tekis mieli polttaa jokainen auto pihaan
mitenhän monta viikkoa lie tätäkin kestäny. että koko elämä pyörii ja ajotetaan taas autojen rakentamisen suhteen. aikataulut sitä ja tätä... varmaan reilu kuukauden oon 7iltaa viikossa ollut yksinäni tytön kans ja laittanu sitä nukkuun ja yrittäny keksiä jotain tekemistä sillä aikaa kun oottelen muita sisälle. ja mie ootan ja ootan ja ootan ja vittu ootan.. sit siinä vaiheessa kun mies saapuu sisälle ni mie oon valvomisesta ja oottamisesta niin väsyny etten silmien surinalta kun kysyttyä että mitenkä meni. kylläpä tuntuu olo taas niin yksinäiseltä. kun ei mitään "omaa juttua" enää ole. koko elämä tuntuu taas pelkästä oottamiselta että sais miehen viereen. mutta kun ne vitun autot... tekis mieli polttaa koko paska pihaan ja pistää piste tälle leikille kun kaikki pyörii niiten romujen ympärillä. tai sit mie tarviin totaalisen nollauksen. pää ei enää kestä tätä jatkuvaavartomista ja tyhjänpanttina oloa. kiitos kun sain purkautua teille.
Vastaa
Listaa uusin ensineli teitä assuu siinä 5 henkee niin kyllä yksi arki-ilta viikossa kuuluu siulle. Oo vaan tyranni, koska nyt ois selkeesti sen paikka! Ja blanco, hyvinkii voisin sannoo noin kissanäyttelyssä, miulla ku välillä puuttuu filtteri tuosta aivojen ja suun välistä :D
riu, oiskin nuin helppoo, mutta kun siis KAIKKI muut touhuu tuota samaa, ja mie oonoikiasti ainut joka yrittäävain elää hengessä mukana. eli ylivoimasestihhan tuo mennee.
läheppä kissanäyttelyyn huutelemaan miten et voi mirrejä sietää vaan oot ehdottomasti koiraihminen, ja odota reaktiota:D
sit jos meen kitiseen et välillä ois munkin vuoro, jotta nyt edes kaksi viikkoa elettäsi ilman autoja edes puheenaiheina, niin musta tulisi varmasti heti hirmunen tyranni joka estää muiden inspiraatiot.
äh. ojanpenkalle saisi kaikki romut vajota ja syvälle!
joo selkeesti tarvii jotakii omaa... Miusta tuntu sillon ku keskimmäinen oli pieni että oon ihan kotiarestissa. Kolmas ku synty niin päätin että enää en alistu siihen! Ja voin kertoo että oon ollu paaaaljon onnellisempi :) Ihminen tarvii jotakii omaa tai muuten pää hajoaa, oikeesti. Miettikää mitä halluisitte tehä ja toteuttakaa se, kyllä työ jotakii keksitte. Ja sanokaa niille himputin miehille että nyt on teijän vuoro! Eihän ne ossaa aatella että tarviitte hengähtää jos työ ette sitä sano... Kyllä meillä ainakii isimies järjestää hommat niin että jos halluun mennä ja olla ilman lapsia niin se onnistuu, myö ei eletä pelkästään miehen harrastukselle!
Mä voisin kanssa iskeä maantasalle ton meidän isännän autotallin, viettää siellä niin paljon iltoja ja viikonloppuja... mrrrr.. ja se autotalli ei ole tässä omassa pihassa vaan 5km päässä, ei voi ees ovelta huutaa että nyt ukko perkele sisälle!!!
Enpäs osaa oikein mitään järkevää tuohon sanoa kuin että tsemppiä.
Ja pelargonille et muistan vieläkin ekan reissun tytön kans. Hää oli pullostakieltäytyjä ja söitunnin välein. Pitimennä kelaan,tytöllä oli ikää 3vkoa ja eka pidempi kerta ihmisten ilmoilla. Kela reissu menihyvin, mut 100m Kelalta ja tyttö alkaa huutaa ku syötävä. Mä paniikissa että mihin mä meen ja muistan että stoccalla on lastenhoitohuone. Oonhuonoarvioimaan etäisyyksiä mut semmoinen 5minkävelymatka se ehkä on ja elämäni pisimmät 5min. Sen jälkeen kyl tottus siihen ja hengailtiin kaupungilla paljonki.
Nii ja meil oli tyttö ihan pienenä kans semmoinen että nukkus vaunuissa mut esim kaupungilla ei ollu millään siellä joten kannoin tyttöä sylissä ja työnsin vaunuja toisella kädellä :) sit ku oli niin vanha et sai istuma-asennospitää, niin viihtysjo rattaissaki. Piti vaan nähdä ympärilleen muutaki ku kattoa :)
juuh,näinhän se menee:D
enempi työ ootte ollut mulle läsnä kuin moni niin lähellä asuva entinen ystävä. vaikkakin vain virtuaalisesti enimmäkseen:)
oh, luojan kiitos mie sillon eksyin liberon sivuille enkä muuanne!
pelargoni. muistan hyvin vielä alaikäisenä kun yksi meidän ystäväpiiristä tuli äidiksi. ne ensimmäiset hetket kun mentiin porukalla kahville isona teinilössinä pienen naperon keraja napero läks yhtäkkiä huutamaan niin julmetusti. ja myö KAIKKI, aivan kaikki äiti mukaanlukien hämmennyttiin siitä tilanteesta niin täysin kun kukaan ei tienny mitätehä xDD
silloin tuntui jotta kaikki siinä huoltsikalla kyttäs meitä, ja varmaan kyttäskin, mutta ei sen huutavan lapsen takia, vaan sen, että lapsen mukana oli järjetön teinilössi jonka jokainen jäsen panikoi hullun lailla xDD
laps iei rattaissa viihy, kävellen ei tuonne mutalilluun voi lähteä ja isolle tielle meneminen on kuin yrittäisi itsemurhaa. itekki oon kaiken lisäksi tosi huono oleen pihalla. kesähelteellä asia erikseen, mutta töissä kun tarpeeksi rämpii ojissa ja puskissa rännän ja paskan keskellä niin kotona sitä ei vaan halua tehä:/
tää alkaa olla ihan yleinen vitsi meillä päin, ettei blancolla enää "oikeita" kavereita ookkaan vaan ne muut yksinäiset mammat siellä liberossa xDD hih! mulle passaa oikein hyvin jotta ootte olemassa. jos tästä nyt jotain kertoo, niin illalla onneksi nemon pitämiin erotiikkaesittelyihin matka käypi ja taivaltaja, ihan varmasti joku päivä eksyn sinnekkin:D!
sehän se tässä onkin, että ennen tuota nuorimmaista, mie käytin kaikki vapaa-aikani sitten kirjottaen ja lukien. nyt ei ole enää rauhaa keskittyä mihinkään sellaiseen. kavereita ei ole joitten luo voisi vain pyrähtää. kaupungilla ja kaupoilla on joskus käyty, mutta persaukisena se on aika tylsää kun tottakai just silloin löytää aina jotain mihin ei ole varaa moneen kuukauteen.
mie en vaan keksimikä se oisi se uusi "oma juttu". eivaan ole varaa mitään maksullistakaan ruveta harrastaan niin pitkään kun nuo autot maksaa, joten aika tyhjää lyöpi pää.