Hi, oon kyllä jo äiti mutta kerron silti siitä miltä musta tuntui.

Maha tuli yhtäkkiä näkyviin n. rv 25 kieppeillä ja sillon tää siis alko, kun näki selvästi että se on vauva eikä kalja. :D Raskausaikana mua katottiin mennen, tullen ja palateski nokan vartta pitkin, olin sillon 21v ja hui kamala, elämäni vedossa ja kunnossa loppuun asti. Ja appajee kun oltiin yhdessä ukon kanssa, ukko on aika rujonnäkönen viiksineen, äijäpartoineen ja 5cm korkusilla kirjaimilla lukee PERKELE vasemmassa käsivarressa. :b Iteltä löytyy myös kaks tatuointia jotka näky lähes koko ajan kun toinen on käsivarressa ja toinen nilkassa/jalkapöydällä. Mut mua ei häirinny niinkään se kun raskausaikana vahdattiin päälle.

Vaan se kuinka nykyään vahdataan päälle. Oon nyt 22v. ja jätkä kohta 9kk. Me purettiin kihlaus viikko pari sitten, ollaan siis toki edelleen yhdessä ja tulevaisuus on yhteinen, mutta näin on parempi olla ja helpompi hengittää. Mutta nyt on huomannut kuinka täysin tuntemattomat ihmiset kattoo sillain et nonni, tässäki yks vahinkolapsi niin ja on nuori äiti, ai ai. Ja se satuttaa. Muksu kun nyt kuitenkaan ei oo vahinkolapsi, eikä todellakaan ollut mikään helposti alulle pantava. :D Jännittävää on se, että sillon kun oli vielä sormukset sormissa niin ei kukaan tuntunut välittävän ja kattovan "oudosti" päälle, mut nyt ilman sormusta kiinnitetään heti huomio, johtuuko sitten tosta komiasta aurinkorajasta vai mistä, mutta on se aika törkeetä.

Mä vihaan muutenkin ihmisten ennakkoluuloja ihan mitä tahansa kohtaan. Ei se että sulla on naama tatuoitu ja 16 lävistystä pelkästään ylävartalossa tee susta huonoa vanhempaa. Ei sekään että oot nainen mutta kalju, tee susta huonoa vanhempaa. Ihmiset kiinnittää ihan liikaa huomiota tälläsiin epäoleellisiin asioihin. Mun mielestä oleellisempaa olis ajatella vaikka sitä että haiseeko tämä vanhempi vanhalle (tai miksei tuoreellekkin) viinalle? Tai sitä että jos odottavalla äidillä on musta silmä, että mistä se johtuu?

onnellinen  muuten  puhui asiaa!

ehkäpä se on niin, että sitä etenkin raskaana ollessa jotenkin kytkee itselleen tajuamattaan sellaiset antennit päähän jotta rekisteröi jokaisen  katseen.

ja tottahan sekin, että se, mitenomaa ulkonäköään muokkaa ja tuo esille,niin sillä siten siirretään ikäänkuin vastuu katsojallekkin. esimerkkinä; jos haluat olla vakavasti otettava tulevaisuuden  kansanedustaja, ei kannata lähtä tissilehtiin  poseeraan. jos haluat olla vakavasti otettava huippumyyntimies jossain pukueliitissä, ei pidä ottaa kirkkoveneitä otsaansa:)

mie tiedän etten pysty tekemään mitään sellaista työtä, jossa ei saa kuvat näkyä.  teininäkin kieltäydyin yhestä kesäduunista  kun sen edellytyksenä oisi ollut huulirenkaan poisto.tietoisia valintoja, ihmisillä  on kuitenkan aina jonkinmoisia ennakkoluuloja aina jotakin  kohtaa.ehkä lävistykset ja tatskat alkaa olla jo aika nykypäivää. mutta siis..

ei pidä hermostua jos kaikki ei ymmärrä millainen sie oot, vain  ulkokuoren vuoksi:)

hah:D

juuh... itsellä  kanssa   lävistyksiä, ja neljä tatuointia joista tuorein koko  käsivarren mittainen. yhden tatuoinnin kävin lisäilemässä vieläpä raskaana ollessa.joten moni mamma varmaan kauhistui lissää kun  maha pystyssä olin tatuointipenkissä...  lisäksi tukka usein shokkiväreillä värjätty. joten avot!

joten empä tiedä,  kahtotaanko minnuu kieroon enää pelkästään tatuointien takia:D varmaan vain kokonaisolemus ja "ylivanhat" kakarat jaloissa,  joille mie olen "ylinuori" äiti-puoli x))

 

pyh. antaa  ihmisten ihmetellä.oma häppeensä  on jos ei kehtaa tulla kysymään  ja tutustumaan jotta vastaanko ennakko-odotuksia vaiko en.

tiedän niiiiin hyvin tuon tunteen :) mullakin on huulessa koru (rengas) ja kolme tatskaa ja tykkään pääkalloista ja mustista vaatteista niin vähän väliä on saanu vanhemmilta ihmisiltä kuulla kun lapsen kanssa on liikkunu että voi lapsi raukkaa menee kyllä ihan pilalle tuollasen äidin kanssa tai että ei tuon näkösestä ihmisestä voi kunnon äitiä ikinä tullakkaan!! siis anteeks mitä :O ei oo voinu kun ihmeissään kattoo niitä tätejä jotka tuommosia typeryyksiä kehtaa edes ääneen sanoo.. mitä väliä ihmisen ulkonäöllä on siihen osaako se lasta hoitaa hyvin vai ei,en oikein ymmärrä.

Ja melin_a,olen aivan samaa mieltä :) nykyään näkee melkeimpä jokatoisella vastaan tulevalla nuorella jos jonkinlaista kuvaa iholta,ja omat vanhempani ovat molemmat tatuoituja,joten itse olen siihen tottunut :) on se vaan jotenkin niin kumma juttu,että sitten kumminkin tällaisessa tilanteessa katsotaan kieroon

Kiitos mustikka88 :) ja tottahan tuo,ettei sillä väliä pitäisi olla,onko tatuointeja vai ei.Joilekin se vain näyttää olevan jotenkin ylitsepääsemätön juttu,mutta eiköhän tämäkin tästä :)

joskus koin noita katseita myös. tai ainakin ne tuntui siltä. ja sellaset lapsettomat oli ehkä vielä pahempia, mikä tuntui pahalta koska itse kävimme myös lapsettomuushoidoissa että ei se helppoa ollu meilläkään ite olin 19-21v. kun yritettiin ekaa lasta. olin silloin valmistunut jo koulustakin. mutta päätin olla piittaamatta ja kantaa itseäni hyvin ylpeänä. ainahan jotain katsotaan kieroon johtuu se sitten hassuista vaatteita tai mistä tahansa. mutta voimia sinulle, kyllä se siitä kun annat vaan olla. :)