...purkaus..
Niin. En oikein tiiä mistä aloittaisin ja kuinka jatkaisin mutta yritän purkaa hieman kirjoittaen, josko se selkeyttäis ajatuksia ja saisin myös teiltä jotain ajatuksia tähän pulmaan. Tai onko tää ees pulma, kaikki asiat pitäis olla ratkaistavissa, tällähetkellä vaan tuntuu pulmalliselta ja ahdistavalta. Mä oon yrittäny, oikeesti oon yrittäny miettiä pohtia ja sopeutua tilanteeseen mut jostain syystä se ei onnistu, mä en halua sopeutua ja jotenki en tiedä tarvitseeko ees. Nimittäin vapaa-aika. Musta tuntuu et mä tukehdun. Mä tukehdun tähän hemmetin oravanpyörään, työ-koti-työ-koti.. ongelma ei niinkään ole se, et neiti ei olis hoidossa joskus viikonloppusin, mutta se, mitä mä haluaisin silloin "vapaina" viikonloppuina tehdä olis vaikka leffajuttuja, syömistä ja ennenkaikkea AIKUISTEN seurassa. Rakastin ennen tanssimista klubeilla, semmosta mä haluisin. Mut mies ei jaksa/halua.. sit kaikki kaverit, siis mitkä kaverit? ne kaikkos ku pierut saharaan ku neiti synty, siitähän on jo kolme vuotta aikaa.. tai on mulla kavereita, mut ne on niiiin perhekeskeisiä enkä heitä tietenkään siitä syyllistä mut mulla ei ole KETÄÄN joka lähtis mun kanssa irrottautumaan, mä tiiän et saisin siit taas voimia arkeen. Sellassia asioita pitää tehdä, joista nauttii.eiks niin? vai oonko vaan turhan itsekäs.Hitto. Viime kerrasta on aikaa yli vuos ja mä niin haluisin mut yksinlähtijäks musta ei ole.Tai ehkä mä marmatan turhaan.
Vastaa
Listaa uusin ensinjep Blanco, "tavallaan"..... :D
no juu, "ystävä" ja "piikki perslihassa" on kumminkin kaksi eriasiaa:)
Sehän siin oliki et jutut meni yksiin tosi hienosti mut sit oli tää toinen vähän erilainen puoli..Muistaakseni asui jossain Jokelan suunnalla et kulkeminen ei silleensä olis ollu vaikeeta.. hän kyl laitto sit viestiä jälkeenpäin viel et häntä ahistaa olla yksin kotona ja sen takia hän usein tuppaa kyläilemään muille ja kyseessähän oli tämmönen pikkasta vajaa 30 v. et..noh. Mistä mä löydän näitä.. :) Kyl varppina löytyy samanhenkisiiki ihmisii mut tää tapaus oli kyl yks yli muitten.
No voihan! :D Ja ei tietenkä tartte sellasen kanssa hengaa kun ei mee jutut yksiin. :) Kyllä niitä o,al aaltopituudelki löytyviä ihmisiä löytyy. :)
minimii09, no siehän tuttavuuden löysit:D
muistan tuossa tovia ennen perheen perustamista, oli edellisellä ukolla pari kaveria, jotka kävi meillä harvoin, mutta kun ne tuli, niin ne tuli isolla lössillä ja asusti meillä useamman päivän. ymmärtäisin jos ne oisi tullut kaempaa, mutta kun ne kaikki asui tyyliin 30km päässä:D
olin aina ihan hermona kun niitä sai parikin päivää potkii pihalle ennenkö tajusivat lähtä.
Viikolla teen pitkää päivää ja kun täältä landelt kaupunkiin ajelee töihin niin työmatkoihin menee yllättävän kauan eikä iltaisin jaksa persustaan nostaa kun kotityötkin odottais...pöhhhhöh.
On mulla aikuisiälläkin saatuja tuttavuuksia mutta viimeisin uus tuttavuus sai mut nostamaan kytkintä rivakasti.. Harmittaa ihan että numero tuli annettua mutta minkäs teet. Voi luoja se nainen oli ahdistava, soitteli n. 6krt päivässä ja just ku oltiin tavattu, soitti seuraavana päivänä ja kutsu itsensä meille kylään, no, joo, meillä vaan on aina viikolla tuo meno aika hetkistä kun pitkää päivää painetaan mutta EI, kun tuo keksi ratkaisun näihin pitkiiin päiviin, tulee loppuviikoksi punkkaa:D voi olla et oon outo mut toi oli jotain niiin hirrrrveen hirrveen outoa mun mielestä..tiesi kyllä että olen perheellinen eikä kysymys ollu mistään ihastumisesta..eihän?
juuh, tuttu tunne. pääosin kaipaan leffailtaa miehen kans sohvalla maaten, yhdessä kyläilyä jonkun kavereitten luona jne. mutta juu, viimeksi viikko sitten itkin miehelle jotta nyt on niin paljon eletty vaan autojen mukaan, jotta nyt ei pää nollaannu pelkällä leffaillalla, vaan tää mamma karkaa kohta baariin ja tulee vain kontaten kotiin:D!
juu,normaalisti kun mun hurja juominen perustuu yhteen siideriin tai paukun lipitykseen kerran kuussa, niin kyllä täytyy myöntää jotta esimerkiksi firman pikkujoulu discohelvetissä, ämpärillinen viinaa, jalat kipeät korkeista koroista ja tahmea tanssilattia auttoi huuuurjan paljon taas normiarkea:D ja tyttöjen 18v-synttäreillä aamuun saakka ystävän kanssa höpöttely ja ketjussa poltto auttoi sekin.
viikko sitten miut pelasti nemo83:n esittelytilaisuus johon myö mentiin miehen ja aikuisten lasten kanssa, syötiin hyvin ja mie kauhoin boolia, sitten yhet baarissa ja yhteistä aikaa. aijai..:) oli tällä mammalla ihanan raukia olo katkonaisesta yöstä ja aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta. ihan eri tavalla oli voimia ottaa aamukitinät ja autojen hajoamiset vastaan.
Mie olen kyllä samaa mieltä siinä että sitä pitää tehdä mikä itseä rentouttaa. :) Tiedän et moni ei sitä tanssimista ja baareilua hyväksy rentoutumismuotona mut mullaki se toimii. Sun täytyy vaan jotenki löytää uusia kavereita... Minäki olen jopa tältä palstalta saanu kaverin jonka kanssa tanssin yhtenä viikonloppuna jalat hajalle. :D Ei auta kun kysellä ja kysellä niin kauan et joku innostuu lähteen sun kanssa tanssimaan. Ooksää facessa? Mie olen sinne joskus linkittäny jonku tanssibiisin ja kirjottanu et haluis tanssimaan. Sitäki kautta sitte on tullu tanssiseura tarjoutumisia. Joskus ne uudet kaverit löytyy yllättäviltä tahoilta. Kun olet olet avoin oma itses, nii kyllä niitä löytyy. :)