Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Normaalia vai liiallista huolehtimista

Tervehdys kaikille! Kirjoitin jo ketjun tuonne "Kouluikäisten asioita" siitä, että perheemme edessä on muutto noin vuoden päästä. Minulla kun on vakituinen työpaikka noin 90 km päässä. Olen ollut seitsemän vuotta kotona. Tuolloin vanhin tyttömme joutuisi jättämään koulunsa ensimmäisen luokan jälkeen. Parhaat kaverinsa, paikkansa luokassa, mahtavan pihan, koulun kirjaston jne. Pelkään, että koko tuon kouluvuoden ajan suren lähtöä. Kun tyttö esim. tulee koulusta kertoen heidän leikkineen lähimetsikössä tai kilpailleen koulun viereisellä kentällä, ajattelen "Senkin hän joutuu keväällä jättämään". Onko huolehtimiseni teistä normaalia vai liiallista? Yksi vaihtoehto on tietenkin lähteä nyt, mutta hänellä on NIIN mahtavat kaverit eskarissa, että en raaski. Työkuvioiden puolesta kun voisimme asua täällä vielä vuoden.

21.3.2012
odottaja
odottaja

no ihan normaalia huolhtimista, väittäisin. Ite kipuilin ihan samalla tavalla ja myö vaan vaihettiin kaupunginosaa eskarin jälkeen :)

Mie tässä mietin että oot sie harkinnu hakevas jotakii muuta työtä tuolta teijän nykyiseltä asuinseudulta?

21.3.2012
riu
riu
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...