Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Tyhjä olo

Siis tiedättekö sen tunteen, kun on ihan tyhjiin valutettu. Kuivaks rutistettu tiskirätti joka heitetty nurkkaan. :( Tää tuli nyt tuosta, kun eilen ja toissapäivänä soiteltiin skypellä tytön isän kanssa ja puhuttiin monta tuntia ja ekaa kertaa ihan silleen vakavissaan ja mie itkin sille, että kuinka oon pahoillani et satutin häntä ja että edelleen rakastan ja ikävöin ja hän kertoi sit omista tunteistaan ja pyysi kanssa anteeks asioita. No heti noitten puheluiden jälkeen mulla oli jotenkin tosi hyvä fiilis ja tyyni ja rauhallinen, kun sain noi asiat pois sydämeltä. Mutta sit myöhemmin tuli sellainen ahdistus, laitoin hälle vielä sähköpostia jolla selvensin vielä asioita ja sain ihanan mailin takaisin, mutta nyt kun ne haavat tuli taas revittyä auki, niin se kipu jotenkin tuntuu taas liian tuoreena. En osaa lakata itkemästä, kun on niin ikävä toista ihmistä ja niitä ihania hetkiä yhdessä. Ja jotenkin se kipu repii rintaa, kun tiedän etten toista kaltaistaan enää koskaan löydä... Niin tyhjä ja ontto olo. :'(

28.3.2012
Monster
Monster

Ja siis vaikka ollaan pidetty yhteyttä, niin tää tunne tuli vasta nyt, kun nuo videopuhelut astui kuvioon ja hän oli siinä mun silmien edessä ja justiinsa sellaisena kuin muistin. Perkele! :'D

28.3.2012
Monster
Monster

Jep, on kyl mun elämäni rakkaus tuo mies, se oli oikeesti rakkautta ensi silmäyksellä, vaikken mokomaan soopaan oo koskaan uskonutkaan, mutta jalat lähti alta kertalaakista. Ja kyllä hän ilmoitti miun olevan edelleen tärkeä ja rakas ja "in a different time and place" oltais varmaan oikeesti onnellisia...

Kivinen tie tuli kanssaan kuljettua, mut oli se silti ihanaa aikaa! Sovittiin yhteen niin täydellisesti, mutta niin se elämä heittelee ja murjoo välillä. Kysyinkin, että onko hällä mitään intressejä tulla meitä tapaan tai jotain ja siihen totes vaan, että en tiiä kuin monta kertaa hän on ollu vähällä loikata koneeseen, mutta ettei sit kerran meidät nähtyään sais enää elämäänsä kasaan ja raiteille uudestaan, kun tulis aika palata kotiin... Ja täysin kyllä ymmärrän sen tunteen vaikka satuttaakin niin perkeleesti.

28.3.2012
Monster
Monster

No ei meistä kumpikaan oikeastaan halunnut erota, vaan se oli enempi olosuhteiden sanelema pakko. Kävi vaan välimatkat niin pitkäks ja se oli molemmille tosi raskasta. Itse muutin juuri takaisin suomeen  silloin tarkoituksena opiskella ja hän ei voinut tulla mukaan, kun oli omat opiskelut muualla ja sit se kaikki kävi niin raskaaks... Hän kävi kerran suomessakin ja ne hyvästit oli jotain ihan hirveää itkumaratoonia joka kerta, kun jompikumpi lähti muualle, että huhhuh! Sitten itselle tuli tuo raskaus ihan puun takaa kun oli jo erottu ja kaikki meni entistä monimutkaisemmaks sen myötä ja nyt se sit kaatuu taas niskaa.

28.3.2012
Monster
Monster

Hmm, ehkä tää koko tunnemyrsky johtuukin siitä, etten silloin antanut itselleni aikaa surra. Oli raskaus ja vauva ja piti keskittyä pitämään itsensä kasassa ja nyt nää tulee näin jälkijäristyksenä ihan hullun kipeinä tuntemuksina takas...

Ja juuri se, että näin sen tavallaan livenä siinä skypessä. Kaikki ne hymyt ja ilmeet... tiiätteks, just se olemus mihin rakastui, niin paiskattiin siihen silmien eteen ihan kuin kiusaks, että lälläslää, tämän sinä menetit! :/ Ja se miten hellästi se puhui ja voi v**tu, että se paskiainen on ihana! :')

Suru lähtee suremalla ja jos tää kyyneltulva puhdistais, mutta nyt on tosiaan sellanen fiilis kuin ois revitty vereslihalle. Kuuntelen Kaija Koota ja itken vaan.

28.3.2012
Monster
Monster

Niin, parempihan ne kyynelet varmaan on saada ulos ja vaikka nyt tuntuu toivottomalta niin ehkä se aika kuroo nuo haavat uudestaan umpeen ja jos sitä joskus olis niin vahva että osais päästää irti, vaikka tuntuukin, että ei tästä koskaan loppua tule ja mistään ei taas saa otetta.

Boco hienosti ilmaisikin, olo on juurikin kuin hidastetussa filmissä...

28.3.2012
Monster
Monster

tiiä tunteen :( tai luulen tietäväni.

se tyhjyys tuntuu siltä kuin että se tulevaisuus mihin pyrkii katoaa johonkin ja näkee vain 100 metrin päähän ja se tyyneys, voi olla myös lamaannuttava, olo kuin hidastetusta filmistä, kaikki mitä oli menneillään jää tekemättä. toisaalta se suru ja kipu on lopputyötä sille joka joskus alkoi vihassa ja mieli täynnä...niin ei mitään muuta kuin miljoonia pieniä asioita mistä ei mitenkään saanu otetta tai edes selkoa. surun laannuttua helpottaa myös kipu, mut parempi nekin on pois käydä että voi taas mennä eteenpäin, kohti elämän kevättä. ne hetket jota ajattelee, kun toisen kanssa oli hyvä hetki niin ne kyllä unohtuu kun tulee elämäss uusia hyviä hetkiä. jos siis suhde on lopullisesti ohi, ei kannata sen kummemmin kaivella, miettii kerran ja unohtaa. 

tietäen siis paremmin sun taustoja, kirjoitin, miltä se musta tuntui kun erosin ja kotvan kuluttua tuli se ikävä toisen luo vaikka tiesi ettei siitä mitään tulisi.

28.3.2012
Boco
Boco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...