Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

luottamus...?

siis muutama viikko sitten tuossa sain tietää että isäntäni haikailee eksänsä perään. tämä ex on hänen ajatuksissaan ja mies haluaa sen "heidän" aikansa takasin. mies ei tiedä että minä tiedän nämä asiat,ainakin luulen niin ettei tiedä ja oikeastaan sama vaikka tietäisikin. kuitenkin kun tämä ex laitto miehelleni viestin tuossa pari viikkoa sitten niin mies alkoi haukkua tätä exää minulle sen jälkeen kun viimeseltä kertoi keneltä viesti oli. en kysyny mieheltä keneltä viesti oli vaan hän itse kertoi. nyt tuntuu että olisin vain korvike tuolle exälle. että ainakun hän on kanssani niin hänen ajatukset ovat siellä toisaalla. en tiedä mitä tässä pitäisi ajatella tai kuinka toimia...?

4.5.2012
Kiplari
Kiplari
11-month-old baby

tuo kirje kuullosti aivan mahtavalle ajatukselle ja erittäin toteuttamiskelpoiselta. sillon lastenkaan ei tarvitsisi vahingossakaan kuulla asiasta mitään. se miksi tänne kirjoitin oli oikestaan vain ajatusten purkamista jotta näkis itsekin mitä ajattelee kun sen voi itse lukea. ja plussaahan se on jos joku osaa neuvoa kuinka tälläisessa tilanteessa tulisi toimia ilman turhaa syyllistämistä jne. sekä kuinka tälläisestä pääsee eteenpäin. mut kyllä minä nyt näin alkuun ainakin kirjoitan tuon kirjeen miehelle annoinpa tai en(saan ainakin purettua ajatukset) ja sen jälkeen nähdään kuinka käy. ehkä se toivonkipinä viä löytyy :)

5.5.2012
Kiplari
Kiplari
11-month-old baby

Mie en pystyny rivien välistä lukee et mistä sie sitten tiedät et ex haikailee exänsä perään jos ei kerran itse ole niin sanonut? Muiden puheisiin ei ainaka kannata luottaa... Tai jos luottaa vieraisiin enempi kun omaan kumppaniin, niin taitaa olla suhde loppusuoralla muutenkin. :(

Kovasti tsemppiä, se sota on varmaan käytävä jotta saatte mielenrauhan takasin. Ei kuitenkaa kannata alkaa syyttämään heti, vaan kertoa esimerkiks jos nyt olet joltain tällasia väitteitä kuullut.

5.5.2012
Sralla
Sralla

miehelle on turha sanoa yhtään mitään,perussuomalainen mies joka ei puhu eikä pukaha. mutta totta tuo,että valinta on tehtävä. olen miehelle kyllä sanonut joskus seurustelun alkuaikoina,jotta kyllä mie hänet lasken menemää jos asiat niikseen menee,kun niinku tuolla sanottiin jos toista rakastaa oikeesti siitä osaa myös tarpeen vaatiessa laskea irti. tieto tosiaan tuli tavallaan toista kautta mutta kuitenkin suoraan miehen sanomana. heidän tarinansa oli jokin nuoruusvuosien juttu se mihin kaatui ei ole minun tiedossa enkä välitä kyllä tietääkään. ihmettelen sitä miten hän voi noin sanoa kun jos minä tekisin noin ja hän saisi tietää niin se olisi kolmas maailman sota pystyssä. miksi itse käyttäytyy noin toista kohtaan muttei hyväksy itselleen samaa...? ei sillä että noin olisin tekemisissä,exät on mennyttä ja niitä en todellakaa kaipaa takasin. kuinka tämän asian voi ottaa edes esille ilman sitä jumalatonta sotaa? kuinka kertoa ne tunteet jotka tämä asia on tuonut esille ilman että toinen niitä vähättelee? tein sillon kun tämä asia tuli ilmi päätöksen jotta jos vielä kerran kuulen tai saan tietää moisesta niin otan ja lähden. parempi yksin kun korvikkeena toiselle.

5.5.2012
Kiplari
Kiplari
11-month-old baby
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...