Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Onko tässä nyt ero edessä vai kuuluuko tää asiaan??

Oon alkanu syystä tai toisesta leikittelemään ajatuksella erosta. Ja ajatus ei tunnu ollenkaan huonolta! O_o Oon aivan äimistyny omista ajatuksistani, mut plussia ja miinuksia miettiessä oon kyllä vahvasti kallistunu sinne eron puolelle. Meil ei varsinaisesti huonosti mee, mut ei nyt voi sanoa, et meillä rakkauskaan kukoistaisi. Eikä mies oo oikeestaan koskaan läsnä, tekee pitkää päivää töissä ja sit tulee kotii kattoo, ku laitan lapsia nukkumaan. Sit pitäis vähän viihdyttää miestä ja sit saa rojahtaa sängyn pohjalle. Ei sinänsä valittamista, mut ai että tuntuis ihanalta, kun joku arvostais (ja näyttäis sen) mun panosta tässä torpassa. Okei, en nyt oikeesti kyl voi kehua olevani mieletön kodin hengetär, mut nää lapset imee mehut minusta niin täysin, etten jaksa tehdä kotitöistä ku ne ihan pakolliset. Miehestä ei oo just mitään apua, siis oikeesti! Tiedetään, mies pitäis laittaa ruotuun (mun äiti oli jo valmis hakemaan mulle avioeropaperit, kun ukko on niin saamaton vätys eikä auta minuu), mut ei minust oo siihen, kun en itekään tee kotihommia. Miten voisin sit toista käskyttää? Kun asiaa on pohtinu, niin oispas upeeta olla sinkkuäiti! Sais lapset joka toinen viikonloppu isälleen, sillon vois mennä ja tulla miten haluaa, mennä vaikka tanssimaan, tuoda vieraita miehiä kotiin (no se ei kyl ois yhtään mun tyylistä, mut periaatteessa), sais olla laittamatta ruokaa koko viikonlopun, vois asua kuntokeskuksella, sais hemmotella itteään niin paljon ku sielu sietää! Vois vaikka lukea romaanin aina etäviikonloppuina!! Ja toi kodinhoitokin sujuis paljon luontevammin, kun ei tarvis odottaa, että se toinen osapuoli tekis jotain: jos haluu jotain tehtävän, niin se ois pakko ite tehdä! Ja miten helppoa ois arki yleensäkin, kun ei kaikkia päätöksiä tarvis kuljettaa toisen kautta, kaikesta vois vastata ite. Nytkin kyllä ite teen kaikki päätökset, mitkä lapsia koskee, mut silti kyl aina keskustelen niistä miehen kanssa.   Onks nää mun ajatukset normaaleja parisuhteeseen ja lapsiperheen arkeen liittyviä, vai haudonko mie jossain alitajunnassa ero Pitää viel lisätä, et mielestäni rakastan miestä, mut en oo ihan varma. Toisaalta minuu ei haittais vaikka se minuu pettäis (oon sillä aina arvioinu rakkauttani), koska sittehän saisin hyvän syyn jättää. Nyt mul ei oikein oo syytä erota. a?

24.3.2012
zili
zili

Ensiksi tsempit äidille...Profiilin mukaan sulla on useampi lapsi... Ja yksi niistä on vauva!!(se jo kertoo paljon hormoonien ja väsymyksen - vastuun aiheuttamista tuntemuksista).. Olen tässä sivusta seurannut useamman äidin jaksamista kun heillä on pieniä lapsia.. (myös minä yhden lapsen äitinä kärsin vauva masennuksesta, jonka huomaan vasta jälkikäteen kuinka väsyny olin).Tämä kuullostaa hyvinkin tutulta, ett kun on väsynyt(masentunut) saattaa ruveta *hautomaan kaikenlaisia juttuja mielessä..Kannattaa kertoa miehelle niitä tuntemuksia miksi ei ole tyytyväinen elämään/parisuhteen tilaan.. ero ei taida kumminkaan olla se ensimmäinen ratkaisu..(yleensä asiat selviää puhumalla, samalla voitte kumpikin tuuletella tunteita...!) Aurinkoisia kevätpäivia! Jos jaksat iloitse lapsistasi ja heidän antamasta energiasta!(myös vastuusta)

25.3.2012
Allu2011
Allu2011

Ja lisäisin tuohon vielä sen, että kerrot miehelle tosissaan sen, että tilanne on sun näkökulmasta just niin huono, että oikeasti mietit eroa ja sen tuomia hyötyjä. Et miksi mies ei vois osaallistua samalla tavalla jo nyt,kun olis koko perhe siinä vielä ehjänä?

Aika monesti ne typerät äijät herää vasta sillonku on jo liian myöhäistä. Eikös taivaltajakin jotain sen suuntaista jossain ketjussa sanonu.. turha sit enää ruikuttaa ku toinen on päätöksensä tehny.

25.3.2012
Mummy83
Mummy83

zili, nyt härkää sarvista. tiesvaikka käviskin ihan yhtä ihanasti kuin karuskilla:)

24.3.2012
Blanco
Blanco

voi zili parka:(

yritähhän nyt selvitellä vaan päätäsi,  ja jos saisittevaik lapset viikonlopuksi johonkin jotta saisitte ukon kans pari päivää ihan vaan kahenkeskistä aikaa selvitellä näitä  mitä kumpikin elämältään ja suhteeltaan haluaa. että oisko jotain pelastamisen arvosta vielä ja että  tää kaikki  oiskin vain uuden alku vanhalle, vai oisko sittenkin parempi jatkaa eri  reittejä pitkin.

 

voimia sulle!

24.3.2012
Blanco
Blanco

No eipä mulla juuri mitään omaa ole. Tai on kuntokeskusjäsenyys josta maksan kuuskymppiä kuussa ja viimeks oon käyny tammikuussa.Oon kyllä sitäkin ajatellu, että jos oon vaan katkera miehelle, kun saa käydä töissä. Mut sit en kuitenkaa sitäkää voi allekirjottaa, koska nautin kotona olosta lasten kanssa.

Oon jo miettiny sitäkin, et jos oon masentunu ja sen takia tälläsiä mietin, mut en kyllä tunnista sitä masennuksen masennus-oloa (mulla siis masennustausta, joten osaan aika hyvin tunnistaa oireet) vaikka vähän muita masennuksen oireita onkin. (lääkäriin oon menossa, aika varattuna)

Ja vähänks minuu tääl nyt itkettää, kun en sit vissii oikeesti oo ees ajatellu eroa. Ja nyt te tarjoatte sitä vaihtoehtona! Tosin onhan meidän äiti siitä useesti mulle puhunu, mut oon kuvitellu et se johtuu siitä, ettei oo ikinä oikein hyvin tutustunu mun miehee eikä pidä siitä liiemmin.

Mut miten lapset suhtautuu eroon?? Ite oon avioeroperheestä, mut olin jo teini kun vanhemmat erosi. Miten alta kouluikäiset voi käsittää sellasta asiaa?

Oon miehen kaa yrittäny jutella asiasta, mut se ei johda mihinkään!! Itku!

24.3.2012
zili
zili

mie puollan maarua siinä, ettei se toimivasta suhteesta ainakaan kerro jos erolla leikittelee ajatuksissaan. elijoskos niittenb leikitteleyitten sijasta rupeetkin  miettiin ihan vakavasti. joillakin se arki ei hirmusesti poikkeakkaan aiemmasta, saa vain juurikin sen helpotuksen,että ei ole toista tiellä. ei se nyt  niinkään ole jottei sulla kunnon syytä ole eroon, jos nuin silti mietit. rakkauden loppuminenkin on iso syy jo.

 

tsemppiä sulle, isot päätökset on  eessä.

24.3.2012
Blanco
Blanco

no ehkä sun kannattas kertoo sille miehelle että mitä sie aattelet? Jos se ei oo ite ees huomannu mitään? Entäs sie ite, onko siulla mitään kodin ulkopuolella, harrastusta tms ihan yksin ja ilman lapsia? Mie muistan ku kakkonen oli pieni niin mie aattelin monessa asiassa ihan samoin ku sie. Eikä tuo olo oikeesti helpottanu ennen ku miulla alko mammaloman päälle työt ja hokasin miten hautautunut mie olin kotielämään, lapsenhoitoon ja koko puisevaan arkeen... Nyt kolmannen kohdalla olin jo viisaampi enkä alistunut "kotiarestiin" vaan oon ollu aktiivisempi ja onnellisempi itekkii :)

24.3.2012
riu
riu

Juu, tiedän, että tietenkään elämä ei helpommaksi muuttuisi, muuta ku noiden isiviikonloppujen ajalta. Mutta se olis mulle oikeesti suuri helpotus. Nythän lasten isä periaatteessa osallistuu lasten elämään ja oon varma, että jos ero tulisi, niin isä ehdottomasti haluaisi ottaa lapset viikonloppuina. Mutta kun toi periaatteessa osallistuminen ei helpota tätä mun taakkaa ollenkaan. En kylläkään valita, musta on ihana olla lasten kanssa ja mielelläni heitä hoidan. Mut se jurppii, kun meitä on tässä kaksi, mut yksin mie kaiken hoidan. Tai melkein kaiken: kyllähän tuo isä laittaa tiskit koneeseen n. kolme kertaa viikossa ja pesee lasten hampaat kerran kahdessa viikossa. Niin jotenki tuntuis kivemmalta, kun sais rehellisesti hoitaa kaiken yksin! Minuu niin suretti kun viime viikonloppuna olin veljeni perheen luona kylässä ja mun veli oli niin ihana isä lapsilleen. Ei meidän lasten iskä oo ikinä sellanen, vaikka lapsiaan rakastaakin yli kaiken.

 

Voi voi, toivottavasti tää on vaan sitä kuuluisaa seitsemän aviovuoden kriisiä ja menee aikanaan ohi. Kun en kuitenkaa tietoisesti haluis erota..

24.3.2012
zili
zili

Anteeksi, mutta miten minusta lukiessani, sinun ajatuksesi yksinhuoltajuudesta tuntuvat niin auvoisilta.

Ei välttämättä tarvitse tehdä ruokaa viikonloppuna itselle, kun lapset on isällään, samoin voi hemmotella itseään.

Ihan toisenlaista kertomusta olen lähipiirissäni kuullut, kun se isä ei ole ollenkaan lapsen elämässä. Ja sitä valitusta, kun sitä miestä ei (naisen) elämässä ole, lapsi kylläkin. Päätöksenteon ja kaiken raskaan kasvatusvastuun kantamista yksin.

 

Tsemppiä zili sinulle ajatuksinesi!

24.3.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...