äiti suhteesta..:/

Mun ja äidin välit on ollu aina aika viileät. vaikka oon koko ikäni asunu äitini kanssa kun iskä hylkäs mut.( muutti pois kun oli 1,5v)  mut nyt äidistäni ei ole kuulunu moneen viikkoon.. luulen että se on suuttunu mulle, kun nyt ollaan oltu 5viikkoo ekakossa ja ei olla oltu niillä vaikka kovasti toivoi.. tiedän et tein väärin ja olisimme ihan hyvin voineet mennä sinne. mutta tässä se ongelma: se luulee vieläkin että en pärjää, neuvoo joka asiassa muummuassa rahan käytöstä. oon kummiskin 4 vuottta asunu muualla kun äidin luona.. määräilee ja meheni ei tykkkää äidistäni juuri sen takia koska hänelle raha on tärkeintä... miten voisin parantaa äiti suhdetta? kun haluan että pojalla olisi toinenkin mummo, ja nuorimummo.. mut miten saan sen tajuamaan että osaan kyllä hoitaa omat asiani.. aina se sanooo " olen niin huolissani teidän rahan käytöstä että onko teillä varaa." Ja kun vessa remppa alkoi niin sanoi " olkaa sit tarkkoina et ei mene rahat sekasin. kun on niin isoporukka ettää miheneni äiti maksaa omat menot ja bensat ja me omat!" tottta kai ollaan asuttu et kaikki osallistuu ruokaan ym muihin menoihin.. mitä mun pitäisi tehdä? sanoa irti kokoäiti suhde? en kyl halua...:/ entiiä mitä mun pitäisi tehdä...:(

15.3.2012
maryy
maryy

Mulla on ollu niin kauan kuin muistan hieman vähemmän läheiset välit äitini kanssa. Oikeastaan kun aloin itsenäistymään, löysin poikaystävän ja asustelin paljon mieheni luona hänen asuessaan toisella paikkakunnalla ja äidin suhtautuminen asiaan oli ikävää, ja sen muistaa vielä edelleenkin. Hän ei olisi halunnut päästää mua kotoa mihinkään ja sekös oli kamalaa, kun mun elämään tuli ihminen (mieheni) josta tuli todella tärkeä mulle.

Olen ainoa lapsi, joten rahallisesti äiti tuki mua silloin (kun asustettiin miehen kanssa yhes ja opiskelin lukiossa vielä) n. 50-60 €/kk. Sillä summalla se sai sekaantua mun elämään, arvostella mun tekemisiä, työpaikkaa, koulua yms yms yms. Jos mulle oli tapahtunut jotain mukavaa, sain aina siltä huonoa palautetta niskaan. Kun pääsin kouluun amk:iin, se oli äidin mielestä huono juttu ja tuskin kuulemma valmistun ikinä. Kun tulin raskaaksi 19-vuotiaana, siitäkin sain kuulla osani. Kun menin mieheni kanssa naimisiin, ei herunut silloinkaan mitään kannustusta. Hän ei muuta osannut kuin arvostella ja jankuttaa siitä 50 eurosta jonka mulle antaa viikossa. Tuosta ajasta alkaa nyt olemaan nelisen vuotta, ja silloin sanoin äitille suoraan eräs kaunis päivä, että mulle riittää nyt. Sanoin, että sitä 50 euroa ei tarvitse mulle enää maksaa, että antaa sen olla. Ja sanoin myös että mun elämää ei tartte enää arvostella, että keskittyy omaan elämäänsä ja piste.

Muistaakseni meni 2-3 viikkoa kun äidistä ei kuulunut mitään, otti nokkiinsa. Jonka jälkeen muutti tapansa. Ja pikkuhiljaa, näiden vuosien aikana, ollaan saatu meidän tilannetta parannettua. Ja äitilleni olen näyttänyt että pärjään kyllä, sieltä ei juuri rahallista avustusta enää tule (eikä tarttekkaan) mutta olenpahan näyttänyt, puolen vuoden päästä valmistun, naimisissa on oltu saman rakkaan miekkoseni kanssa jo 5 vuotta, ja esikoispoju on 4 vuotias vesseli.

Sen olen oppinut ettei mun tartte äitiä varten elää vaan itseäni. Jos se ei tykkää mun tavasta elää elämääni, niin minkäs mä sille mahdan. Ennen yritin varmaan yrittää miellyttää sitä, enkä keskittyny siihen mitä ite haluan. Nyt äiti jankkaa siitä milloin meille tulee toinen lapsi, ja aiemmin silloin ku esikoista aloin odottaa, lapsen saaminen oli sen mielestä hirveä virhe.

Niin se aika muuttuu, ja vähitellen yritetän rakentaa äitisuhdetta paremmaksi, ei se hetkessä tule. Kaikki ajallaan...

15.3.2012
mandarin88
mandarin88

meilläkään ei mikään läheinen suhde ole koskaan ollut, vähän se parani kun esikoinen syntyi, mutta taas on jotenkin nihkeetä, en tiiä mistä johtuu mut mulla on sellanen olo että se ois aika uupunut ja ei jaksais tota meiän esikkoa mikä on rasavilli. hoitoonkaan en hirveesti viitti noita sille viedä kun se on niien jälkeen aina niin väsyneen näkönen. ei vaan myönnä sitä. sitten mulla eniten on menny hermo ehkä siihen että hän niin tietää mitä noiden kanssa pitää tehä että ei kysy ikinä multa miten minä olen lasteni kanssa toiminut esim. syömisissä ja nukkumaan laitoissa. sitten ihmettelee miks ne huutaa tai kiukkuaa. joo ja just tuo raha homma, varsinkin nyt kun ostettiin oma kämppä, niin ihmettelee että miten meillä on varaa kaikkeen, ei olla kertaakaan lainattu rahaa kun ostettiin tää asunto kun päästään nyt halvemmalla kun vuokra-asunnossa. ja ikää ei kuitenkaan kun se 50v. et luulis noita lapsiakin jaksavan.

15.3.2012
mustikka88
mustikka88

Ja olen puhunu äidille et teen asiat erillälailla kun hän mutta osan kyllä hoitaa omani. sitten se on jonkun aikaa puuttumatta ja sit taas puuttuu..

15.3.2012
maryy
maryy

Niin, siis mape. meillä on ollu vessaremppa. jonkun 5viikkoo. niin ollaan oltu täällä miehen äidin luona. tiiän et äiti taitaa olla mustis mut, mieheni halusi et ollaan täällä... tietenkin olsin itte voinu mennä pojan kanssa äidilleni. mut minusta se ei olisi kivaa. tai siis että äiti loukkantuisi kun ei olla kokoporukkalla.

15.3.2012
maryy
maryy

niin, minäkäään en pitkän aikaan oo käyny äidin luona..:/ mut jos käyn niin oon loppupäivän pahalla päällä, rupeaa tulemaan savukorvista jos siellä kovin pitkään. on.:/

15.3.2012
maryy
maryy

elä nyt koko äitisuhdetta irtisano. mut ehkä pieni pesäero tekis hyvää.. itsekkin taas semmosta suunnittelen, kun tuo äiti saapi aina miun pään kiehumaan. parempi siis pitää vähän taukoa koko äitistä :D mut tietenkin mieluusti niin ettei äiti edes tajua koko asiaa, eikä sit siitä tuu lisäkinaa.. ;)

15.3.2012
Santtuvaan
Santtuvaan
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...