Anmähälle: kiitos hyvistä neuvoista! Valitettavasti löysin vain ne kovin myöhään. Teimme mieheni kanssa kuitenkin sen päätöksen, että palasin vanhaan työpaikkaani. Emme muuttaneet takaisin, vaan kuljen junalla päivittäin ma-pe. Ihan hyvin on sujunut.

Ja tuosta muruliinin ammatinvaihdosta niin hienoa jos on mieluisampi ala löytynyt, mutta aloittajalle tiedoksi että hoitoalallakin voi tehdä päivä ja kaksivuorotyötä.
On monia paikkoja, osan jo alla luettelinkin, joissa lähihoitajana pääsee päivätöihin eikä tarvitse öitä olla pois lasten luota.

Sitten tuli mieleen viittomakielenohjaaja, siskoni valmistuu juuri alalle ja opiskelee samaan aikaan vielä lähihoitajaksi. On kova pula viittomakielentaitoisista lähihoitajista.
Ajattelin vain että kielten taitajana voisit kenties tulkata viittomakielelle useampaa kieltä? 😃
Alaa ei vissiin voi iltaopiskella, on täyspäiväinen koulu ja aika täyttä työtä, mutta mielenkiintoiselta on vaikuttanut!

Niin, ja yli 40v mieheni haki juuri hierojakouluun. Sitten on kaikkia osteopaatti, vyöhyketerapeutti, akupunktio-alaa... Työllistymisestä en tiedä, mutta noitahan voisi tehdä yrittäjänä omassa kodissa muun sivussa ennen kuin saa vakituisen asiakaskunnan ja kannattaa vuokrata omia tiloja...

Kouluttauduin itse lähihoitajaksi ilta-monimuoto-opiskelijana, valmistuin 28 vuotiaana. Kurssikavereina oli enimmäkseen yli 40 vuotiaita. Oliko yksi tai kaksi ikäistäni. Luulen että vanhimmat olivat lähemmäs 50.
Eli tahdon sanoa, että aloittajan ikä tuskin on esteenä uuden alan opiskeluun ja työn saamiseen jos vain itse on motivoitunut muutokseen.

Hoitoalalla on ainakin täällä huutava pula, ite olisin saanut töitä jo opiskeluaikana useammasta paikasta, vaan kotiin halusin pienteni kanssa. Sijaisuuksia tein nuorimmaisen syntymään asti.
Mutta suurin osa hoitoalan töistä on kolmivuorotyötä ja fyysisesti raskasta, toisinaan myös henkisesti, mikä kannattaa huomioida. Tosin päiväkodissa lähihoitajana voi olla päivätyössä ja kevyttä minusta vuodeosastoon nähden. Tai kotihoitokin oli kevyttä, joskin välillä kiireistä, täällä ei yövuoroja siinä.
Sitten on mahdollista lähihoitajana suuntautua näytteenottoon, jolloin voi olla esim. verikokeita ottamassa, mikä on ainakin kevyttä ja päivätyötä.
Jos hoitoala kiinnostaa, suosittelen sitä jo siksikin että työllistyminen, vaikkakin iällä, on varmaa, koska siitä voi suuntautua niin moneen eri paikkaan töihin.
Laitoshuoltaja, miksi ei
Kouluavustaja, siinä olisi varmaan tuttu työympäristö sinulle jo valmiiksi
Siivooja, niitä on monenlaisia paikkoja, mutta ite koin että työn staattinen rasitus on liian kova omalle kropalleni. Jos vahva, mikäs siinä. Tulee vaan mieleen että iän myötä voi tulla kremppoja jotka tuntuvat jatkuvasti niin fyysisestä työstä.
Koin itse raskaammaksi/'sairastuttavammaksi' kuin hoitotyön, koska hoidon nostot yms ovat hetkellisiä ponnistuksia, siivotessa esim imurointi, moppaus rasittaa toisaalta kevyesti mutta niin staattisesti, jatkuvasti samoja kohtia että ei sovi ainakaan omille nivelille, sidoskudoksille.

Yhtenä alana tulee mieleen kirjastonhoitaja, mikä nyt onkaan virallinen nimike. Anoppini jatkoi töissä lähes 70 vuotiaaksi, kevyt työ ja sosiaaliselle ihmiselle hyvin mieluinen.

Siis iästä riippumatta :)

Ja itse kyllä kouluttautuisin lisää jos sen näkisin tarpeelliseksi.

Mun on pakko avautua, mutta nykyään ilman koulutusta ei pääse mihinkään. Pitää olla just sen haetun työn vaativa ammatti. Itse olen siis sosiaali alalla, mutta opiskellessa hain töitä koska suurimmaksi osaksi tein oman alan sijaisuuksia. Hain siivoojaksi, en päässyt. Kokemus omankodin siivoamisesta, töissä/työharjoittelussa siivoiluista ei riittänyt. Muihinkin hommiin hain, niin ei. Puhelinmyyjäksi olisin päässyt mutta onneksi sain samoihin aikoihin hyvän toisen tarjouksen omaltaalalta ja en koskaan puhelinmyyjäksi joutunut.

oma äitini valmistui lähihoitajaksi samoihin ikäaikoihin, töitä riittänyt eikä suinkaan ollut ainua "vanhus" luokallaan;))

eli no hätä! tänä päivänä ehtii kouluttautua uudelleen kerta tpoisensa jälkeen liki eläkkeeseen saakka, onjopa yleisempää kuin luullaankaan, että ihmiset alkavat vasta neljänkympin  ohitettua pohtimaan uudestaan uravalintaansa.

Kiitokset ninnupille ja maarualle vastauksista. oli ihan mukava lukea niitä. Eläketurva siinä tietenkin menee, mutta en vielä jaksa ajatella sitä. Nuorin lapsi kun on vielä tissillä, niin ei äidillä oikein tule eläkeajatukset mieleen!

Ajattelin heti maanantaina kysellä paikallisesta opistosta tarkemmin heidän tarjoamasta laitosapulainen-ammattitutkinnosta. Täällä päin on myös tarjolla lähihoitajan paikkoja; täytyy kysellä niitäkin työnantajilta - ihan vain tulevaisuutta varten.