt sitä mieltä,että on minun vikani että olemme riidoissa nyt... oisko mun sittenkin pitänyt pitää turpani kiinni,että välit ois säilyny "hyvinä" ? kukaan muu ei ole koskaan huomauttanut hälle näistä sen ikävistä kommenteista,ja kun aukasen suuni,niin saan vaan vihat niskoilleni :/

7.8.2012
äitex3
äitex3
2 years, 2-month-old toddler

se on todellakin hyvä,että on hyvät välit isäänsä :)

ei mua ainakaan oo haitannu yhtään,kun olen lukenut vastauksia,kun jotkut kehuu välien olevan hyvät,se on vaan hyvä juttu! :)

toivon,että vielä joskus meilläkin olisi isän kans hyvät välit,mutta se ei varmaan koskaan tuu tapahtumaan,jos ei isä vähennä sitä juomista ja rupea vähän miettimään,että mitä sieltä suustansa päästelee päin naamaa :/

9.8.2012
äitex3
äitex3

ei miunkaan mielestä jermu sanonut lainkaan pahalla, ja heti kärkeenhän tuossa oli kysymys että millaiset välit on omaan isään. Missään ei lue että vain huonoissa väleissä olevat saa kommentoida :) Eihän se oo keltään pois jos jollain muulla on hyvät välit vanhempiinsa...

Sinänsä ei siis miun asia ollenkaan, aattelin vaan mainita :)

9.8.2012
riu
riu

ei se mitään vaikka jotkut hehkuttavat että ovat hyvät välit,se on vain hyvä että on :)

yllättävän monella näyttää kans olevan ongelmia isänsä kans,ja monella on myös alkoholisti isä,surullista :(

ja meijän isännän suusta on kyllä tullut ihan lähiaikoinakin noita ikäviä kommentteja,mutta eniten loukkasi toi syntymä juttu...

lapseni eivät enää välitä/tykkää papastaan yhtään,koska ei voi edes olla selvinpäin silloin ku lapset ovat siellä käymässä,eivätkä ole halunneet pitkään aikaan mennä enää mummolaan. ja nyt  isäntä syyttää minnuu siittä,etten päästä lapsia kyläilemään!!

olen sanonut juomisesta hälle,että olisi selvinpäin edes silloin kun lapset ovat kylässä,ja kerran hän yrittikin olla,mutta vanhin poika sanoi kun kotiin pääsi,että pappa oli koko ajan pahalla päällä ja kiroili koko ajan!! ja nyt kehtaa vielä sitten ihmetellä,että miksi lapset eivät halua papan ja mummon luo!!

mutta jospa se ajan kuluessa tajuaisi tuon oman käytöksensä,ja muuttuisi edes hieman!!

kiitos kaikille jotka ovat vastanneet,on ollut mukava lukea toistenkin väleistä 3

9.8.2012
äitex3
äitex3

Mun täytyy tunnustaa, että en huomannut tuota viimestä kysymystä eikä vissiin moni muukaan.

Mun mielestäni vanhoja juttuja ei sinänsä kannata kaivella mutta toki jos kauheasti vaivaa ni pitäähän suu puhua puhtaaksi. Teillä lähisuku on ilmeisesti jotenki turtunu tuohon isäsi asiattomaan kommentointiin ja ovat nyt aseettomia kun otit vanhan asian puheeksi ja isäsi noin suuttui. Yrittävät pelastaa omaa nahkaansa.

Ihan oikein teit ja ilmeisesti sait isässäsi jonkin asian heräämään. Ehkä se sai hänet oikeasti ajattelemaan jotakin. Toivotaan. Harmi vaan että olet nyt mukamas pahis sukusi silmissä.

Meillä miehen isä on semmoinen herra ja hidalgo aina välillä että tölvii mun miestä joskus aika pahastikin. Mut saa sit samalla mitalla takasi ku kipukynnys täyttyy. Miehen pikkuveli on isänsä lemmikki ja se tekee aina kaiken hyvin ja täydellisesti. Paitsi viime aikoina kun ei ole käynyt edes vanhempiaan tapaamassa.

Oli meillä tuossa liki puoli vuotta semmoista aikaa että ei juuri yhteyksiä ollut kuin miehen äitiin ku herra mietti ja kiukutteli. Nyt se osasi jo olla ihan ihmisiksi kun käytiin pyörähtämässä.

9.8.2012
misukka
misukka

Lapsena välit oli paremmat ja nykyään ollaan enemmänkin aikuiskavereita ainakin isän mielestä. Meilläkin alkoholi ja avioerot näyttelee osuuttaan, mutta eniten nykyään itseäni harmittaa se, että ensimmäinen lastenlapsi ei merkkaa mitään ja häntä ei käydä katsomassa jne. Tosiaan kanssa aina luvataan ja puhutaan , mutta ei koskaan toteuteta. Meillä tosin epäonneksi myös äitini on välinpitämätön (tosin muista syistä), eikä käy katsomassa. Meillä on suoraan sanottuna huonot isovanhemmat minun puolelta.

8.8.2012
Vekkuli4
Vekkuli4

mä haluaisin tosi kovasti olla väleissä isäni kanssa. kuitenkaan hän ei ole miulle sanaakaan puhunut noin kuuteen vuoteen. lapsenlapsistaan kyllä  tykkää ja ottaa yökylään ja leikkii näiden kanssa. mutta se kaikki tapahtuu äitini kautta. muistan vain lapsuudesta tälläisiä juttuja kun isä oli ostanut minulle kellon, parin viikon päästä kaatusin pyörällä ja mursin käteni, samalla kello meni rikki, jouduin siitä sitten kotiarestiin kuukaudeksi, oli kuulemma kallis kello. yritin kaikkeni pienempänä että olisin ollut mieliksi hälle mutta ei niin ei. alkoholia hän ei käytä kuin kerran pari kuussa. en sitten vaan ymmärrä että mikä tässä mättää

8.8.2012
majezki
majezki
17-month-old baby

Surullista lukea että kovin monella tosi huonot välit ja monen isä alkoholisti.

Mulla on ihan parhaat välit omaan isääni, paremmat kuin äitiini. Äitini osaa joskus tölväistä tosi ilkeästi ja isä joskus sille kommentoi että oliko toi nyt ihan validia käytöstä. Minä oon ihan ehdottomasti iskän tyttö, aina ollutkin.

7.8.2012
misukka
misukka

miun iskä kuoli muutama vuosi sitten, alkoholin aiheuttamaahan se oli. Kyllä mie iskää rakastin ja rakastan omalla tavallani, vaikka oon sille aika tavalla ollut vihainenkii moneen otteeseen. Miun iskä oli siis alkoholisti, alkuun se joi viikonloppuisin, sitte kaikki lomat, työttömäski jäätyään koko ajan. Se oli semmonen perinteinen juoppohullu, kuuli ja näki omiaan, sekä tietty myös väkivaltainen. Selvinpäin mahtava ihminen, mutta sitä se ei enää sitten paljoo ollu... Iskä kuoli 59-vuotiaana terveyskeskuksen vuodeosastolla, kuihduttuaan ensin vuosikausia hitaasti mutta varmasti. Tavallaan mie ymmärrän iskää hirveen paljon paremmin kun sen kuoltua käytiin papereita läpi. Iskä valmistui hyvin arvosanoin liiketaloudellisesta ja on aina tehnt paljon töitä, mutta 90-luvun laman jälkeen ei enää töitä saanut. Sydäntä särkevää oli lukea kaikki hylätyt työhakemukset :/ Ja aika tavallinen ratkaisu suomalaiselle miehelle on käydä silloin juomaan. Siskon kaa puhuttiin kyllä ettei yrityksen puutteesta ainakaan voi syyttää :/

Meillä kun esikoinen syntyi, oli iun selkee sääntö että humalassa se ei tuu tyttöö näkemään. Iskä vähän nöksähti, että ei se mikkään idiootti ole, mutta muisti kyllä säännön ja jos tiesi että ollaan menossa käyään niin se oli selvittänyt itsensä ja käyny pesulla. Enimmäkseen. Pari kertaa käännyttiin ovelta pois.

Miun mielestä siun isä sais tulla kyllä vastaan, eikä siun tarvii kaikkee sulattaa. Mutta todellisuudessa siunkii isä ihan satavarmasti välittää siusta eikä vaihtas sinnuu mihinkään... Mieti jotkii pelisäännöt ja toimit niitten mukaan, kylllä mie luulen että siunkii isä niihin alistuu :)

7.8.2012
riu
riu

Nii, ja noista typeryyksien laukomisista... Meijän isä kyllä jaksaa puhuu jos yleisöö on, niin ku ois maailman paras isä ja ukki ja ylpee lapsistaan ja lässyn lässyn. Mut todellisuudessa ei oo koskaan tehny mitään sen isyytensä osoittamiseks. Typeriä ulkonäkökommentteja kyllä heittelee, niin lapsilleen ku muillekki. Mulle sanonu mm. ku painoin 47kg, et onpas sulla iso kaksoisleuka. Anteeks? Painoindeksi oli ehkä 18, et mistäköhän kohasta se kaksoisleuka ois pitäny pois laihuttaa...

7.8.2012
huopis
huopis

Miun on työn puolesta ollu pakko olla tekemisissä isäni kanssa. Mut miun nähden meillä on ollu vaan työsuhde. Meijän isä on tosi hankala persoona. Ei oo koskaan käyttäny mitään päihteitä, et ei sen suhteen ongelmaa. Mut osaa olla tosi vaikee ihminen ihan selevin päin. Päätin, etten isääni kutsu kakkosen ristiäisiin. Esikon ristiäisiin hampaita kiristellen kutsuin, mut niistäki tuli sit sellaset isän marttyyrijuhlat että huhhu... Jos joudun vielä äitiyslomani jälkeen työnpuolesta isäni kynsiin ni ok, muuten en aio enää olla tekemisissä sen kummemmin. Äitini uusi mies on lapsilleni aivan ihana ukki, omaa isääni en siihenkään tehtävään kaipaa.

7.8.2012
huopis
huopis
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...