Totaali väsyminen

Jjep, kotiuduttiin eilen siis osastounikoulusta. Yö meni niin ja näin, neljä heräämistä joista yks 1h 15min.. Päikkärit samalla kaavalla kun tähänkin asti eli 1,5h eikä millään nukahtanu uudestaan, niin ja heräs kerran tossa ajassa. Noh nythän on se tilanne että vietiin L mun äitin kans tänään takasin sairaalaan, ei niinkään unikouluun vaan syyksi laitettiin äidin väsyminen. Mä en edes tajunnu olevani niin väsyksissä. Yritin siis L uudestaan nukahtamaan päikyille melkein tunnin lopputuloksena se että kädet täristen ja itkua vääntäen soitin osastolle että mitä mä teen. Sairaanhoitaja käski heti ensiavun kautta takasin (kello näytti jo liikaa siihen et oltais päästy muuta kautta osastolle). Mä en tajua kuinka oon voinu niin hyvin esittää itellenikin että kyllä mä jaksan. Tää tuli meinaan ihan yllätyksenä mulle. Meidät otti vastaan sama hoitaja joka eilen saatteli meidät kotimatkalle ja se hoitaja sano kun vaan purskahdin itkuun ja sanoin etten mä jaksa enää, että se on se mistä tässä lähdetään liikkeelle ja ilman sen asian tajuamista ja myöntämistä ei tästä päästä eteenpäin. Kysymys kuuluukin, kuinka mä saan itteni taas jaksamaan? Kuinka mä saan voimani takasin?

13.6.2012
RJ89
RJ89
3 years, 6-month-old toddler

Juhuu. Joo, avun otan vastaan. Nyt kun tajusin mikä on tilanne. Mä kun oon luullu et oon supernainen ja pärjään parin tunnin unilla vaikka vielä yhden 17 vuotta.. Mut en taida olla. Äitin kans juttelin eilen ja äiti sano et se on samanlainen luonne, ajattelee aina ensin muita ja sitten jos muistaa ja jaksaa ja ehtii niin itteään viimesenä. Jjep, tunnustan.

Tänään kotiuduttiin uudestaan pikkumiehen kans sairaalasta ja ennen kotiinlähtöä rupattelin sosiaalityypin kanssa ja se sano kertovansa lääkärille että nyt tehdään lähete pikkulapsipsykiatriseen samantien ja että se laittaa kirjallisen pyynnön ja vielä soittaa perään, siis lastensuojeluun, että saadaan kotiinpäin apua. Lähinnä niiksi päiviksi kun oon yksin kotona. Joku tyyppi tulee kotiin kattomaan muksun perään ja mä saan mennä maate siks aikaa. Ja saan purkaa tuntoni myös, jos siltä tuntuu.

Tänään soitti jo tyyppi lastensuojelusta ja vähä kartotti tätä meidän tilannetta. Lähinnä kyseli noista öistä ja mun omasta voinnista. Mut niinku Tiituliki tossa sano, ettei tuntenu itteään masentuneeksi tms., niin en mäkään. Oon vaan niin helvetin väsyny ja se väsy saa kaiken tuntumaan kamalan pahalta ja ikävältä. Ja ehkäpä seki saattaa vaikuttaa mun fiiliksiin kun toi ukko ei tunnu tajuavan tilanteen vakavuutta. Pistän kohta kattilat jakoon, jumantsuikka!

15.6.2012
RJ89
RJ89
3 years, 6-month-old toddler

Mulla se totaaliväsy on iskeny aina siinä vaiheessa kun vauva alkaa nukkumaan hyvin..kun on monta kuukautta sinnitelly ja sitten yhtä-äkkiä saa nukkua niin tuntuu että ne univelat iskee täysillä päälle=(Jotenkin kroppa tottuu siihen tunnin välein pomppimiseen ja kun ei enää tartte fysiikka pettää.

Mutta aika auttaa..nyt kun oon jo vuoden saanu nukkua yöt hyvin niin jaksaa hyvin=)

Ehdottomasti otat sitä apua vastaan kun sinulle sitä tarjotaan=)

14.6.2012
huiskutin
huiskutin

Oli pakko kommentoida heti kun huomasin tän keskustelun.

Itselläni oli tuollainen "totaali väsyminen" vähän yli puoli vuotta sitten. Tilanne oli mennyt niin pahaksi että pelkäsin omaa ja vauvani turvallisuutta (oli pelottavia ajatuksia). Kun ajattelin pelottavia (että tekesin pahaa itselleni tai lapselleni) ensimmäisen ja viimeisen kerran, tajusin että nyt en enää pärjää omillani, vaan tarvitsen apua. (taustoja: keskos lapsen yh-äiti, lapsella rakenteellisia poikkeavuuksia, ongelmia syönnin kanssa. Ensimmäiset kuukaudet sairaalassa, kotiin tulon jälkeen paljon sairaala käyntejä. Lapsen isovanhemmat asuvat yli 600 km päässä. Muu tukiverkosta ei ottanut väsymystäni tosissaan, eikä uskaltanut/kerennyt/osannut auttaa) 

Onnekseni minulla oli tukihenkilö sairaalasta, (joka käy luonani edelleen n. 1kk välein) jolle pystyin kertomaan väsymyksestäni. Hänen (eli sairaalan) avulla pääsin heti psykiatrille ja sain myös hoito apua kotiini parina päivänä viikossa. (Olemme lastensuojelun asiakkaita, koska muuten en olisi saanut hoitajia niin usein) Jo ensimmäinen psykiatrilla käynti helpotti oloani, koska sain vihdoinkin työstää kipeitä asioita joita minulle ja lapselleni oli tapahtunut aikaisemmin. Kun hoitajat kävivät alku aikoina, menin nukkumaan aina kun he tulivat. 

Viikkojen päästä jaksoin myös käydä ulkona/kahviloissa/kylässä silloin kun hoitajat tulivat. Psykiatrilla käynti ja hoitajien apu auttoivat minut väsymyksen yli. Kyllä minulla vieläkin välillä väsyttää melkoisesti, mutta uskon sen nyt olevan enemmänkin sellaista normaalia pienen lapsen äitin väsymystä.

Eli sinunkin kannattaa varmasti mennä jonkun psykiatrin juttusille, koska se auttaa varmasti. Yritä myös saada hoito apua, vaikka sieltä sosiaalista, lasten suojelun puolelta. Sitä ei tarvitse pelätä. (Itse pelkäsin että he ottavat lapsen pois luoltani koska olin niin väsynyt) Jos ja kun saat hoito apua, nuku niin paljon kun pystyt. Kun saat enemmän unta jaksat paremmin tehdä myös muita juttuja hoita avun aikana. Sen jälkeen yritä löytää aikaa itsellesi. Jo puolen tunnin omaa aikaa vaikka kirjastossa istuen helottaa oloasi varmasti.

Voimia ja jaksamista!   

14.6.2012
AnnelieP
AnnelieP
1 year, 8-month-old toddler

Ohoi ohoi, siis joo, onhan tässä tukiverkostoa ympärillä jonkun verran, mutta täytyy muistaa että omat eläämät ja tytö niilläkin ihmisillä on. Siis mun äitikin käy kuitenkin töissä ja tekee pitkää päivää 1h ajomatka per suunta niin onhan sekin väsynyt ja haluaa olla omissa oloissaan. Ukko on edelleen reissuhommissa (ma-to, joskus pidempäänkin) ja sen takia tuo pienempi ukko sinne osastolle vietiinkin kun ei ole muita kotona kuin väsynyt äiti. Sehän tässä se "suurin ongelma" on, siis tuo kun ukko on reissuhommissa. Sairaalassa sossuntäti kysy että onko mahdollisuutta perhesyihin vedoten saada lähempää toista työtä johon ukko tuumas että joo on, lopputili. Eli ei se niin vaan voi tulla lähemmäs töihin kun sinne mennään missä on töitä ja täälä ei oo muuta kun pätkä työmaita ja nekin kaikki jo täynnä asentajia. Tottakai ukko olis mieluummin lähempänä töissä, kipeäähän tämä sillekkin tekee ettei voi olla perheen tukena. Ja myös siksi se on minä eikä me, koska mä hoidan pääsääntösesti yöt pienen miehen kanssa. Mihin toki tulee nyt radikaali muutos kun ukko kotiin tulee ja se toinenkin saadaan kotiutumaan.

Ja jo kotiutumispäivänä olisin saanut lääkäriltä lähetteen pikkulapsipsykiatriaan, mutta väitin jaksavani omin voimin. Paskan marjat näköjään ja taidan haluta sen lähetteen tänään siis.

14.6.2012
RJ89
RJ89
3 years, 6-month-old toddler

Toivon todella että saat mahdolliseen masennukseesi hoitoa, sekä uupumiseen.

Mullahan oli esikoisen syntymän jälkeen masennusta, jonka huomasi terveydenhoitaja-äitini. Nää kaikki tapahtu 12 vuotta sitten.

Neuvolassa ei siihen aikaan kyselty, multa ainakaan, miten jaksan tai mitään muutakaan asiaan liittyvää.

Itse olin kuukauden vanhempieni luona, kun esikoinen oli pieni vauva, silloin noin puolivuotias.

13.6.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...