Kummeilla kummius unohduksissa, miten muistuttaa?

Eli tilanne on nyt semmonen, että meidän lapsilla on neljä kummia molemmilla. Molemmilla kummeina minun sisarus ja miehen sisarus, miehen kaveri ja minun kaveri. Miehen kavereiden kummiuteen en aio puuttua, esikoisen vastaavan oon jo raakannu kummilistalta pois, kun viimeks kaksi vuotta sitten on esikkoa nähnyt, vaikka viime elokuuhun asti samalla kylällä asuttiin.  Mutta nyt ongelmana on nämä minun kaverit. Ennen oltiin hyviäkin ystäviä, nyt ei olla toisen kanssa ristiäisten jälkeen paljoa nähty. Toinen kaveri "unohti" meidät sen jälkeen kun tänne muutettiin ja hän löysi itselleen poikaystävän. Kaikki yhteydenpito on jääny miun vastuulle ja sekin on aika hankalaa, kun harvemmin puheluihin vastataan edes ja viestiä on turha laittaa, kun niihin ei ainakaan vastata! Ei vaan jaksais enää tämmöstä yksipuolista yhteydenpitoa.. En silti kuitenkaan viittis luovuttaa, kun olis lapsilla taas yhdet kummit vähemmän.  Ei minuu haittaa jos eivät joka kuukaus kerkiä käymään, se kaks kertaa vuodessakin (mitä se nykyään on, sillonkin kun minä oon ensin viikkokausia kyselly kylään) riittäis, jos edes välillä pidettäis yhteyttä puhelimitse ja olis kiva kun kummi itse välillä soittais edes kysyäkseen että mitä sille kummilapselle kuuluu. Toivon kyl tosiaan että lapset eivät ota kummeistaan oppia siinä, miten ystävyyssuhteita ylläpidetään! Mietin et jos laittais molemmille kummeille viestiä asiasta, jos eivät vastaa, niin oma on häpeänsä, mut viestillä asia menis kuitenkin perille. Auttakaas minuu miettimään et miten mie asian kohteliaasti ilmasen, niin että kummit ymmärtäis, että en oo vihanen vaan oisin erittäin ilonen jos pitäisivät edes jonkinnäköstä yhteyttä!

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan
13-month-old baby

Täällä myös kummius ihan päälaellaan. Kummipoikani asuu 100km päässä ja häntä näen sillointällöin ja saan myös häntä hoitaa. :) Kummityttöni taas asuu ihan pienen matkan päässä ja häntä näen ehkä kerran vuodessa :( Olen yrittänyt pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia, pyytänyt kylään ja ehdottanut että saisin hoitaa joskus. En vain koskaan saa mitään kontaktia äitiin. En enää edes jaksa yksipuolista yhteydenpitoa. Olen siis luovuttanut kokonaan ja todennut että mulla on vain 1 kummilapsi. Harmittaa ja itkettää etten saa olla kummityttöni elämässä mukana. :(

25.7.2013
Liis
Liis

Meillä kans tilanne sellanen että lapsella oli 5 kummia.Yks ystäväpariskunta jotka ovat sittemmin eronneet,tämä mieskummi aikansa kyllä soitteli ja lupaili tulla käymään,koskaan ei kuitenkaan käynyt ja lapsi joutui aina pettymään joten aikani sitä siedin kunnes sitten sanoin että ehkä on parempi ettei pidetä enää yhteyttä.Tämä hänen entinen vaimonsa kyllä muistaa synttäreillä ja jouluna lahjalla mutta ei muuten.Sitten on yks kummi (lapsen isän veli) joka ei ole koskaan ollut millään lailla kiinnostunut kummilapsestaan.Yks kummitäti asuu kauempana ja näkevät todella harvoin.Ja sitten on yks kummi lähisuvusta mun puolelta joka pitää yhteyttä.Mutta,harmittaa tosissaan kun nämä kummin muka valittiin niin että pysyisivät läheisinä,aikani olen pyydellyt kylään mutta kun ei koskaan löydy aikaa tai mielenkiinoa niin olen lopettanu senki.

Sitten on asiasta myös toisinpäin kokemusta,eli olen yhden lapsen kummi.Sanoin heti aluksi että minulta on turha odottaa hulppeita lahjoja mutta aikaa on kyllä tarjota.Vaan siinä kävi niin että yhteydenpito jäi täysin minun asiaksi,usein ehdottelin kyläilyjä jne mutta aina oli heillä muuta eikä koskaan tullut esim. vastakutsua tai siltä puolen ehdotusta että nähtäisiin.Niin vaan on sitten yhteydenpito jäänyt tähän lapseen kokonaan.Mutta en kyllä pidä sitä minun syynä,kyllä yhteydenpidon kuuluis olla molemminpuolista ja vastavuoroista...

Nyt mietinkin että toiselle lapselle ei valittais kummeja ollenkaan,kutsuttaisiin juhliin vain ne jotka tunnetaan läheisiksi ihmisiksi ja toivottaisiin sellaisina pysyvänki...

Että semmosta,on varmasti olemassa ihania kummeja ja kummisuhteita mutta itellä jääny lähinnä p......n maku suuhun.

19.10.2012
Nity
Nity

Hyviä ideoita! Kiitos. :) pitää mietiskellä tässä vielä tota lähestymistapaa ja kattoa jos vaikka ens viikolla jotain yhteyttä ottais kummeihin. :)

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

Nummelassahan mie. Tuo etäisyys oli pelkkä heitto ku Kuhmoon menee se 700 kilsaa mut se on kyl idempänä et voihan se olla ettei Ouluun oo ko se 600 :D

17.5.2012
misukka
misukka

Tai sitten vois vaan antaa olla asettamatta sillekummiudelle sen kummempia paineita tai asennoitua niin et se on välit poikki lopullisesti nyt, jos et tule.

Ihmiset on erilaisia ja joskus elämässä on kausia, että ei ehdi jaksa tai jotain muuta mikä vie ajatuksia niinpaljon muualle, että toiset asiat kärsii.

Mä olin itse omien kummilapsien kans tekemisis aika paljon ekana parina vuotena. Sit syystä tai toisesta ja osittain molemminpuolisista omista syistä yhteydenpito oli vähäisempää, näin kummittöä pari kertaa vuoden aikana ja kummipoikaa kerran vaikka asutaan samassa kaupungissa. Sit taas tänä vuonna ollaan kummipojan kans nähty melkein viikottain, tosin nyt ku niitten äiti meni töihin niin varmaan harvemmin, ja kummityttöäkin kuukausittain.

Eli en asettais mitään paineita, jos tuntuu että yhteydenpito on yksipuolista, niin jätä ottamatta yhteyttä ja koita vaikka puolen vuoden päästä uudelleen. Ei kaiken tarvi tässä ja heti tapahtua ja olla lopullista.

17.5.2012
Mummy83
Mummy83

Kurja juttu mut minä en suoraan sanottuna keksi mitään muuta ko suoran kysymyksen että eikö heitä enää kiinnosta nähdä sinua ja kummilapsiaan.

Kurjaa se on etenki pienelle jos aina kyselee et koska se ja se tulee käymään eikä koskaan tule.

meillä poika kyselee et koska mennään moikkaamaan kummisetää (asuu Oulussa) Ei tule kovinkaan usein mieleen lähteä käväsemään ku matkaa on se 700 vai 800 kilsaa. Lentämällä toki pääsis mut ei siihenkään oikein ole varaa. Nyt on suunniteltu, et kesällä lähetään reissuun ja käydään samalla morjestamassa tämä kyseinen kummisetä. Onhan siitä jo pari vuotta ainakin ku viimeksi käytiin. Joka kesä me käydään Kuhmossa ukin ja mummin luona, mutta siitäki on se 300 kilsaa Ouluun. Ei tule ihan päiväreissua usein tehtyä. Kerran tein kyllä senkin. Olin yksin esikon kanssa reissussa ni tuli sit pörrättyä urakalla.

Tämä kummisetä käy meillä vähintään kerran vuoteen, usein hällä joku työreissu täälläpäin ni tulee sitten iltaa viettämään. Että siinä mielessä paljon parempi tilanne ku häntä kummipoika kiinnostaa kyllä, matkaa on vaan isonlaisesti. Ehkä nämä alkavat puhelimessakin puhua sitten jossain vaiheessa. Vielä ei sitä ole tapahtunut.

17.5.2012
misukka
misukka

vähän hirvittää et mihin tää maailma on menossa.. ketään ei enää kiinnosta mikään muu kun oma napa, elämä on niiiiiin kiireistä olevinaan ettei ehdi edes soittaa saati sitten tekstiviestiä laittaa. lupaukset petetään, eikä edes omatunto soimaa, saati sitten että edes anteeks pyydettäis. MISSÄ ON KÄYTÖSTAVAT OMAAVAT IHMISET? vai onko niitä enää olemassakaan? nyt keittää yli ja pahasti. kiitos. nam.

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

Enkähän mie mitään lahjoja niiltä halua, eikä tarviis ees usein käydä kylässä, kunhan vaan pitäisivät ees jotenkin yhteyttä! Tahtoisin lasten kummit ja omat ystäväni takasin!

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

En mie nyt haluakkaan syyllistää, enkä uhkailla.. sillähän mie täältä apua kyselenki. Enkä viittis TAAS kysellä kylään, kun viestiin ei kuitenkaan vastata, tai sitten jos vastataan, on viesti jotakuinkin tämmönen "sinä ja sinä viikonloppuna voisin tulla, soitellaan lähemmin" tai "nyt on niin kiireistä koulun/työn kanssa ettei jouda" sit jos sovitaan joku viikonloppu, ei kummista kuulukkaan mitään, minä jos yritän soittaa tai laittaa viestiä et onko tulossa, niin joko ei vastata tai sitten onkin yks kaks yllättäen tullu muuta! näin on menny jo piiiiiiiitkän aikaa. 

esimerkkinä tää toinen kummi. soittelin pari kuukautta sitten hänelle ja kummi sit kerto et nyt on aika rentoa, et kouluakaan ei oo kun tiistaisin, muuten on vapaata. (hällä opinnot siis loppusuoralla) ehdotin sitten että tulis vaikka joku keskiviikko yökylään meille, kun asuvat sen verta kaukana että ei tarviis päiväseltään ees taas ajella. mies olis ollu sillon pois kotoota, niin oltas voitu leikkiä tyttöjen kans illalla ja kun tytöt ois saatu nukkumaan, niin sit ois voitu parantaa maailmaa kahdestaan. kaveri sit luetteli että mitkä viikot sillä on tämmöstä luppoaikaa ja minä sit ehdotin yhtä viikkoa, niin eipä käykkään. juttu jäi sit siihen että hän kattoo hyvän viikon ja kysyy mieheltään et käykö se. Ei oo kuulunu vieläkään mitään.. 
Muutama päivä sitten tää kaveri oli kirjottanu fbssä tilapäivityksen jossa luki jotenkin näin: minä luokses jo tulla tahtoisin... jne varmaan jostain laulusta, niin mie sit siihen puolivitsillä kävin kirjottaa että: no tule käymään, mikä se estää? ;D vastaus oli aika äkäsen olonen: ens viikolla alkaa työt, ja kotona on riittäny töitä, ettei oo ees tarvinnu miettii että lähtis johonkii!

selväks tuli, ettei kiinosta nähdä. harmi vaan kun tytöt kaipaa tätä kummia just eniten, kun aikanaan paljonkin nähtiin.. :/

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

niin ja jos viestiin sais jotenkin nätisti sisällytettyä sen että tää on nyt viiminen kerta kun mie yritän, jos ei nappaa, niin annan koko asian olla..

17.5.2012
Santtuvaan
Santtuvaan
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...