mustasukkaisuudesta
kui mie saan nää ipanat ruotuun. vauva kun tuli taloon ni tuntuu että helvetti pääs irti täällä. neljä ja viisvuotiaat sisarukset ei tee mitään muuta ku tappelee keskenään, siis kunnolla tappelee, että lyödään toista ja näin päin pois. ja tietenkin juuri silloin kun minä syötän tai teen vauvan kanssa jotain. nelivuotias taantui vauvan tulon jälkeen niin ettei suostu edes ruokaansa itse syömään. jos en syötä niin lentää ruuat lattialle. nelivuotisneuvolakin jouduttiin siirtämään syksyyn kun poika ei suostunut sinne edes ovesta sisään. ja sitten tämä tytär, ei haluaisi mitään muuta ku istua sohvalla ja tuijottaa telkkaa, koska tietää että saa veljensä ärsyyntymään tällä, kun tulee pyytää leikkimään ja toinen on vaan et; mä haluun kattoo telkkaa, ja sota on taas pystyssä joka päivä varaan aikaa aikas paljonkin vanhempien lasten kanssa oleiluun ja touhuamiseen.. mutta ei näytä olevan mitään vaikutusta.. huolettaa tuo pojan syöminen kun painon kanssa hänellä on ollut koko ikänsä ongelmia, kamalan laiha siis, nyt kun painoa on ruvennut hyvin tulemaan ni aloittaa tuon ruuan kanssa temppuilun taas.. argh!! help me!!!!!
Vastaa
Listaa uusin ensin
Meillä nuorempi on 5-vuotias poika.
Aina on neuvolassa ja lääkärissä tehty ne asiat, mitkä on pitänytkin, ja on tutkittu ne asiat, ja tehty ne toimenpiteet, mitä lääkäri on tarpeelliseksi katsonut.
Sitten on käyty kahviossa syömässä ja juomassa, palkittu siis.
Pyydä neuvolasta lähete neuvolapsykologille tai perheneuvolaan.
Voimia asioiden käsittelyyn teille kaikille. Virtuaalihalaus.
nii tosta neuvolasta siis, neuvolantäti oli sitä mieltä ku katteli pojan raivoa et siirretään syksyyn tuo nelivuotisneuvola. lapset auttaa kovasti vauvan hoidossa kyllä... sais nyt aika mennä nopeesti ni josko tuo mustasukkaisuus ajan myötä helpottais
joo mustasukkaisuus ja taantuminen on normaalia. Ootko sie saanu sisällytettyy isompia sisaruksia vauvanhoitoon?
Ja tuohon tuhmailuun. Miun neuvo on ollut aina että valitse taistelusi, ja kun olet valinnut niin ole johdonmukainen. Samasta töllöstä tullee aina samanlainen rangaistus. Siulla on tuo lasten ikä myös semmonen että miun mielestä lapset on just noita ikiä kokeillut ja hakenut rajoja kaikista eniten.
Lyömisestä joutuu meijän perheessä pyytämään anteeksi ja miettimään tekoaan. Ruuan kanssa jos temppuillaan, joutuu pöydästä pois. Mie oon joissain asioissa aika ehdoton, kun taas toisissa aika löysä äiti... Mutta se olikii sitä taistelujen valitsemista :D Mutta yksi mikä on varma, niin lapset ei meijän perheessä määrää. Esim. tuo neuvolaan meno on semmonen asia että meillä lapsi olisi mennyt sinne, piste. Nythän se poika sai tavallaan vaan huomiota ja vieläpä tahtonsa periksi. Takuuvarmasti tulee kokeilemaan toistekkin. Että ole jämpti kun tilanne sitä vaatii. Mitä sitten jos lapsi huutaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu :)
Mie en oikein osaa auttaa tuohon kätkytkuolemaan mitenkään, tarjoan vain virtuaalihalauksen. En osaa edes kuvitella kuinka rankka kokemus se on ollut. Täällä meillä on perhepalvelukeskukseen saa lähetteen neuvolan kautta. Siellä on psykologit, perhetyöntekijät, terapeutit yms. Keskusteluapua löytyy koko perheelle. Ehkä se neuvolantäti voisi teille kuitenkin lähetteen laittaa?
käytiin äsken neuvolassa ku vauvalla oli lääkäri ni eivätpä juuri kantaa ottaneet.. "kuuluu asiaan" kuulemma
ja meillä painaa tässä asiassa vielä kahden vuoden takainen vauvan kätkytkuolema. tytär ei oikeen vielä pysty itkemättä vauvaa katsomaan, pelkää että vauva otetaan meiltä pois. tämä on niin iso asia ettei siinä minun kanssa keskustelu auta, tietääkö kukaan että saako neuvolasta tms. lapselle niin sanotusti "keskusteluapua"?