Ahdistaa

Siis mulla pyörii vaan koko ajan mielessä nämä kamalat perhesurmat ja niiden tekijöiden paha olo ja epätoivo. Mä en kerta kaikkiaan pysty käsittämään sellaista kylmäverisyyttä, että voit oman lapsesi tappaa suunnitellusti tai suunnittelemattakaan. Jotenkin ihmisen täytyy olla todella pahassa umpikujassa,kun ei muuta ulospääsyä löydä...mutta miksi aikuinen riistää viattoman lapsen elämän,sitä en vain pysty mitenkään käsittämään.Mulla on jotenkin kolahtanut nyt omien lasten myötä kovemmin kaikki muutkin lapsiin kohdistuvat epäkohdat tai uutiset, jotka käsittelevät lapsia jotenkin...Millaisessa maailmassa me oikein elämme? En tajua,miksi näitä asioita mielessäni pyörittelen...jotenkin ne on vaan niin hirveitä,vaikka en yhtäkään näistä uhreista tunne mitenkään.Kamala maailma,jotain pitäisi tehdä,ettei näin enää pääsisi käymään. Näiden esiin tulleiden tapausten taustoistakaan en sen enempää tiedä kuin mitä olen lehdistä lukenut, mutta onko mikään syy maailmassa sellainen,että antaa oikeutuksen kauhuteoille?! Ei mielestäni. MUtta jollekin se "pisteen paneminen elämälle" lienee ainoa mieleen tuleva ratkaisu vaikeissa tilanteissa. Mutta miksi :/?

21.6.2012
Myy76
Myy76

Kamalia tapahtumia mutta ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se oman lapsen vahingoittaminen on ollut pelottavan lähellä :'(

Eikä kukaan läheinen osannut arvata kuinka paha olo mulla oli, ei ne käsitä vieläkään vaikka olen joskus puhunut siitä että melkein heitin oman lapseni alas parvekkeelta.

Miehelle avautui, että kai hän voisi mua vähän enempi auttaa vauva-aikana mut ei riittävästi että se tapahtuisi omaehtoisesti. Mun täytyi kakkosenkin aikana sille räjähtää et nyt perkele mä en jaksa enää olla vauvanaulakko. Kun elämässä ei ole mitään muuta kuin se vauva. Välillä tarvii jotain muutakin. Mies kuvitteli et se auttaa mua tekemällä kotitöitä kun paras apu olisi ollut se, että ottaa lapsen pois multa ja antaa mun välillä tehdä jotain muuta kuin hyssyttää vauvaa ja olla sen kanssa ihan koko ajan.

Ja kyllä se on totta mitä judetsi kirjoitti. Kun on oikein paha olla ni ei kykene järkevään ajatteluun. Ainoa ajatus on ryhtyä eliminoimaan pahan olon tunteita ja jos just sillä pahalla hetkellä se on lapset jotka ärsyttää, ni niistä aloitetaan.

Itse olin parvekkeella seisomassa kun joku pään sisällä sanoi seis ja tajusin et tässä ei ole mitään järkeä ja soitin neuvolaan siltä seisomalta.Vaikka siellä joka kerta kysyttiin, et mitä kuuluu, ni ei se ole kovin helppoa ruveta sanomaan että nyt ei voimat riitä. Se kynnys voi olla käsittämättömän korkea. Ja ihan turhaan. Mulla lähti se vyyhti purkautumaan, kun itkien kerroin sille meidän neukkuhoitajalle. Ja samaan syssyyn sattui mun äitini soittamaan ja purin sille kaiken lopun.

Mut se mitä olisin kaivannut neuvolahoitajalta, olisi ollut se, että hän olisi hoitanut mulle valmiiksi psykologinajan koska pelkkä numero paperilla oli vain yksi kynnys lisää ylitettäväksi, enkä koskaan sinne soittanut.

21.6.2012
misukka
misukka

Ollut kyllä kamalaa luettavaa. Ei itsekään voi ymmärtää miten kukaan pystyy. Läheltä olen seurannut läheisen mielen järkkymistä ja hän parannuttuaan sanoi, että jos mieli on oikeasti synkkä ei kykene terveeseen ajatteluun ollenkaan. Olenkin miettinyt, että onko näillä miehillä oikeasti ollut niin paha olla eikä läheiset ole huomanneet... Ei kukaan normaalissa mielentilassa kykene omille lapsilleen pahaa tekemään, saati itselleen.

Ei voi edes kuvitella läheisten tuskaa, varsinkaan tämän äidin joka teki karmean löydön :'(

21.6.2012
judetsi
judetsi

Mä oon vähä ehkä raukka mutta mä en halua lukea mitään lehtijuttuja näistä tapauksista. Tämänkin olisin jättänyt lukematta jos otsikko olis sen kertonu. Mun pääkoppa ei vaan pysty käsittelemään noita surullisia tarinoita. Samalla lailla jätän kaikki tragediat (tsunamit, maanjäristykset ym)otsikko tasolle... Mä en halua tietää niistäkään enempää. Jos mä voisin niin pyyhkisin kaikki otsikot lehdistä mitkä esim näitä perhesurmia koskee. Mä ajattelen niitä omaisia joittenka kohtaloa siinä riepostellaan. Ihan kuin jäljelle jääneet perheet ei kärsisi jo enempää... Tai jos ajattelis omalle kohdalle tai ystävän kohtaloksi tuollaisen niin sehän olis kauheaa että kaikki ihmiset lukee mun elämästä ja tekee oletuksia mitä oli ja mitä ei ollut ja sitten ku niin selvästi saa selville esim asuinpaikan kuten kymppiuutisistakin se juttu oli niin varmasti lisää kaiken maailman uteliaitten hörhöjen mielenkiintoa jo pelkkää taloa kohtaan. Se tekee musta vihaisen...ja niiiiiin surullisen...

21.6.2012
myrmeli
myrmeli
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...