Ahdistaa

Erosimme lapseni isän kanssa kolmisen kuukautta sitten, alkuun oli vaikeaa mutta pikkuhiljaa olo helpotti ja alkoi tuntua että se oli aivan oikea ratkaisu. Olemme pysyneet hyvissä väleissä ja olemme tekemisissä lähes päivittäin, suurimmaks osaks lastamme koskevissa asioissa.  Eron syynä oli jatkuva riitely turhista asioista sekä mustasukkaisuus. Sen takia elämä varmasti onkin tuntunut helpommalta eron jälkeen kun ei ole tarvinnut jatkuvasti tapella ja pelätä mustasukkaisuus kohtauksia.  Mies on nyt useaan otteeseen lähiaikoina sanonut että mieluiten eläisi meidän kanssamme, itselläni on pientä sutinaa ollut erään miehen kanssa mutta jotenkin nyt on alkanut tuntumaan että jokin ei nyt mene ihan oikein. Ja muutaman päivän ajan on oikein ahdistanut kun ajattelen asioita kun en tiedä mitä pitäisi tehdä?  Toisaaltaan tuntuu etten pisemmän päälle osaa enkä halua elää ilman häntä, mutta kun ollaan yhdessä keskusteltu yhteenpaluun mahdollisuuksista ollaan kumpikin oltu osittain sitä mieltä että olisiko siinä mitään järkeä, sattutaisiko kumpikin vain taas itseään ja toisiamme. Ero kun oli muutenkin niin vaikea niin ei sitä haluaisi mielellään uudestaan enään kokea. Siispä onko kenelläkään mulla ollut vastaavaa tilannetta? Miten olette toimineeet ? Tarvitsen nyt todella apua tämän asian kanssa!

8.4.2012
tyttönen
tyttönen
3 years, 6-month-old toddler

mie taas ulin aatelleeks että vaikka palaisittekii takaisin yhteen niin en kyllä ihan heti ottas saman katon alle asumaan... Tsemppiä ja viisautta päätöksentekoon :)

8.4.2012
riu
riu
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...