Kun ei jaksa.
Onko tämä masennusta vai viiraako mulla jotenkin päästä, kun olen ollut pitkään alamaissa,itkuinen, asiat tuntuu kauheen vaikeilta, stressaan joka ikistä asiaa mitä vaan keksin, ikkunanpesusta alkaen, ihan oikeesti.. välillä taas on päiviä, että kaikki on ihan normaalisti, oikeen ihmettelen itekki, että miten mulla muka on niin saakelin vaikeeta ja vaikki asiat tuntuu vastustavan. Unettomuus on ollu reilu puoli vuotta nyt seurana, siihen sain lääkkeet vajaa viikko sitten ja niitä kun rupesin syömään,niin tuntuu että kaikki repes nyt käsiin. Yhtään positiivista asiaa en jaksa aatella, kaikki tuntuu vaikeelta, tuntuu että olis parempi ku en olis ollenkaa. Mies koittaa tukee,mut ei hänkää oikee ymmärrä.. olen puhunut lääkärissä, mutta ei ottanu lääkäri minkäänlaista kantaa asiaa, oli ihan ku ei olis kuullu sanaakaan. Voiko tää kuvailisko raju alamäki tässä asiassa johtuu nyt noista nukahtamislääkkeistä, vai pimeneekö vintti nyt ihan tosissaan.. Neuvolassa otan asian puheeks,kun se parin viikon päästä on, ajattelin lähinnä et olisko jollain tietoo nuista lääkkeistä..pitäskö mun lopettaa ne ja olla nukkumatta, vai jatkaa ja kattoo mitä tässä tapahtuu...
Vastaa
Listaa uusin ensin
Kiitos mammat sanoistanne ♥ helpotti kauheesti päästää kaikki ikävyys ulos. Tänää onki ollu parempi päivä, jaksoin peräti leipoo lasten kanssa..ilo se on pieniki ilo =D Kyllä tää on vellonu jo kauan, alko jo kolmosen raskausaikana, kärsin todella pahasti synnytyspeloista edellisen päin mäntyä menneen synnytyksen takia ja kai se sitte laukas jotain jossain ja aina vaan on allapäin olotila. Päätin myös nyt,että rupeen yrittämään keskittymään enemmän lapsiin ja heidän touhuihin, teen hommat sit kun mies tulee töistä ja hän saa puolestaan sit olla lasten kanssa silloin. On toki mielellään,mutta mulla on joku "täydellinen kotirouva *reps*" syndrooma vissiin,ku pitää mukamas puunata kaikki sillä aikaa kiiltäväks kun mies on töissä, että mukamas saadaan sit olla vaan, mut todellisuudessa mä oon sitte niin poikki,etten jaksa ku itkeä.
Lääkkeenä ei ole mushun mainitsema, vaan zopinox, mutta eilen luettuani ohjelappusta, niin sillähän on vaikka mitä haitta-vaikutuksia, näyttipä täsmäävän minuunkin aika moni, en tiedä onko van sattumaa, vai tekeekö oikeesti jotain.
kuulostaa masennukselta.
soitto neuvolaan ja apua pyydät, eritoten läheisiltäsi:) älä häpeile, vaan anna itsellesi nyt aikaa ja lepoa, äläpyri täydellisyyteen, anna lupa olla välillä rikki.
Onneksi ei ole neuvolaan enää pitkä aika, kiitos nippup voimahaleista = ) En tohtinu omalla nimellä kirjoittaa,kun en halua asiani menevän etiäpäin yhdessä paikassa,mutta lienee joku palstatuttu saattanee tunnistaa.. Kolmen lapsen kanssa ei kerkee juuri lepäämään, ja sen kerran ku sais levätä,ni käyn jotenki ihan ylikierroksilla, päässä raksuttaa tuhatta ja sataa asiat mitä pitäs tehä ja en osaa rentoutua..kumpa oppis olemaan ja elämään nyt ja tässä,eikä aina aattelis tulevaa ja mitä pitäs tehä jne, koitan kyllä niin ajatella,mutta kun ei se onnistu yrityksistä huolimatta =/
Lisään vielä, että pitkään on tuntunut että ikäänkuin suoritan kokoajan koneellisesti tätä elämää, en oikeen jaksa iloita nuista lapsista, aattelen vaan että olispa jo se ja tää aika..