AISTI YLIHERKKÄ LAPSI

Esikolla (poika 6v2kk) on huomenna KELTO,omahoitaja (lastentarhanopettaja) ja me vanhemmat palaveri päiväkodissa koskien ensi syksyn alkavaa esikoulua. Omahoitaja oli päivittänyt päiväkodin kuvauksen lapsesta. Hirvittävän taidokkaasti ja moni-alisesti oli hän osannut pojastamme kirjoittaa ja tuosta kuvauksesta hyvin poikani tunsin, tosin joiltain osin kotona tiettyä käytöstä yms ei ole, mutta onhan lapsella päiväkotiminä ja kotiminä. Tuosta paperista bongasin sanan aistiyliherkkä lapsi. Ja kyllä, nyt kun asiaa olen hiukan itsekseni selvittänyt, niin paljon löytyy yhtäläisyyksiä meidän poikaan. Poika hurahti oikein urakalla 3-vuoden alla oikein kovapäiseksi. 3V2KK iässä hänellä oli jo 2 pikkusisarusta, joita kohtaan ei mitään mustasukkaisuutta yms ollut.Tuolloin aloitti kerhon seurakunnalla, joka oli 1x vk, 2h/krt. Tuolloin kerhotädit jo puuttuivat jatkuvasti esikon "häiriökäyttäytymiseen". Paikoillaan pysyminen, oman vuoron odottaminen,ohjeiden kuunteleminen,jonottaminen, häviäminen (maailma romahtaa), voitto vain tärkeintä ja pitää olla paras kaikessa, joukkuepelit ei onnistu, kun pitää pelivälinettä vain itsellään, siirtymätilanteet jne ovat sieltä 3v lähtien olleet pojalle koitinkiviä ja kiihtyvään tahtiin niistä on kerhoista ja nyt syyskuun alun jälkeen päiväkodista negatiivista palautetta tullut :/ (5,5v aloitti päiväkodin 12-13pv/kk) Melko tarkkaan 5 vuotispäivänä pojalla oli 6vk putki, että sai niin voimakkaita raivokohtauksia päivittäin, että joka ikinen päivä piti sylissä voimakkaasti pitää ainakin 30min kerrallaan, jottei olisi satuttanut itseään tai muita/rikkonut tavaroita. Pahassa raivokohtauksessa yritti purra, lyödä, potkia jne.Ja tällaisen ravokohtauksen saattoi laukaista, vaikkapa uloslähtötilanne, kun kehoitin pukemaan housut päälle. Poika on ihan pienestä asti ollut koville äänille herkkä. Peittänyt helposti korvansa, vaikkei omalle korvalle ääni ole kovin kovalta kuulostanutkaan.Korkeat paikat pelottaa, kierreportaat ja portaat muutoinkin on ihan painajaiset pojalle (alusta asti tsempattu ja rohkaistu näissä, muttei painostettu tai pakotettu), isot liukumäet yms on paikkoja johon poika ei uskaltaisi mennä. Pihakaivot, hissikuilut aiheuttaa paniikinomaisen kohtauksen, poika pelkää, että jotain tavaroita tippuu sinne, eikä niitä saada pois tai joku puristuu hissinovien väliin jne. Päiväkodin lapussa oli lisänä laitettu, että poika ei siedä kosketusta. Tuo tuntui itsestä hiukan kummalliselta. Kyllä poika on antanut aina halia ja toisinaan vieläkin hyppää kaulaan kuunni, antaa unisuukon ja istuu sohvalla kainalossa jne. Mies tosin sanoi, että budossa on aina lopuksi loppurentoutus, jossa aikuinen "hieroo" lasta selästä ja hänestä poika ei tykkää siitä ollenkaan. Mietin vain, että päiväkoti ja aikaisemmin kerho ympäristönä, niin kokoajan on meluista ympärillä, niin tuohan väistämättä pitäisi olla suuri häiriötekijä juuri aistiherkällä (kuulo) lapsella, siis keskittymisen kannalta. Pojan päivä kun on ennalta arvattava, eikä yllätyksiä tule, niin kaikki sujuu mallikkaasti. Mutta, jos esim päiväkodissa onkin vieraileva nukketeatteri, niin pojalta katoaa kontrolli täysin. Lähtee kesken esityksen vaeltelemaan jne. Mikä minua nyt eniten huolestuttaa on tuo, että on alkanut tönimään muita lapsia päiväkodissa, jos joku ei ole mennyt hänen mielensä mukaan. Reilu 6v täytyy jo tietää, että toisia ei tönitä..ja poikaa tietää sen.Tämä nyt ei ihan tähän asiaan liity, mutta huoleni silti! Poika on hirvittävän taitava fyysisesti ja hienomotoriikka on kiitettävää. Kaikki eskaritehtävät tekee mennen-tullen, niin kauan kun ne häntä kiinnostavat. Kun loppuu mielenkiinto mihkä tahansa asiaa, poika pistää lekkeriksi ja alkaa "häiriköinti". Poika voi aloittaa leikin hetkessämuiden kanssa annetuilla tavaroilla, mielikuvitus on todella rikas. Toisaalta poika haluaa johtaa leikkiä ja käämit palaa, jos joku ei suostu leikkiä hänen säännöillään :/ Tämäkin kirpasee minua :( Taivahan tosi on, että jollain tasolla tätä kaikkea voi laitta tämän meidän pienimmän sairastelun piikkiin. Jatkuvaa lääkärissä/sairaalassa/tutkimuksissa juoksemista pinimmän koko elämä. Päivät täyttyy kuopuksen lääkinnästä ja kotitöistä. Onneksi mies osallistuu ihan yhtä täysin arkeen, joten kaikki lapset saavat tämän hulluuden keskelläkin jokainen omaa aikaa aikuisten kanssa..jokainen päivä on meille arvoitus. Yhteisiä retkiä/reissuja ollaan jouduttu perumaan pienimmän tilan takia taukoamatta ja nämä olleet erityisesti esikolle kovia paikkoja. (nykyisin sanataan lähdöstä vasta ennen päällepukemista)Tälle asialle (pienimmän sairastelu) me emme voi mitään. Vaikka se meille aikuisille on muuttunut arjeksi, niin varmasti muut sisarukset tätä asiaa käsittelevät mielessään. Tämähän lisää turvattomuutta, vaikka tosin arjen rutiinit pyörii (ja on aina pyörineet) ihan normaalisti. Koitetaan kyllä olla huolta pienimmän voinnista välittämättä muille lapsille, mutta eihän lapset tyhmiä ole! Pojalla on kulkenut päivittäin vihko päiväkodissa mukana, johon tädit kirjoittavat miten päivän tapahtumat on menneet ja hyvistä hetkistä laitetaan hymynaama ja huonoista surunaama. Jos päivä on mennyt hyvin, saa poika valita tarran vihkoon ja tarraa ei saa jos on törttöillyt tai surunaamoja on paljon. Käyvät ennen lepohetkeä (joka on pojan pahin hetki päiväkodissa..lopetti ihan kokonaan 2,5v päivä-unet ja ei olla lepohetkelle poikaa ikinä pakotettu sen jälestä, koska ei ole sitä tarvinnut, niin tämä hiljaa paikoillaan olememinen sängyssä kesken päivän on ihan hirveää) sitten aamupäivän tapahtumat läpi ja poika itse arvioi miten hänestä on mennyt jne.Ja on suunnattoman ylpeänä aina onnistumisistaan. Biljoona asiaa jäi kirjoittamatta, mutta siis pointti taisi olla se, että kertokaahan te joilla aistiyliherkkyydestä "kärsiviä" lapsia on, niin miten se näkyy arjessa ja lapsen käytöksessä jne.
15 vastausta