kiva kuulla että on muitakin, vaikkakin teille tulossa jo kolmas :D onne teille myös :)

kiitos kaikille tuesta ja onnitteluista nyt sitten vaan täytyy nauttia tästä ajasta ja mennä päivä kerrallaan :) ja toivoa tietenkin että kaikki menisi hyvin :)

hei, päätettiin mieheni kanssa pitää tämä pienokainen, ajattelin että ei minulla ole mitään niin painavaa syytä miksen tekisi ja kuitenkin tarkoitus olisi joskus toinen tehdä niin sitten olisi tehty :)

mitä enemmän asiaa alkaa miettimään keskeytys tuntuu aivan hirveältä vaihtoehdolta..

ensimmäiset kuukaudet varmaan rankkoja mutta eiköhän niistä ihminen selviä :)

Pakko kompata sweeneytä, se aikuinen ihminen joka pyllistää, ihan varmasti tietää mitä siitä voi seurata, vaikka olis tupla-tripla ehkäisytkin pelissä, saatikka jos luottaa imetyksen voimaan jne. Ja onhan se ensimmäinenkin saanut ihan sillä samalla tavalla alkunsa :) Ja sehän nyt pitäis kaikkien jo tietää että monelle naiselle se ensimmäinen raskaus herättelee hormonit, joten ensimmäistä voi joutua enemmän puuhaamaan ja sitten seuraavat voi saadakin helpommin alkunsa.

Mut, itse jokainen tekee päätöksensä miten tekee... Sen tietää varmasti että täältäkin löytyy kantaa puoleen jos toiseen :)

Harrastukset (hevoset) odottavat, mutta lapset eivät odota.

kiitos kannustuksista, jotenkin vaan tuntuu että ei jaksaisi taas sitä raskausrumbaa ja joutuisin taas luopumaan harrastuksista..liikutan kahta hevosta 2x/vko ja haaveena olisi kilpaileminen mutta nyt tuli sitten tällanen juttu..olenko itsekäs kun ajattelen näin? :(

Otatte vastaan sen, mitä elämällä on teille antaa eli toisen lapsen!

Asiat järjestyy. onnea ja voimia raskauteen.

meillä oli sama tilanne. vauva oli 5-6kk kun raskauduin uudestaan. ajateltiin että seuraava saa tulla melkein heti mutta ei peräkkäisinä vuosina mutta toisin kävi. kyllähän se välillä oli raskasta mahan kanssa kanniskella pientä vauvaa/taaperoa yms. mitä kaikkee siinä nyt vuotiaan kanssa ''taistelee''. mutta mulla molemmat raskaudet on ollu niin helppoja ettei niissä sillein mitään. sitten kun vauva syntyi oli kyllä semmosta sählinkiä välillä kun koitat imettää vauvaa ja toinen kiipeilee pöydille ja vaikka minne, tai tulee tökkimään vauvan naamaa kesken kaiken tai repii muuten vain mustasukkaisuuttaan.

mulla on semmonen periaate että jos yhdessä ollaan niin kaikki otetaan ilolla vastaan mitä annetaan, eli aborttia en tekisi tietenkään. kyllä mekin sulateltiin uutista muutama viikko, mutta oltiin helpottuneita että toisen lapsen saamiseen ei tarvittu mitään lisähormooneja niinkuin ensimmäisen alkuun saamiseen..

voimia paljon!! ja kyllä kaikki järjestyy :D

meillä oli sama tilanne, tosin ihan oikeasti toivottiin uutta vauvaa. ja tätä vauva-arkea eläessä on monesti ollut mielessä, että todellakin toivottiin vauvaa... meille kun tulivat sitten tuplaten. selvitty kuitenkin ollaan:)