eli teitä assuu siinä 5 henkee niin kyllä yksi arki-ilta viikossa kuuluu siulle. Oo vaan tyranni, koska nyt ois selkeesti sen paikka! Ja blanco, hyvinkii voisin sannoo noin kissanäyttelyssä, miulla ku välillä puuttuu filtteri tuosta aivojen ja suun välistä :D

riu, oiskin  nuin helppoo, mutta kun siis KAIKKI muut touhuu tuota samaa, ja mie oonoikiasti ainut joka yrittäävain elää hengessä mukana. eli ylivoimasestihhan tuo mennee.

läheppä kissanäyttelyyn huutelemaan miten et voi  mirrejä sietää vaan oot ehdottomasti koiraihminen, ja odota reaktiota:D

sit jos meen kitiseen et välillä ois munkin vuoro, jotta nyt edes kaksi viikkoa elettäsi ilman autoja edes puheenaiheina, niin musta tulisi varmasti heti  hirmunen tyranni joka estää muiden inspiraatiot.

 

äh. ojanpenkalle saisi kaikki romut vajota ja syvälle!

joo selkeesti tarvii jotakii omaa... Miusta tuntu sillon ku keskimmäinen oli pieni että oon ihan kotiarestissa. Kolmas ku synty niin päätin että enää en alistu siihen! Ja voin kertoo että oon ollu paaaaljon onnellisempi :) Ihminen tarvii jotakii omaa tai muuten pää hajoaa, oikeesti. Miettikää mitä halluisitte tehä ja toteuttakaa se, kyllä työ jotakii keksitte. Ja sanokaa niille himputin miehille että nyt on teijän vuoro! Eihän ne ossaa aatella että tarviitte hengähtää jos työ ette sitä sano... Kyllä meillä ainakii isimies järjestää hommat niin että jos halluun mennä ja olla ilman lapsia niin se onnistuu, myö ei eletä pelkästään miehen harrastukselle!

Mä voisin kanssa iskeä maantasalle ton meidän isännän autotallin, viettää siellä  niin paljon iltoja ja viikonloppuja... mrrrr.. ja se autotalli ei ole tässä omassa pihassa vaan 5km päässä, ei voi ees ovelta huutaa että nyt ukko perkele sisälle!!!

Juu, ku ärsyttää jo välillä, ku ihmiset vaan puhuu et kiva vaan vauvan kanssa kierrellä kaupoja eikä ite uskalla. Pitää vaan joku pv ottaa ja lähtä kokkeileen..

Enpäs osaa oikein mitään järkevää tuohon sanoa kuin että tsemppiä.

Ja pelargonille et muistan vieläkin ekan reissun tytön kans. Hää oli pullostakieltäytyjä ja söitunnin välein. Pitimennä kelaan,tytöllä oli ikää 3vkoa ja eka pidempi kerta ihmisten ilmoilla. Kela reissu menihyvin, mut 100m Kelalta ja tyttö alkaa huutaa ku syötävä. Mä paniikissa että mihin mä meen ja muistan että stoccalla on lastenhoitohuone. Oonhuonoarvioimaan etäisyyksiä mut semmoinen 5minkävelymatka se ehkä on ja elämäni pisimmät 5min. Sen jälkeen kyl tottus siihen ja hengailtiin kaupungilla paljonki.

Nii ja meil oli tyttö ihan pienenä kans semmoinen että nukkus vaunuissa mut esim kaupungilla ei ollu millään siellä joten kannoin tyttöä sylissä ja työnsin vaunuja toisella kädellä :) sit ku oli niin vanha et sai istuma-asennospitää, niin viihtysjo rattaissaki. Piti vaan nähdä ympärilleen muutaki ku kattoa :)

Joo, no jospa tuosta joskus pääsee yli. :D

juuh,näinhän se menee:D

enempi työ ootte ollut mulle läsnä kuin moni niin lähellä  asuva entinen ystävä. vaikkakin vain virtuaalisesti enimmäkseen:)

oh, luojan kiitos mie sillon eksyin liberon sivuille enkä muuanne!

pelargoni. muistan hyvin vielä alaikäisenä kun yksi meidän ystäväpiiristä tuli äidiksi. ne ensimmäiset hetket kun mentiin porukalla kahville isona teinilössinä pienen naperon keraja napero läks yhtäkkiä huutamaan niin julmetusti. ja myö KAIKKI, aivan kaikki äiti mukaanlukien hämmennyttiin siitä tilanteesta niin täysin kun kukaan ei tienny mitätehä xDD

silloin tuntui jotta kaikki siinä huoltsikalla kyttäs meitä, ja varmaan kyttäskin, mutta ei sen huutavan lapsen  takia, vaan sen, että lapsen mukana oli järjetön teinilössi jonka jokainen jäsen  panikoi hullun lailla xDD

Joo, en tiiä mikä siinä pelottaa. Just tuo, että jos se alkaa huutamaan. Eikoo jännä, onkohan kellään muulla ensimmäisen äidillä tämmöstä.

laps iei rattaissa viihy,  kävellen ei tuonne mutalilluun voi lähteä ja  isolle tielle meneminen on kuin yrittäisi itsemurhaa. itekki oon kaiken lisäksi tosi huono oleen pihalla. kesähelteellä asia erikseen,  mutta töissä kun tarpeeksi rämpii ojissa ja puskissa rännän  ja paskan keskellä niin kotona sitä  ei vaan halua tehä:/

tää alkaa olla ihan yleinen vitsi meillä päin, ettei blancolla enää "oikeita" kavereita ookkaan vaan ne muut yksinäiset mammat siellä  liberossa xDD  hih! mulle passaa oikein hyvin jotta ootte olemassa. jos tästä nyt jotain kertoo, niin illalla onneksi nemon pitämiin erotiikkaesittelyihin matka  käypi ja taivaltaja, ihan varmasti joku päivä eksyn sinnekkin:D!

No höh..  Siellois nyt nätti keli. Lapsi rattaisiin, napit korviin ja musiikkia soimaan, ulos kävelemään siis? Vai tykkääkö se sun tenava istua kyytissä?

Mulla sentään on joku jonka tykö voi monesti vaan pyräyttääkki kylään, ei vaan aina tuu lähettyä, ei muka jotenki jaksa. Kaupoissa en oo vielä paljo tohtinu yksin tai muutenkaa tuon kanssa kulkea, mistäköhän tuo johtuu. Kai siitä kynnyksestä joskus yli pääsee? :-o Mut joo, varmasti ahistaa, jos ei oo oikeen miten irtautua arjesta. :-(

sehän se tässä  onkin, että ennen tuota nuorimmaista, mie käytin kaikki vapaa-aikani sitten kirjottaen  ja lukien. nyt ei ole enää rauhaa keskittyä mihinkään sellaiseen. kavereita ei ole joitten luo voisi vain  pyrähtää. kaupungilla ja kaupoilla on joskus käyty, mutta persaukisena se on aika  tylsää kun tottakai just silloin löytää aina jotain mihin ei ole varaa moneen  kuukauteen.

mie en vaan  keksimikä se oisi se uusi "oma juttu". eivaan ole varaa mitään  maksullistakaan ruveta harrastaan niin pitkään kun nuo autot maksaa, joten aika tyhjää lyöpi pää.

Ymmärrän. Vituttas varmaan muaki. :-/ Toki vituttaaki aina välillä, vaan jotku muut asiat. Sympatiat sulle.