tunnen itseni NIIIIIN huonoksi ihmiseksi...!
kävi näin; yksi hauvavauvoista myytiin pitkään koirasta haaveillulle naiselle. jo alusta nainen kertoi maksurajoituksistaan, joten osamaksuvaihtoehtoja pohdittiin. kammosin ajatusta osamaksusta, mutta lupasin sen tietyin ehdoin; jos tahtoo pienellä kuukausierällä, niin käsirahaa tulisi olla puolet koiran hinnasta, eli 400e. 150 erällä riittäisi 300e käsirahaksi. noh, aikaa kului ja luovutushetki tuli. rahaa ei ollut kuin 120e, joten hyväksyin sen ja hyväksyin satasen erätkin. viikon ehti koira olla uudessa kodissa kun tuli esille jo ensimmäisen erän maksamisen vaikeus. joustin eräpäivässäkin. sanoin että on aivan sama koska ne rahat tullee, kunhan sovittu summa on kuitenkin joka kuukausi mun tilillä. sitten alkoi empiminen ja jahkaaminen. sanoin etten voi enempää joustaa, erät on jo pienet, eräpäivät on viitteelliset, käsiraha paljon sovittua pienempi jne. että mun on vain oltava varma että saan loppusumman koirastatämän vuoden puolella. lopulta koko epävarmuus ja empiminen johti siihen, etta hain koiran tänään takaisin ja palautin käsirahat sekä 40e extraa koiran tarvikkeista. sanoin kotoota lähtiessä jotta mie oon niin monta mahollisuutta antanut nyt, etten varmasti tunne huonoa omaatuntia, että mie olen tehnyt kaiken jo niin helpoksi, etten voi enempää vain joustaa. pohja se on tässäkin kulhossa. vaan kotimatkalla paruin kun pieni lapsi. mie vein kuitenkin liikuntakyvyttömältä ja työttömältä ihmiseltä ehkäpä elämänsä ainoan valopilkun:( mie tunnen itteni NIIIIN kurjaksi, huonoksi, ahneeksi ja viheliäiseksi ihmiseksi! vaikka tiedän etten tehnyt mitään väärää. mutta entä Eettisesti...? mie olin kuitenkin jo koirien hintaakin alentanut 700e jotten koskaan ikinä tuntisi itteäni rahastajaksi, mutta että silti voi olla tällainen olo...
Vastaa
Listaa uusin ensin
kiitos arvon mammat ihanista sanoistanne:)
mies ehdotti että koira jäisi meille,mutta mie sanoin että pakko siitä on ainakin myynti-ilmotukset tehä. en mie vaan voi lähtökohtasesti koiraa itelleni jättää jos kerta rahan vuoksi olen sen toiselta vienyt. on se ainakin pakko Yrittää myydä, ettei olo ole niinkurja jos pentu kotia jääkin. sitten seon olosuhteiden pakosta ja ehkä koen oikeutta iloitakkin siitä.
typerää. tiedän. mutta vaikka on kuinka suloinen persoona tuo hurtta, niin tällä hetken se on mulle vain kävelevä muistutus siitä miten riistin toiselta koiran. ehkä tämäkin tunne ajan mittaa helpottuu. toivon mukaan.
tiedän että vaikeeta oli mutta oisin kans tehnyt noin.
Ihan oikean päätöksen teit. Piste! ;)
Blanco rakas et olet tehnyt väärin,ihan oikein teit. Joskus on pakko järkeillä eikä tunteita käyttää,työssäni olen yrittäjänä oppinut sen,järki edelle,tunteet taakse,vaikka kuinka joku lässyttäisi keikalla voinko antaa alennusta,pakko sanoa ei onnistu,se on mun ja mun perheen ruoka/laskukassasta pois. Yleensä vaikeimmat tilanteet keikoilla tapahtuu,mutta kovana pitää olla,ei saa antaa höplästä vetää. Asiakkaan on tietävä maksykykynsä ja sun tilassa teit oikein ja annoit mahdollisuuta. Nyt ryhdistäydy nainen ja elämä jatkuu!
Kirjoittaja on poistanut kommentit.
Blanco rakas! Et sie oo huono ihminen, ku veit koiran semmoselta, jolla ei oo siihen varaa! Sit oisit ollu huono ihminen, jos oisit jättäny sen sellaselle, jolla ei oo varaa siitä huolehtia. Tätä mieltä mie oon!
Miusta et ole tehnyt mitään väärin. Toinen vaan haukkasi suuremman palan kuin kykeni nielemään. Älä turhaan pode syyllisyyttä.
ei kyllä helpota. mie niin halusin olla se, joka tälle suo sen mahdollisuuden kauan kaivattuun koiraan. javaikka soinhan mie mahdollisuuden ja annoin useammankin mahdollisuuden. niin silti tuntuu jotta oon vaan tyrkänny tikkarin käteen kerran livastavaksi ja sitten vienyt sen taas pois.
Jos jätät hetkeksi sivuun sen seikan, että on rullatuolipotilas ja ajattelet häntä vaan ihmisenä, niin tuntuuko yhtä pahalta? Ei erilaisuus oo syy jättää velvollisuuksia hoitamatta..
no niin... sit mie paruin sitä että oisiko se sitten oikiasti ollut multa jotenkin pois, vaikka sitä rahaa ei oisi tullu. no joo, samaan aikaan järki huusi että tuommosta meneekin kysymään ihminen joka vielä eilen parkui kun laskuja jäi reilu tonnin rästiin taas. että kyllä, raha ontännekkin tervetullutta. mutta sit taas mietin että meillä on kuitenkin ruokaa saatu pöytään, ja että ihan oikiasti; MIE VEIN RULLATUOLIPOTILAALTA RAKKAAN KOIRAN!
pää sanoo etten tehnyt väärää, sydän huutaa että oon ahne paska. itkettää niin...
Te olitte sopineet hinnan ja maksusuunnitelman, eli sen ostajan on sillon jo pitäny tietää että pystyykö vaiko eikö pysty suoriutumaan siitä.
Inhottavaa että meni tuohon, mutta se on kyllä ostajan vika, et sä voi eikä pidäkkään loputyomasti jousyaa, muuten sua käytetään vaan hyväksi.
Eli ihan oikein teit ja vielä reilusti ku maksoit ylimääräistä tarvikkeista, ei sun olis niitä tarvinnu edes maksaa. Joten omatunnolla mitää syytä soimata.
No,sä olet tehnyt aivan oikein tuossa tilanteessa..Hakenut koiran pois,kun ei ostaja pidä sovitusta kiinni.. Samanlaisessa tilanteessa oisin tehnyt aivan samallalailla.. Ett sä ole huono ihminen..
kertokaa mammat, mitä tyä oisitte tehneet tilassani?