NYT ALKAA MENEE LIIAN PITKÄLLE SE NAINEN JOKA PANI MIEHENI KANSSA USEAAN OTTEESEEN OLI TÄNÄÄN MEIÄN PIHALLA VIRNUILI JA LÄHTI

no miehelläsi ei ole kyllä oikeuksia osoittaa mieltään   nuin sinulle kun itse soppansa keittänyt:O

yritäppä itse pysyä asiallisella linjalla, mutta missään nimessä siun ei tarvihe moista mielenosoitusta suostua kahtomaan, kun miehesi kuitenkin itse tilanteen rakentanut teille:/

tänään onneksi yö vuoroon ni saa ajatella ihan rauhassa... tänään otin asian puheeksi mieheni kanssa mutta hän hermostui ja lähti ovet paukkuen ulos tulee nähtävästi huomenna takasin vasta en sitten tiiä

mama-sign puhhui asiaa! syyt ehdottomasti selville!

mie en ole koskaan hyväksynyt "koska olin kännissä"-selitystä. eihän nyt sellainen VOI olla syy muutakuin oksentamiseen  ja hoiperteluun!  oliko kyseessä vain "tilaisuus teki varkaan" hetki, jolloin suhteiden uudistaminen ja piristäminen, vanhojen kutinatunteiden uudelleen etsintä oisi mahdollisesti aika etsiä? vai paha olo suhteessa,  seksittömyys?  mahdollisesti vain halu tuntea jotain kiellettyä tai kauan kadotettua?

itse kun sain selvitettyä omat pettämiseni, mikä sai miut kerta toisensa jälkeen vieraan  miehen syliin vaikka kotona oli kaikki näennäisen hyvin, tajusin miten se  olikin vain hätähuuto itselleni. se,  että toinen  mies sai miut tuntemaan itseni  haluttavaksi ja ennenkaikkea Naiseksi, se että yhtäkkiä elämän täytti värit, oli kiellettyä ja salamyhkäistä,  jokainen tunnetila tuntui satakertaiselta verrattuna siihen puutuneeseen tilaan, jossa kaikki oli "näennäisen hyvin". kun tajusin, miten  tiedostamatta vihasinkaan silloista "toimivaa" suhdetta, miten  kapinoin itsestäänselvyytenä oloa vastaan, miten olin täynnä vihaa silloista ukon juomista kohtaa,  ja miten niin palavasti kaipasinkaan rakkautta.

tämä kaikki päättyi  itseni ja tämän toisen mieheni kannalta hyvin, päädyttiin siis naimisiin  palavasta rakkaudesta. ikävästi miun ja mieheni silloisille kumppaneille.

 

selvittäkää syyt. olivat ne kuinka vähäpätöisiä tahansa.

juu, ei kaikki aina  ole mustavalkoista. se,että kerran  pettää, ei aina tarkoita että tekisi niin toisten.

myö aloitettiin miehen kanssa suhde juuri siten. että petettiin toistemme  kanssa  kumpikin omia kumppaneitaan. ja silläkin ajatuksella, jottei meistä koskaan pitänyt  paria edes tulla. vaan kuinkas sitten kävikään?

nyt naimisissa  kohta kolmatta vuotta,  iso perhe jne.. mie luotan mieheeni 100%sti vaikka meidän suhteen alku alkoikin jo pettämisellä. miehelleni se on vaikeampi pala. siis vaikka sannoo että luottaa muhun, niin  kyllä siitä hohkaa kilometrin päähän silti pelko, että entäs  jos löydänkin taas paremman.   tämäkin on omanlaisensa ongelma. oonkin sanonut jottei mulle riitä että uskoo muhun 99%sti, vaan piru vie ymmärtää nyt etsiä sen puuttuvankin prosentin jostain:D!

yritä selvittää kuinka tosissaan miehesi haluaa suhteenne  pelastaa. oppiko kerrasta vai olettaako että vaimoke on kynnysmaton korvike..

tämän jälkeen, mikäli miehesi  syvästi katuu ja haluaa tehdä kaikkensa suhteen pelastamiseksi, selvität itse voiko suhteella olla pelastusmahdollisuuksia.

 

tuollaisen tiedon jälkeen on mahdotonta sitä unohtaa ja antaa anteeksi. ikuisesti siitä jäljet jääpi, mutta on myös mahdollista,  että sie selviät  miehesi kanssa surusta ja häpeästä/nöyryytyksestä yhdessä ylös, ja suhteenne pitkän paranemisajan jälkeen onkin entistä vahvempi.

 

mutta nyt ennenkaikkea; kuinka paljon miehesi on valmis pistämään likoon suhteenne pelastamiseksi, ja riittääkö se siulle?

mies haluaa jatkaa yhdessä mutta menetti mun luottamuksen täysin... lasten kanssa on hyvä olla ja saa minut iloiseksi ja onnelliseksi... mutta kun lapset menevät nukkumaan haikea mieli ottaa vallan ja itkulta ei voi vältyä vaikeaa on ei pysty oikeen ajattelemaan mitään tuntuu jotenkin tyhjältä

ohooh, varmasti aika järkytys!

Miten mies reagoi uutisen paljastmiseen? Miten sie ite oot pärjänny?

Mikä ihme tätä kevättä riivaa kun on eroja erojen perään... Voimia teille kaikille!