paljonko olette pienten lastenne kanssa päivittäin? siskollani on aina jotain "tärkeämpää" kuin lapsen kanssa leikkiminen :(

en tiedä olisiko tämä aihe kuulunut gallupeihin, vauvoihin vai mihin :D kyselisin nyt siis alle kouluikäisistä että millainen päiväohjelmanne on lasten kanssa? mielellään siis niiden joilla kaikki lapset ovat alle kouluikäisiä mutta ei sen väliä jos muutkin haluaa kertoa kokemuksiaan =) lasten iät voisi myö laittaa ja kertoa vähän taustoja jne =) ihmettelen siis omaa lähemmäs 30 kymppistä siskoani joka on mielestäni tosi vähän 2,5 vuotiaansa kanssa konkreettisesti yhdessä ja nyt hän odottaa toistakin.. hän opiskelee mikä on varmasti rankkaa mutta yliopistolla hän joutuu olemaan vain noin kerran kuussa ja enää on gradu tekemättä ja tämä tilanne on ollut siis jo vauvan kanssa.. en nyt tosiaan silti puhu mistään heitteillejätön kaltaisesta ongelmasta, ihmettelen vaan onko näin muillakin.. olen tullut siihen johtopäätökseen kun en viitsi päin naamaa puuttua tähän kun ei varsinaisesti mulle kuulu, mutta että hän jotenkin pitää lastaan kovin isona jo tai jostain syystä haluaisi/ajattelee lapsen kasvavan nopeammin kuin mitä hän on iältään, hän myös käyttää tosi isoja vaatteita pojallaan, samankokoisia kuin kaksi vuotta vanhemmalla serkulla on ja molemmat on ikäisensä kokoisia.. esim mun mielestä vasta eskarilaisen voi jättää yksin leikkimään, katsomaan telkkaria,videota tai esim syömään siis kokoajan, ja esim parvekkeellekin, mutta tämä poika tekee melkein kaiken mahdollisen yksin/niin että äiti välillä tarkistaa tilanteen muttei osaa oikein olla siinä mukana.. en usko että on masentunut tai muuta kuitenkaan, hän on aina ollut vähän mukavuudenhaluinen ja tuommonen.. luulen että siskollani on sama ongelma kuin minulla mitä pidän itsellänikin äitinä haasteena, ettei hän osaa elää hetkessä vaan miettii aina asiat tulevaisuuteen ja miettii varmaan jo lastaankin että voikun se on iso ja kohta se jo tekee sitä ja tätä.. esimerkkinä tästä periaatteesta kuviteltu tilanne jos lapsi tosi pienenä syökin yhtäkkiä hienosti haarukalla ruokaa ja on tähän asti syönyt lusikalla niin äiti antaa siitä eteenpäin aina sen haarukan vaikka lapsi ei kaikkea ruokaa osaa kuitenkaan syödä heti ensimmäisen kerran jälkeen haarukalla ja lapsi joutuu liian aikaisin ja vaikeasti sillä syömään.. jos ymmärrätte tämän periaatteen niin tällainen mielikuva tulee koko siskoni äitiydestä.. siskoni on myös kovin materialistinen ja tuntuu että hän yrittää pitää lapsen tyytyväisenä ostelemalla kalliita leluja vaikka ei kai se nyt onnellista lasta tee jos aina yksin leikkii tai että hän korvaa sillä menetetyn ajan ja saa hetkellisen onnen.. äiti siis sillä aikaa kun lapsi leikkii yms niin mm. laittaa pyykkejä, juo kahvit, käy koneella jne.. me olemme siis vanhemmillamme usein jossa näen heitä melkein viikottain, en tietenkään näe koko totuutta.. lapsi mun mielestä tarvitsee kehittyäkseen ja oppiakseen ja vaikka mihin niin sitä konkreettista leikkiä lagoilla, peleillä ja nukeilla jne.. he perheenä tekevät retkiä ja käyvät kaupoilla jonkun verran mutta niistäkin on tullut semmoinen mielikuva että aloite tulee vanhempien mieliteosta.. eli esim ajatuksena näin: vanhempien tekee mieli jotain hyvää että 'voisi mennä kauppaan, haluaisikohan tuo "teemu" tulla mukaan'. eikä niinpäin että 'mitähän kivaa nyt tehtäis "teemun" kanssa, voisi mennä ostamaan sen kanssa jotain namia sille ja samalla itselle'. tai että 'ulkona on kiva ilma vois mennä kävelylle, pitäiskö mennä teemun kanssa'; eikä että 'teemu varmaan tykkäis mennä puistoon ja siinähän pääsee samalla kivasti kävelylle'. nämä vaan esimerkkinä. pojalla on myös viikonloppuna vaikeuksia ollut pitkään nukkua ollenkaan päviäunia mutta tutuillamme hoidossa hän kuumella nukkuu helposti kaksikin tuntia koska hoitaja on monta tuntia ulkona ensin mitä vanhemmat eivät tee kuin pari kertaa viikossa.. eikö lapset hyvi seinille ilman päivittäistä ulkoilua?! enkä tarkoita että hän olisi huono äiti vaan varmasti paras lapselleen mahdollisuuksien mukaan, enkä itse ole mikäänn parempi, mutta haluaisin tietää teidän päiväohjelmastanne kun täälä liberossakin ehditte hengailla että paljonko olette päivittäin lapsienne kanssa ihan syömiset jne kaikki yhteinen konkreettinen tekeminen mukaan luettuna ja minkä ajan lapsi on yksin tai miehen/vastaavan hoitajan kanssa tai nukkuu, varsinkin viikonloppuna kun ei ole päivähoitoa.. löytyykö täältä näitä joille hetkessä eläminen on haastavaa ja mikä siihen olisi hyvä neuvo vanhemmille? kiitos jos jaksatte lukea :D:D

12.6.2012
AMP91
AMP91

Mun on pakko myöntää että inhoon noita poikien auto ja örkkileikkejä=D

Mutta luen joka päivä monta kirjaa,askarrellaan ja leivotaan.Ja pyrin siihen että keran päivässä pelaan jonkun lautapelin lasten kanssa läpi.

Koko päivänhän joku lapsista minun seurana roikuu..aina aamusta lähdetään ulos ja ollaan 2-3h..mutta tänään esim.pyöräillään tunnin lenkki ja sitten puistoon piknikille.

Ja tykkään käydä uimassa,liikennepuistossa,museoissa yms tapahtumissa lasten kanssa..muta perinteisesti en istu lattialla ja leiki paljon..onnex mies leikkii,eilenkin se poikien kanssa istui ja teki autoille legorakennelmia=)Itekkin oon kyllä nyt hurahtanut pikkulegoihin,niillä on kiva rakentaa isompien kanssa..ja esikko tytön kanssa käydään paljon kirppareilla.

Ja kyllä lapset tietää että aina aamulla äiti istuu tässä koneella sen 30min,juo kahvin ja makselee laskut ja selaa vaikka Liberoa=)Sitten lähdetään ulkoilemaan.

14.6.2012
huiskutin
huiskutin

ja niistä vaatteista että jos poika on 92cm pitkä ja vaatteet on 110- niin on ne isoja :D

12.6.2012
AMP91
AMP91

ja sitä olen myös tässä hakenut että alkaa olla siinä läsnäolon ja poissaolevuuden rajamailla tuo touhuaminen siskollani, sitä on vaikea selittää kun muut ei häntä tunne/näe, eli sitä olen tässä myös tarkoittanut ja olemme sitä perheemme kanssa miettineet ihan siskoni parasta ajatellen ei siiis mitäänn juorurinkiä pitämäällä =) eihän kukaan halua lapsen kokevan yksinäisyyttä koska äiti on poissaoleva vaikka onkin paikalla siksi tätä mietin että näenkö asiat väärin, toivottavasti =)..

12.6.2012
AMP91
AMP91

Meil on sit taas vähän toisinoäin tuo mummujuttu, sillon ku me oltiin pieniä, niin mulla ei oo ainuttakaan muistikuvaa siitä, että mutsi olis leikkiny meidän kans, faijasta jotain muistikuvia kyllä.

Ja nyt taas meen tytön kans mutsi leikkii niitä barbi yms mielikuvitusleikkejä, menee puistoon ja tekemään hiekkakakkuja jne. Eli osallistuu jokatavalla enemmän ku sillon ku me oltiin pieniä. Ja mä yleensä touhaan sit jotain muuta tai otan rennosti ja annan heidän touhuta :)

12.6.2012
Mummy83
Mummy83

Itse leikin kanssa harvoin lapseni kanssa, tai itseasiassa en juuri koskaan leikkimällä leiki, se on sit yleensä just jotain palapelien tekoa tai piirtelyä yms. ei siis mitään tässä tulee pupu juttuja :D toivon vain että lapseni tykkää jossain vaiheessa kun ikää tulee niin pelata kaikkia pelejä, koska sitä itse rakastan :) Ja me ulkoillaan kyllä paljon, mutta aina haalin sinne ulos muita lapsiperheitä joista lapsi saa kavereita ja äiti juttuseuraa, eli ulkonakaan en juuri leiki lapseni kanssa, jotain hiekkakakkuja voin tehä välillä ja aina syödään yhdessä tai jos en ite syö esim iltapalaa niin samaan aikaan kyllä oon pöydässä ja autan syömisessä ja ikää on 1v10kk. Ja siis jotain leikkejä voin alottaa tai just kehotan että tälläkin voi leikkiä yms. niin sit ite jatkaa leikkejä, ja itse kyllä teen kotitöitä yleensä sillä aikaa, että en kyllä istu koneella, tai ei siitä mitään tuliskaan kun siinä ois sit kaks pientä kättä lisää.

12.6.2012
Lintu4
Lintu4

ja siis itsekin haluan sen aamukahvin juoda rauhassa mutta siskoni saattaa juoda 5 kuppia päivässä ja yhteen kuppiin voi mennä se tunti kun sitä litkii niin ei se nyt ole enää kahvinn hörppäämistä vaikka omaa aikaa äiti toki tarvii mutta ovat tosi pitkiä nuo tauottelut :D

12.6.2012
AMP91
AMP91

noniin kiitos kommenteista, tätä hainkin! tämä auttoi ymmärtämään siskoani jota arvostan siis jokatapauksessa.. en todellakaan moiti siskoni äitiyttä (niinkuin joka väärinymmärsi) ja vaikka siltä ehkä nyt vaikuttaakin, en vaan tosiaan tekisi kaikkea samoin (tai niin vielä ainakin luulen :D). en ole hyvä muotoilemaan tätä kovin kauniisti niin että tekisin selväksi pitäväni tätä kuitenkin oikeana ongelmana meidän muiden perheenjäsenten silmissä. Halusin vaan ymmärrystä miten yleensä muut samantyyppisessä tilanteessa toimivat.. =)

en väitä myöskään edelleenkään olevani parempi äiti ja ei meitä voi verrata kun olemme eri tilanteessakin ja eri persoonia.. tiedän että kukin toimii tavallaan ja tämä auttoi paljon ymmärtämään tilannetta eikä siinä ole mitään kummempaa jos ei leiki aina legoilla lattialla tai käy puistoissa =) inhottaa kun keskustelupalstat ovat täynnä asioita josta äideille asetetaan hirveät paineet ja haluan sitä välttää joten en aio tuomita ketään erilaisuudesta vaikka en tekisi itse samoin =) ei siis paineita enempää äideille ;)

niinkuin yhdestä kirjasta luin hyvän muistutuksen; ei ole kuin hyviä äitejä ja sitten naisia jotka saavat lapsia, eli ei ole huonoja äitejä :)

12.6.2012
AMP91
AMP91

ainiin ja pakko sanoa vielä et mie kun en tykkää, enkä osaa leikkimällä leikkiä noiden kans, niin sit hiljennän sen omatunnon äänen sillä, et teen niitä kotihommia, ettei tarviis leikkiä tyttöjen kans. ai kauheeta kun mie oon huono äiti :D

12.6.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

oonkohan mie siun sisko? :D okei tunnen välillä huonoa omatuntoa kun en vaan jaksa. sillon kun oli vaan esikoinen (kuopus synty kun esikko oli 1v10kk) niin en sillonkaan hirveesti leikkiny tytön kans. usein se oli sitä et otin vaikka  jonkun lehen tai kirjan ja menin tytön huoneen sohvalle sitä seuraks lukemaan, kun toinen leikki siinä vieressä. en mie osaa leikkiä noiden kans vaan mitään. toki usein tytöt tuo olevinaan jotain ruokaa tms mulle syötäväks, ja sit syön ne olevinaan. luetaan satuja joskus, ollaan ulkona, syödään vähintään 1krt päivässä yhdessä.. mut nytki kuopus on nukkumassa ja esikko kattoo piirrettyjä. tai sit jos esikko ei kuopuksen päiväuniaikaan kato piirrettyjä, niin sit se askartelee tuolla keittiössä. Enkä mie jaksa pelata niiden kans mitään, isi hoitaa sen puolen aina välillä. mut joo, meillä enempi on tää yhdessä olo semmosta pelleilyä, juostaan kilpaa (sisällä:D), lauletaan, tanssitaan ja költsitään petillä yhdessä. jokainen tavallaan sanon minä, vaikka välillä tunnenkin huonoa omatuntoa asiasta.

12.6.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

Täällä onki tullut jo hyviä ajatuksia/tuosta et miten eri näkökulmista asioita voi katsoa.

Lisäisin tuohon vielä sen, et yhden lapsen äitinä mulle on tosiusein tullut nitä ahaa-elämyksiä et tyttö vois osata tuonki tehdä ite ilman et mä teen sen puolesta. Esim päiväkodis oli juonu jo kk mukista ennenku tajusin yhden keskustelun jälkeen että hää tosiaan tekee niin ja haarukan kans sama juttu. Ja niin monen muun, mä taidan olla enemmän semmoinen et kohtelen pienempänä ku onkaan. Ja silti saan isovanhemilta palautetta et vaadtaan liikaa vaikka tosiaan ihan ikätovereiden mukaan mennään ja jos huomaan et joku samanikäinen tekee jo jotain, ni annan tytön kokeilla. Jos ei onnistu, ni ei se mitään mut jos toinen siitä innostuu harjoitteleen, ni hyvä.

12.6.2012
Mummy83
Mummy83

No minä oon kai aika pitkälti samanlaine ku siun siskos. Mut en 2-vuotiasta vielä jättänyt kovin pitkiksi ajoiksi yksin olemaan. Tuommoselle 2-vuotiaalle melko usein riittää oma vanhempi virikkeeksi, että mahdollisuuksien mukaan tehdään yhdessä asioita tai saa vaan seurata kun äiti/isi tekee. Ja pitäähän sitä kotiakin hoitaa aina välillä.

Minusta ei ole kauhea rike jos haluaa juomansa hörpätä pikaisesti ettei se jää pöydälle seisomaan moneksi tunniksi kuten meillä käy jos jätän juoman kesken. Mulla seisoo maito pöydällä aamuysistä iltapäivä kahteen jos en sitä samointein huikkaa naamariin. Ja jos lapsi ehtii siinä välissä keksimään jo jotain muuta niin ei mun mielestäni kannata mennä sitä uutta ideaa sotkemaan, että halusit pari minsaa sitten leikkiä tällästä.

Enkä minä ole koskaan osannut leikkiä lattialla lapsen kanssa, se ei vaan suju multa ollenkaan. Lähinnä yritän herättää lapsen kiinnostuksen johonkin ja lapsi saa siitä jatkaa. Eihän tuon ikäiset keskenäänkään leiki yhdessä vaan lähinnä leikkivät jokainen omiaan. Joskus tappelevat samasta lelusta kun toisella on just se jonka itse haluaa.

Ja tuo meiän 6v haluaa aikuista leikkeihinsä aniharvoin. Useammin tulee pyytämään että pelataan jotain yhdessä. Ja kyllähän me jotain pelaillaankin melkein joka päivä. Toki useamminkin voisi keskittyä tuon esikon kanssa olemiseen. Kaikki tuppaa enempi olemaan ruokapöydän ääressä syömistä ja ylipäätään keskustelua.

Ja tuo pienempi nyt on niin pieni että on kokoajan mussa kiinni ni tietysti se on mun kanssani paljon enemmän.

Ja tämänkin tekstin kirjoittamisen aikana olen tuon vauvan kanssa katsellut yhtä kukkakoristetta, käynyt kilistelemässä tuulikelloa, keinuttanut ja pyörittänyt tuossa olkkarin keskellä. Ja tietysti kaapannut syliin noin 4 kertaa :)

12.6.2012
misukka
misukka

ää en osaa kirjottaa..

mutta siis en ole ainoa perheessämme joka tätä on murehtinut :/ poika selvästi kaipaa enemmän seuraa eikä leiki hiljaa tyytyväisenä yksin niinkuin monet ja jos vaikka huutelee äitiä niin äiti sanoo että juo kahvit ensin ja sitten koko juttu jääkin, ja kun poika on niin mini vielä musta =)

12.6.2012
AMP91
AMP91

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

12.6.2012
AMP91
AMP91

no miulla on kolme lasta, 8v, kohta 5v ja reilu 1,5v. Voin kertoo että minnuu ei paljoo tarvita :D Lapset leikkii keskenään, yleensä suhteellisen sopuisasti. Mie oon lähinnä sitten se erotuomari ja tietysti pienintä autan jos se joutuu johonkii kiipeliin. Mie oon myös sitä mieltä että lapselle ei pie antaa liikaa leikkejä valmiina, vaan ihan saavat käyttää mielikuvitustaan ja keksiä tekemistä. Meijän lapsilta se tuntuu sujuvan aika kiitettävästi :)

Myö yleensä tehään kaikki koko perheen voimin, mutta ei kovinkaan usein käyvä missään vartavasten lasten vuoksi, vaan käyvään semmosissa jutuissa joissa kaikki saa jotakii irti... Mie siis vihaan leikkipuistossa kököttämistä, mieluummin mennään keräämään sieniä tai uimaan jne. Mie en oo myöskään koskaan "osannut" istua lattialla leikkimässä, se ei oo minnuu varten. Ja voisin väittää että en todellakaan ole ainoa äiti tässä asiassa :)

Mie itse opiskelen tällä hetkellä, joten arkisin ei keretä olemaan lasten kanssa ku pari tuntia iltaisin, mutta onhan meillä viikonloput ja lomat. Nyttenkii lomaillaan lasten kanssa :)

Noista unista sen verran että meijän kohta 5v ei nuku kotona päiväunia, päiväkodissa kylläkin. Ja ollaan ulkona paljonkii, tänäänkii käytännössä koko päivän. Sen perusteella en siis lähtis kenenkään äitiyttä tuomitsemaan... Hoitoaamuina herätään aiemmin ja onhan se erilaista olla siellä! Väsyttää aikuistakin ihan eri tavalla työpäivän päälle kun lomalla :)

Miun pointti on siis se että äitiyttä on erilaista. Mikä toimii toisilla ei millään käy jollekin muulle. Niin pitkään kun kaikki on tyytyväisiä ja rakkautta riittää, niin mitä sillä on väliä kuinka joku muu toimii? Se on huomattu monessa asiassa täällä liberossakin :)

12.6.2012
riu
riu

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

12.6.2012
AMP91
AMP91
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...