Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Miten selvitä erosta?

Siinäpä se. :( Mitään lopullista ei oo päätetty (siis minä en oo päättänyt) ja tässä tilanteessa ei olla ekaa kertaa. Nyt vaan on ekaa kertaa tuo kolmas osapuolikin tässä sopassa mukana.. Aiemminkin oon siis joutunut antamaan ukolle tilaa ja aikaa ja aina se on palannu mun kainaloon. Pelottaa vaan että käykö enää niin? Ahdistaa niin maan perkeleesti ja mikään ei oo hyvä. Raskausaikana kaikki kaveritkin teki katoamistempun niin ei tässä oikeen oo ketään kelle puhuakkaan ja ne jotka on niin en nyt viittis olla koko aikaa soittelemas et minä täälä taas hei.. Mä en vaan käsitä mistä saan voimaa ton vinkuintiaanin kans peuhaamiseen? Ja joku helvetin muuttorumba taas, äiti ilmotti ostavansa meille asunnon. Jotain positiivista.. :o

13.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Pariterapia, joo. Itse olisin mennyt jo pää kolmantena jalkana, mut ukko sano: "mä en usko siihen että joku ventovieras voi saada homman toimimaan". Se siitä sitten siis. Ja hauskinta on se että aikoinaan kun oltiin erossa melkein puoli vuotta, niin me MOLEMMAT käytiin omalla tahollamme kallonkutistajalla, minä nuorisoterapiassa ja ukko työterveyden kautta. Ja jälkeenpäin puhuttiin asiasta ja ukko sano että se oli pakko kun ei oma pää enää toiminut eikä tiennyt mitä haluaa, ja saihan se mut tajuamaan mitä menetin. Niin. Mihinkäs tämä mies on kadonnut tässä vuosien varrella? :E

satuh, sä et tiedäkkään kuinka monta kertaa mulle on sanonut ystävät ja ihan ulkopuolisetkin että ansaitsen parempaa. Ja tiedän sen itekkin. Mutta mä elän niin tunteella ja tunteen vallassa, että mä mieluummin rakastan tota jästipäätä hamaan tappiin kun luovutan. Vaikka me ollaan oikeesti kun yö ja päivä ukon kanssa, niin meidän suhde oli ennen yöheräilyjen alkua aivan täydellinen, tai ei voi sanoa että täydellinen, mutta meillä synkkaa todella hyvin yhteen.

Ääh, kun vaan sais käännettyä aikaa taaksepäin, tai eteenpäin, ihan sama kunhan vaan sais tän ahdistuksen pois.

17.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Joo tosiaan, jos yhtään innostuisitte tuosta pariterapiasta niin kannattaa kyllä koittaa! Mulla on läheinen pariskunta, joka alkoi käydä pariterapiassa, kun heillä oli juurikin sitä ettei vaimo päässyt miehen lähelle henkisesti. Sitten kun alkoivat käydä terapiassa, niin asiat alkoi muuttua parempaan aika nopeastikin. Tuo taisi olla seurakunnan järjestämää.

16.4.2012
ertsu
ertsu

Mä oon niin huono uhkailemaan, et sitä pelkoa ei onnneksi ole. Ja oon ite eläny ilman isää, niin ei kävis pienessä mielessäkään alkaa uhkailemaan että jos nyt lähdet niin et näe poikaas ikinä!

Tukea mä kovasti yritänkin, aina. Mut kun tuntuu niin vaikeelle kun ei toinen päästä lähelle (nyt tarkotan sitä ettei avaudu kaikista asioista ja siitä mikä mieltä painaa). Kun ei haluaisi tyrkyttää itseään ja tukeaan toiselle, kun tiedän omani sen verran hyvin että sekin ahdistaa.

Kai tässä pitää vaan "antaa olla" ja katsoa päivä kerrallaan josko se arska tänne meidänkin risukasaan paistaisi. :)

16.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

mun on pakko peesailla ertsua, vaikka itse olen todella lääkevastainen,  ja otan särkylääkkeenkin vasta kun on jo pää kainalossa..

mutta aiheesta on noi lääkkeet määrätty,ja mielialalääkkeitä on markkinoilla hirveästi erilaisia, eritavoin vaikuttavia..

 

jos ensin miehesi saisi oikeanlaisilla,sopivilla lääkkeillä itsensä kuntoon,ja ajatuksensa selviksi, saisitte yhteiset asianne perheenä ja parina kuntoon-sit voi miettiä (miel.lääkärin avustuksella) lääkkeistä pikkuhiljaa luopumista

 

kuulostaa siltä,että miehesi on totaalisen hukassa itsensä kanssa-eihän hän tosiaan voi silloin olla mies sinulle ja isä lapsellenne.

itse päätöksenne toki teette, mutta suosittleiisn kokeilemaan lääkärinkäynnin kautta toisenlaisen lääkkeen kokeilua.-näin aluksi. voithan tok isnaoa,että tällä menolla ette jaksa lapsen kanssa tätä,vaan asiat on nyt saatava perheenä kuntoon.

Tukemalla lähtisin asiaa ajamaan, en uhkailemalla,vaikka olet varmasti totaalisen uupunut tilanteeseen-ymmärrän senkin.

Olen vaan saanut todistaa niin monta "turhaa" eroa, kun ei ole nähty asia kuin kapeasti itsen kannalta-molemmat osapuolet, on toki vaikeaa etsiä erilaisia näkökulmia asiaan,kun on itse ihan uupunut. Onpas vaikea kirjoittaa asia niinkuin tarkoittaa.. jokatapauksess ahirveästi voimia teille molemmille!

ja toiv saatte asiat selvitettyä-oli se tapa mikä vaan,kunhan s eon kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu.

Aurinko paistaa ja kesä tekee tuloaan-toiv myös suhteessaanne alkaisi aurinko paistamaan *sydän*

16.4.2012
satumamma
satumamma

Se on varmasti rankkaa teille kummallekin, kun toisella on ongelmia oman itsensä kanssa. Ja kaikki lääkkeethän ei käy kaikille.. Voimia hirveästi sinulle pienen naperoisen kanssa ja tuohon tilanteeseen muutenkin!

15.4.2012
ertsu
ertsu

Kiitos moitteista lääkitysasioissa, mutta mä tiedän millainen toi ukko on myös lääkkeillä ja hyvin tässä on mennyt kolme vuotta ilman, tähän asti. Mutta se on täysin totta että voishan se auttaakkin asioissa, ehkä, ehkä ei. Kokeilematta tuskin tietää.

Ja Tiituli, mä oon niin monesti sanonut mitä haluaisin ja kuinka, mut tuntuu et se ahdistaa vaan enemmän. Ja joo, voishan sitä syömään mennä mut tuntuu et ukko on nyt päätöksensä tälle erää tehnyt ja oikeesti tarttee sen ajan oman päänsä kanssa.

Saa nähdä mitä ukko tuumaa kun otan ton oman asunnon puheeksi, voipi olla että alkaa perumaan sanojaan ja tekojaan hyvin nopeesti kun tajuaa että kattilat menee oikeesti jakoon. Tiedä sitäkään.

Päivä kerrallaan ja eteenpäin sano mummo lumos! Kiitos kaikille ihanille kun jaksoitte lukea tätä mun vuodatusta, on vähän kevyempi olo. :)

15.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Mä kans rohkasisin alottamaan lääkityksen. En haluais moittia, mut kyl se määrätty lääkitys on yleensä tärkeä ja aiheesta annettu. Ei sitä silloin voi/kannata rohkasta pois jättämään, eikä ne kaikki lääkkeet sitä miestä muuta, sanoisin et korkeintaan parempaan suuntaan.

Itsensä voi hukata todella pahasti, kokemuksesta voin sanoo. Ite en aikanaan edes tajunnu et kuin huonos kunnos olin, tai että mikä mua oikeesti vaivas. Onneks siskon kummit tajus tilanteen ja vei mut omakätisesti hoitoon.

Mut harkintaahan toi tilanne jokatapauksessa vaatii, molemmilta osapuolilta. Paljon voimia ratkasun tekemiseen.

14.4.2012
Sam81
Sam81

Kauheen vaikee tilanne :( Ja tosiaan se eka vuos vauvan kans taitaa aina olla se koetinkivi parisuhteessa, ilman kummempia ongelmiakaan :(

13.4.2012
huopis
huopis

Tiituli, mä en aivan oikeesti oo vieläkään kunnolla kartalla et mikä se perimmäinen syy tähän hommaan on, ja tuntuu siltä ettei oo toi ukkokaan. Ja niin se oli viimeksikin. Aina kun siltä kysyi että missä mennään, niin se sano ettei se tiedä. Nyt kun siltä kyselee että mikä on, missä mennään, mikä se oikee syy tähän niinku on niin useimmiten vastaus on että emmä oikeesti edes tiedä.

Voiko ihminen oikeesti mennä vaan niin hukkaan oman itsensä kanssa, ettei todellakaan tajua juuri mitään?

13.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

huopis, tohon ylemmäs just laitoin pätkää mikä tän hetken tilanne on. Ja vi*tu voin kertoa että ottaa aivolohkoon kun herra ei oo aiemmin viittiny mainita (onhan se sanonu, muttei niin että mäki tajuaisin asian vakavuuden) kuinka paha sen on olla. Että nyt sit pommina kaikki niskaan.

13.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Ai joo, sie taisitki jo joskus aiemmin kertoo teijän tilanteesta. Nyt muistan!

13.4.2012
huopis
huopis

Mikäs teillä on se syy siihen maholliseen eroon? Ja miten paljo se mies sitä omaa tilaa tarvii? Onko siun parempi olla miehen kanssa vai ilman? Tottakai tuntuu pahalta ja pelottaa miten kaikki sujuu. Mut kannattaa ihan oikeesti miettii, et kummin ite on loppujenlopuks onnellinen. Jos se miehen oma tila tarkottaa sitä, et sie tunnet ittes jatkuvasti hylätyks ja ettei siusta välitetä, tai että oot joka tapauksessa yksin, ettet saa tukee mitä tarviisit ym. ni voi olla helpompiki olla yksin. Sen lisäks, et selvität mikä on sulle parasta, pitää miettii myös voiko se mies olla onnellinen siinä tilanteessa missä sieki. Ei voi tietenkään pakottaa toista elämään niinku itestä hyvältä tuntuu.

13.4.2012
huopis
huopis

Erosta selviää elämällä just sitä arkea lapsen kanssa. :) Yhtäkkiä huomaaki et oho, meni vuos, ja oho, meni toinen, ja vau, miehän selvisin hengissä, ja olen onnellisempi ku ikinä. :D

13.4.2012
Sralla
Sralla

No siis, ukolla on mielialahäiriö ja uskon tän kaiken johtuvan jonkun sortin notkahduksesta. Ei oo syönyt lääkkeitä koko meidän yhdessäoloaikana koska mä vähä niinkun rohkaisin siihen sanomalla että mä oon rakastunut siihen mieheen joka ei tukota itteensä lääkkeillä. Ja stressiä ja hapenpuutetta lisää varmasti se että ukko pelkää syöpänsä uusineen (jjep, on kummallinen kun haluaa omaa tilaa tälläsessä tilanteessa, sellanen toi on aina ollu).

Ja kaiken muun hyvän lisäksi kun tuo meidän lapsukainen ei mitenkään helppo tapaus oo ollut ja kun tässä on tullut valvottua sen puoli vuotta niin voin kertoa että en oo ihan mitään parasta seuraa ollu kun herra on saapunu työreissuiltaan vlopuiksi kotiin, aikamoinen perseeseen ammuttu karhu. :) Kun ei toi tajua tätä väsyn määrää ja sitä mitä siitä seuraa. En mä jaksa keskittyä mihinkään turhanpäiväseen, mä en kuuntele (koska en keskity), mä tiuskin ja kaikin puolin oon muuttunu juuri sellaiseksi äidiksi kun en ikimaailmassa halunnut olla. Vain mun tapa tehdä asiat on se oikea tapa, mies "ei osaa mitään". Ja kaikki vain tämän väsyn takia. Ukko ei kuulemma jaksa uskoa että mä voin muuttua joksikin toiseksi ihmiseksi (ei siis oo tajunnut että mun täytyisi VAIN muuttua omaksi itsekseni tän perseeseen ammutun karhun sijaan). Mutta voin kertoa, että saapahan nähdä. Kyllä tulee taas häntä koipien välis kotiin.

13.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Kolmas osapuoli on lapsi, sori vähän ehkä sekavaa tekstiä.

13.4.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Siis takottaako toi kolmas osapuoli lasta vai toista naista?

13.4.2012
huopis
huopis

Näin suoralta kädeltä sun tekstin perusteella, mun kainalo ei olis enää avoin.

Mä uskon erehdyksiin ja anteeksi antamiseen, mutta jos mies on jo aikaisemmin tarvinnut tilaa ja nyt vielä eksynyt kolmannen osapuolen tuomaan kuvioihin, niin mitä tilaa se sillon on? Älä ole kynnysmatto, jojo jonka voi työntää kauemmas ja vetää takas ku tuntuu siltä.

Sinuna mä/olisin/se, joka vaatii nyt omaa tilaa ja paljon ja sit ku huomaat että pärjäät yksinäänkin, ni sitten miettisit sitä, että onko se toinen sen arvoinen että haluat sen takaisin ja onko toinen tosissaan eikä kohta taas vaatimassa omaa tilaa. Luuöen, että huomaisit olevasi onnellisempi ilman jojottajaa. :) joskus se yksinoleminen on se suurin pelko ja kun sen voittaa, niin ihmettelee miksi sitä pelkäsikin niin paljon kun on niin paljon kevyempi ja onnellisempi olo.

13.4.2012
Mummy83
Mummy83
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...