Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Pakkohan jollekin on puhua ettei poksahda joten vastauksia naiset....

Heipähei äidit! Elikkäs olisi n. 3kk ikäinen neitokainen täällä perheessä ja itse olen kotona kaiket päivät, meinaan siis jokaikinen päivä 24/7. hyvä kun kaupassa pystyn käydä.. Mieheni käy töissä muttei säännöllisin ajoin vaan silloin tällöin.. Hän ei osaa olla kuin vähintään päivän vain kotona paikoillaan jos menee toiseen päivään silloin ahdistus on sietämätön ja hänen täytyy päästä pyörähtämässä jossakin tai täytyy päästä parituntia viettämään jossain aikaa kaverien/harrastuksen parissa muuten hän on kotona tosi kiukkuinen ja hermostuu helposti. Itselleni iski jälkimasennus, joka on toki hoidossa ja paljon parempaan suuntaan! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että vaikka hän käy töissä, kaupasssa ja maksaa koneelta laskut niin kyllähän minä yhtälailla teen kaikkea. Hän ei itse ole ollut vauvan kanssa kahden varmaan 1-2 tuntia kauempaa.. hänen mielestään se on kuulemma helppoa ja pystyyhän sitä tehdä samalla vaikka ja mitä! hmmmmm... pyykit ei hoidu itsellään eikä järjestys talossa, sotkuja pitää siivota mitä riittää.. Haluaisin vihdoin ja viimein itsekkin päästä ulos käymässä yksin tai kaverieni kanssa ja hengähtää ja niin sanotusti luovuttaa vastuun hänelle eikä niin että hän ''luovuttaa'' sen aika useasti minulle varsinkin jos joku reissu on tiedossa.. En tiedä kai se on niin ettei miehillä tunnu samalta kuin äideistä, vauvan jättäminen kotiin toiselle. Itselle ainakin iskee hirveä ikävä samantien.. Jotenkin mieheni vähättelee kaikkia minun asioita ja hermostuu jos saan vähän vapaata miksen käyttänyt sitä menemällä mutta yritäppä mennä kun olet väsynyt kuin mikäkin ja mielimaassa toinen huutaa korvenjuuressa mitä vielä täällä oot mene nyt äläkä valita... Riitelyä ilmenee koko ajan vain enemmän ja tukea ei sitten meinaa tippua yhtään, vaadin kuulemma liikoja ja olen hankala. vasta kun olen niin uupunut että itkua vain tulee sitten hän tajuaa tilanteen ja kuuntelee suu tukossa.. JOTEN kuuluuko tämä kaikki tähän vaiheeseen kun ressiä ja väsymystä? mitenkäs teidän miehenne toimivat?

18.4.2012
sofia88
sofia88

kiitoksia hyvistä vinkeistä ja vastauksista ja niillä kun meni niin jopa heti näkyi muutosta! :) ehkäpä itsekkin vähän osasyyllinen ollut joihinki asioihin kun väsyneenä ei aina osaa olla niin ihana. ja todellakin ihan asiaa oli.. ja on se ihana kuitenkin nähdä vaikka koettelee parisuhdetta että kuinka kestävä se vain onkin.

19.4.2012
sofia88
sofia88

Minusta myös Onnellinen tiivisti asian todella hyvin. 100% peesi.

Haluan kertoa meidän meiningeistämme. Esikko kun syntyi, niin olin ekan 6kk täysin omineni vauvan kanssa. Ei mies siihen juuri koskenutkaan, korkeintaan jos oli ihan pakko. Eikä sen jälkeenkään kovin usein mutta pääsin sentään joskus kauppaan ilman lasta. Ja nyt kun esikko on 6v ni mies harmittelee ettei hänellä ole pojan kanssa kovin läheistä suhdetta poikaan. Lähinnä vääntävät kättä vähän yhdestä jos toisesta asiasta. Onneksi sentään halivat iltaisin ennen nukkumaan menoa. Senkin mies oppi vasta tuossa kakkosen synnyttyä, että kyllä poikaa voi halata ja helliä mieskin. Ja kakkonen täytti just vuoden.

Kakkosen kanssa tuo tekee paljon enemmän ja leikkiikin sen kanssa. Ottanut opikseen, fiksu mies :) Mutta ei tuo silti perushoitojuttuja vapaaehtoisesti juurikaan tee. Kyllä se tuppaa mun harteille jäämään lapsen syöttäminen ja potalla käyttäminen. Saan edelleen erikseen mainita että viittisikö käyttää pojan potalla tai syöttää jos mulla olisi jotain muuta just tekeillä. Mulla on kerran viikkoon tanssiharrastus ja alkuun senkin rentouttava vaikutus oli aika mitätön kun piti ressata että miten pärjäävät ja ku tiesin et kotiin tullessa yksi on ihan kyrpä otassa ku vauva vaan vinkunu ja huutanu ku isi ei ymmärrä mitä vauva tahtoo.

Mut harjotus tekee mestarin ja siksi sitä miestä kannattaa potkia lapsen hoitoon, koska satavarmasti tulee se hetki kun mies katuu ettei osallistunut ajoissa ja jää ne suhteet luomatta kunnolla. Tai myöhemmin kun herää tilanteeseen ni joutuu oikeasti tekemään töitä sen eteen. Vauvavaiheessa ne suhteet syntyy ihan huomaamatta ihan vaan perustarpeista huolehtimalla.

Sitten kun saat sen miehesi hoitamaan vauvaa, niin ota muutama askel taaksepäin ja anna miehen löytää omat tapansa huolehtia vauvasta vaikka ne olisikin erilaiset kuin sinun. Luultavasti lopputuloksesta tulee vähintään yhtä hyvä kuin sinunkin tekemänäsi.

Meillä on kummankin vauvan kohdalla mies tarvinnut herätyksen siitä, että vauva ei ole vain minun vaan miehenkin tarvitsisi osallistua näihin pieniin asioihin kuten vaipanvaihtoon ja vaikka iltakylpyyn. Minä ilmoitin miehelle että hän saa kylvettää pojan joka ilta. Ja siihen sen oli tyytyminen. Jos ei muuta tehnyt ni ees kylvetti ja vietti aikaa sen 5 minuuttia päivästään esikon kanssa. Ekalla kerralla (esikko) mies suuttu ku aloin vaatimaan häntä osallistumaan. Tokalla kerralla (kakkonen) se vaan totes et "ai jaa" ja hieman pihisten ja puhisten painui vaipan vaihtoon...

19.4.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Ei meilläkään asu tuollaista miestä. Jo alussa jäi poitsun kanssa kahdestaan että pääsin käymään ulkona kävelemässä tai yksin hoitamassa jotain pieniä kauppa juttuja jne..

Ja niillä menee oikein mainiosti keskenään, jos käyn lenkillä illalla kaverin kanssa, mies on hoitanut iltapalat ja pesut ja pistäny nukkumaan..yleensä minun pitää kyllä joka kerta mainita mitä sen pitää tehdä :D (ja tästä aamusta tuli plussaa miehelle, ihmettelin miks pojan vaippa on tyhjä? niin mies vaan että vaihdoin sen..hämmentävää oma-aloitteisuutta :D)

Mies jos on joutunut jäämään yli töihin ja sen jälkeen käy salilla niin sitä oikein harmittaa jos poika on jo yö unilla kun se pääsee vasta kotiin.

Siitä on ollut paljon hyötyä kun on alusta asti ollut pojan kanssa niin tietää millainen se osaa olla.. jos mies tulee töistä ja kysyy mimmonen päivä on ollut ja kerron vaan että: Vinkupäivä. Niin se tietää että täällä ei ole mitään maata mullistavia siivousprojekteja tapahtunu, vaan ollaan vaan käyty vaunulenkillä ja loppu ajan oon koettanu hillitä pojan vinkumista :D. Ja anopillehan kuuluu kiitos siitä että on opettanut poikansa siivoomaan ja arvostamaan naisen panosta. Viikonloppuna mies varaa pesutuvan ja pesee 4h pyykkiä,kuivaa ne ja viikkaa kaappiin sekä imuroi kunnolla. Minä pidän arkena yleissiisteyden yllä ja vkl sitten pyyhin kunnolla pölyt,luuttuan,pesen vessat,saunan jne..ja sillä välin kun oon kainaloita myöden pesuaineessa niin mies hoitaa pojan :). Se on sitä jakamista ja meillä tämä toimii :).

 

19.4.2012
jeini
jeini

aluksi kaikki siis oli toisin ja mieheni auttoi aivan mahdottoman paljon ja sain tukea/apua mutta sitten jälkimasennuksen aikoihin mieheni väsähti ja, vaikka tekee ja menee harrastuksiin hän ei jotenkin osaa rentoutua ja on useasti tosi kireä kotosalla.. En nyt aiva väärää kuvaa halua antaa. :) Tilanne tosiaan muuttui ja välillä pilkahtaa sama vanha mieheni mutta aina se kiukkupuuska valtaa pian sen ja koko olemus muuttuu.. haluaisin vain että tilanne muuttuisi takaisin normaaliksi tai siis mieheni mutta en tiedä kuinka se onnistuu ja haluan kuitenkin itsekin saada elää normaalia elämää kotona kuin ulkopuolellakin.. Jotenkin meinaa vain väsähtää tähän samaan kaavaan mikä toistuu jokapäivä.

18.4.2012
sofia88
sofia88

Ei täältäkään löydy tollasta miestä (opetin sen tavoille ennen lapsia)!

Minä oon huommanut, että mies käyttäytyy niin kun kotona on opetettu. Miehen lapsuudessa/nuoruudessa naiset(äiti) teki kaiken ja mieskin yritti sitä, mutta loppuu ne puhtaat kalsarit nopeasti, jos ei osallistu. Nyt onneksi osallistuu. Meillä on "tiskaus vuorot" (koneen täyttö ja tyhjäys) ja lasten hoito "vuorot". Isä hoitaa isomman ja minä pienemmän (imetän). Mies siivoaa ja minä teen ruoan. Minä laitan pyykit koneeseen, mies ottaa pois. Ja vapaa aikaa saan millon haluan (jos vauvalle on maitoa kaapissa), mutta mies EI halua lähteä mihinkään. Oon yrittänyt saada sen menemään kavereitten kans illan viettoon, mutta on mielummin kotona. Sanoo vaan, että hän kyllä ehtii vielä, jos halua on.

Olen myös ton korvatillin kannalla. Äitilläkin on oikeus käydä kavereiden kanssa ulkona, vaikka vaan se muutaman tunnin ajan.

18.4.2012
hanna851
hanna851

Meillä ei mies kertaakaan sanonu et "kun vaan oon kotona", mut viimekesänä oli kolme viikkoa lasten kans kolmestaan kotona, kun vietti kesälomaa ja mie olin töissä. Sillon totes vaan et "no eihän tää kyl oikein lomailulta tunnu". :D Joten raa'asti vaan se isi keskenään sen lapsen kanssa, kyllä ne pärjää ja oppiipahan se isiki arvostamaan äidin työtä.. Jos oikein kiukuttaa niin voit vielä sanoa lähtiessäs et "tuolla olis noita pyykkejäki pestävänä" tms. :D

18.4.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

kiitoksia vastauksesta, piristi kummasti!! :) ja taidan todellakin toteuttaa ehdotuksen.. ehkäpä osaa arvostaa enempi kun itse joutuu tehdä niitä asioita mitä itse päivittäin teen..  Onhan se oma-aika hirveän tärkeää!

18.4.2012
sofia88
sofia88
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...