Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Itkuherkkyys ja lasten elokuvat

Meidän tyttö on nyt viisi vuotta ja lasten elokuvien katsominen on tytölle vaikeaa ku monet elokuvat itketävät häntä. Olis kiva joskus kattoa jotain oikein elokuvaa mutten halua tyttöä itkettääkään. Onko kellään kokemusta ja miten olette tilanteen ratkaissu? Mä yritän aina valita sellasen elokuvan minkä itte tiedän mutta tyttö on siis todella herkkä ja pääsee minutkin välillä yllättämään. Tälläsis tilanteis olen ottanut tiukasti kainaloon ja rauhoitellu ja ns"pakottanut" katsomaan loppuun ja luvannut että siinä käy varmasti hyvin. Ja niinku noissa aina käykin. Oon siksi  kannustanu katsomaan loppuun ettei jäisi suru puseroon ja mietteisiin kuinka kellekkin sitten kävi... vähä tuntuu hölmöltäki tuo titinallen kattominen että eikö olisi mitään muuta. Olis kiva joskus pitää sellasia koko perheen leffa iltoja mutta eihän sitä tohdi. Kohtalotovereita? On muutes tyttö äitiinsä tullu. Varsinki musiikki elokuvassa saa tunteet pintaan. Titanik on mulle  esim. ilman ääniä ihan tajuttoman puuduttavaa katteltavaa mutta sitten ku on äänet päällä niin johan on koko paita kyyneleistä märkänä.

12.5.2012
myrmeli
myrmeli

No kyllä mie antasin kattoo jos ite haluaa vaikka itkettääki. Jos rupee vaan sen itkun takia paussia pitämään, saattaa toinen luulla et se itkeminen on jotenki pahasta ja ettei saa itkee. Miun mielestä lapsen pitää antaa näyttää tunteet vapaasti, eikä antaa ymmärtää et jotkut tunteet ois jotenki vääriä. Ite oon varmaan just sen takia jotenki kovettanu itteeni, ku täs maailmassa ei olevinaa sais tunteita näyttää... Kyllä mieki lapsena halusin elokuvia kattoo, vaikka jo etukäteen tiesin, et itku tulee. Toki joskus vähä nolotti jos oli muitaki kattomassa...

14.5.2012
huopis
huopis

nii ja siis lasten kanssa jos joain kattelen ni nukahdan joka kerta :DD poika komentaaki iut aina vaikka siivoomaan kun alaa väsyttää :DD

elokuvateatterit on mulle suurinta raha tuhlausta että en edes musita millon oltas käyty..

14.5.2012
camotar
camotar

mie varmaan beibin tavoin vähä pitäsin paussia telkkarista.ne päivittäiset lastenohjelmat siis pikkukakkonen varmaan kuitenkin riittää päivässä :D

mie ite taas olen sellanen, että esim.setitanic saaa miut nauramaan. ratkasen suurimman osan kipeistä tilantesta nauramalla ja niin käy joka kerta kun katon titanicia.. hirveän harvoin itkun kanssa jotain elokuvaa katon koska yleensä olen jo nukahtanu kun sinne asti elokuvassa pääsee tä pitäs kyyneltää..

aikas toiminta painotteisia meillä katsellaan juurikin tuonmiun nukahtamisongelman takia..

14.5.2012
camotar
camotar

Siis me kattotaan (tosi harvoin) just näitä tuon ikäiselle suunnattuja elokuvia... oon ollu aika tarkka tuon televion ja videoitten kans muutenki. ja nuo disneyt on kyllä niitä kaikista pahimpia. Mä oikein viikonloppuna mietiin tätä asiaa perinpohjin ja tulin siihen tulokseen että se on yleensä just tuo tuollainen huipentuma kohta mihin liittyy jännitystä ja musiikkia... Ehkä se on jotain luonteen piirteeseen liittyvää ku kyllähän tyttö on välillä vähä sellanen "kettutyttö" ja hassujen murehtija...kuten miten sen muurahaisen käy siellä hiekkalaatikolla jne... ja kainalos minäkin olen pitäny ja sanonu että itke vain jos itkettää ja muista että on vain elokuvaa eikä ole todellista ja hyvin tulee elokuvassa käymään... ja mielellään tyttö kattois elokuvia...mut olisko se paree teidänmielestä laittaa noi leffat pannaan vai tottuisko tyttö ajan kans? Äitiä vaan surettaa toisen pahan mieli

14.5.2012
myrmeli
myrmeli

kaverin poika 4v itki nallepuhissa ku möhköfantille oltiin ilkeitä.. 

aika monessa elokuvassahan on sama kaava et ensin on seikkailua ja kivaa, sitten se pahiskohtaus ja loppujen lopuksi onnellinen loppu.. onko se hällä sitten ihan herkkyyttä vai pelottaako se kohtaus?

muistan ku mun serkuille lapsena jotka suorastaan pelkäs noita pahiskohtauksia ni ne äitinsä kainalossa katto ja sit ku alko pelottaan ni elokuva pistettiin pauselle ja tilanne selitettiin että tää on vaan elokuvaa ei tartte pelätä ja kaikki kääntyy parhain päin ja sit ku lapset oli valmiita ni jatkettiin ja taas pauselle jos alko pelottaan.. ne oli sillon just jotain 5-6v, he ihan pelkäs joissain elokuvissa vaikka oli ihan ikäisilleen suunnattu piirretty.. se autto heillä kyllä..

ite pelkäsin muumimörköö enkä koskaan uskaltanu kattoo sitä ku pistin silmät kiinni enkä oo tainnu sitä kohtaa koskaan katsoa kokonaan silmät auki :D muuten katoin kyllä kaikki alusta loppuun ilman mitään mut muumien mörkö sai karvat pystyyn XD

12.5.2012
ninnup
ninnup

Mie olin joskus päiväkodissa harjottelussa ja siellä oli yks lapsi, joka reagoi tosi vahvasti kaikkeen mitä telkkarissa näki. Siltä jotenki hävis todellisuudentaju ihan kokonaan. Se ei tajunnu ollenkaan mitä ympärillä tapahtu ja kaikki mitä telkkarissa tapahtu oli sille "todellista". Aina ku siellä katottiin jotain, piti yhen hoitajan keskittyy vaan tähän lapseen ja vahtii ettei se tee mitään "tyhmää" ja et vie sen ajoissa toiseen huoneeseen jos menee iha yli se eläytyminen. Teillä ei ihan näin paha tilanne taija kuitenkaa olla :) Mie itekki reagoin lapsena voimakkaasti elokuviin ja reagoin vieläki. Varmasti itkee tihrustasin yhä edelleen, jos vaikka leijonakuningasta kattosin. Voisko yrittää ettii semmosii elokuvia mitkä ei ois surullisia. Tosin esim. Disneyn elokuvissa taitaa kaikissa olla jotain surullista.

12.5.2012
huopis
huopis
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...