Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Yksinäisyys

Olen kirjoittanut tarinaani aikaisemmin toiseen ketjuun "kun maailma romahtaa", jos joku muistaa... Eli kuinka aviomieheni tuossa noin kuukausi sitten ilmoitti yllättäen että ei halua olla enää meidän kanssa ja hänellä on toinen nainen. Meillä siis 2v. poika ja odotan toista lastamme nyt rv 28. Uutinen tuli minulle täysin shokkina :( Nyt olen kohta kaksi viikkoa asunut yksin pojan kanssa ja tällä hetkellä pahinta on tämä raastava yksinäisyys. Päivät menee ihan ok pojan kanssa touhuillessa ja mies on käynyt lähes joka ilta pojan kanssa leikkimässä. Mutta nämä illat ja välillä yötkin ovat ihan kauheita, kun oikeasti tajuaa olevansa yhtäkkiä aivan yksin. Ei olekaan sitä toista aikuista tätä arkea jakamassa, olimme kuitenkin yhdessä 8 vuotta. Illat menee usein itkiessä. Suru, ikävä ja paha mieli pääsevät valloilleen. Ikävä entistä elämää kohtaan, suru tapahtuneesta ja koko elämän ja kaikkien haaveiden romahtamisesta. Omat vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat sen verran kaukana (yli 100 km) että lähinnä viikonloppuisin onnistuu heidän tapaamisensa. Samoin miehen siskot perheineen, jotka ovat olleet ihanasti tukenani. Yksi ystäväni on käynyt kerran viikossa kanssani juttelemassa, mikä on tuntunut tosi mukavalta. Miten olette muut selvityneet tällaisesta yksinäisyydestä?

13.3.2012
piglet82
piglet82

Laskettu aika on 3.6 eli enköhän viimeistään juhannukseen mennessä ole synnyttänyt. Esikoinen kun syntyi rv 42+2 eli en kauheesti luota tuohon laskettuun aikaan. Onneksi on kesäaika ja mun vanhemmilla kesälomat eli pystyvät varmaan jonkin verran olemaan mun apuna sitten lasten kanssa ja en olisi miehestä niin riippuvainen.

Kotiapua varmasti sitten saankin synnytyksen jälkeen. Neuvolassa oli puhetta että ehkä jo loppuraskaudessa vähän riippuen raskauden kulusta ja mun jaksamisesta. Toivotaan että synnytys sujuisi nyt normaalisti ja toipuminen olisi nopeampaa.

Tänä iltana onneksi mun ystävä kävi kylässä ja sain jutella hänen kanssaan. Heti tuntuu olo vähemmän yksinäiseltä.

15.3.2012
piglet82
piglet82

Kiitos taas kerran hyvistä neuvoista mammat! Tosi moni kommentti antoi ajattelemisen aihetta, esim. Onnellinen kuvasi ihan täydellisesti meidän tilannetta: "Siinä menee sun energiat huomaamattaan siihen, että jäät siihen kotiisi odottamaan milloin isi tulee lasta tapaamaan. Ja mies tulee, on niinkuin ennenkin siinä pyörimässä ja sitten taas kerran jättää teidät keskenään ja lähtee uuteen elämäänsä." Vähän niinkuin hänellä olisi tällä hetkellä kaksi "vaimoa". Samoin mapen ja huiskuttimen kokemukset siitä millaista alkuun on olla ihan yksin, illat ovat niitä vaikeimpia ja tosiaan miten tavallaan koko päivän elää sille että mies tulee illalla käymään.

Luulen että jos olisin jäänyt yksin pelkästään pojan kanssa niin uuden elämän aloittaminen olisi helpompaa. Tämä raskaus ja tuleva vauva kun mutkistavat ajatuksia ja tunteita niin paljon. Tiedän että tulen olemaan aika riippuvainen lasten isästä synnytyksen jälkeen, koska minulla ei tällä paikkakunnalla ole kovin suurta tukiverkkoa. Varsinkin jos synnytys päätyy sektioon, kuten edellinen tai toipuminen siitä on muuten pitkä. Eli iso pelko onkin että vaikka nyt kevään kuluessa pääsisin jotenkin eroon miehestä niin kesällä tulemme jälleen olemaan tiiviisti tekemisissä, koska tarvitsen hänen apuaan vauvan ja esikoisen kanssa. Tulevatko suru ja paha mieli sitten uudelleen pintaan? Vauvan syntyminen kun herkistää mielen joka tapauksessa.

Tosiaan pieni aika jossain muualla esim. vanhempieni luona voisi juuri tällä hetkellä tehdä hyvää. Täytyykin ensi viikon alun neuvolakäynnin jälkeen sellainen järjestää.

14.3.2012
piglet82
piglet82

Minä erosin aikoinaan 7-vuoden jälkeen..yritin eroa jo aiemmin mutta aina palasin exän luokse,kun

en kestänyt olla yksin..ne illat kun lapset nukahtaa oli hirveitä=(

Mutta sitten päätin että tämä vaihe on vaan mentävä läpi..soittelin paljon kavereille ja äidille iltasin.Itkin ja hakkasin päätä seinään ja surin että olen loppuelämän yksin=(

Pikkuhiljaa se helpotti ja aloin nauttimaan siitä omasta ajasta,mutta vaikeaa oli.

Itse en päästäisi exää ollenkaan sinun luo..se vaan pitkittää sinun eroprosessia kun hän käy

joka päivä näytillä.Tottakai lasta saa tavata,mutta sovitte milloin ja mistä hakee lapsen ja olette tekemisissä vain lapsen asioissa...kuulostaa varmasti tylyltä=/

Mutta ainakin itselle ois ollu hel..tin raastyavaa jos exä ois joka päivä tullu mun luo=/

Voimia sinulle..ja yritä jaksaa päivä kerrallaan..ja muista että aina ei tartte jaksaa,tuo tilanne on hirvein mahdollinen mitä voi sattua=(

14.3.2012
huiskutin
huiskutin

Joo olen saikulla. Olinkin tuossa vanhempieni luona viisi päivää ja täytyy tehdä uusi reissu tässä kohta. Nyt vaan ollut paljon menoja päivisin omaa neuvolaa, pojan neuvolaa että ollaan oltu sidottuja tänne kotiin. Lähes kaikki kaverit perheellisiä eli omassa arjessa riittää tekemistä. Paitsi tuo yksi kaveri joka on käynytkin viikottain kylässä.

 

13.3.2012
piglet82
piglet82

Nyt on kyllä hyvät naiset peukutettava teille. Taivaltajan uutinen (kaikessa ikävyydessään) ilahdutti kyllä mieltä!Suuri sydän sinulle!

Aloittajan tilanne on hirvittävä.. en osaa muuta kuin toivottaa kevätauringon paistetta elämääsi Kyllä sinä vielä uuden onnen löydät! Pidä tiukasti nyt kiinni kaverisuhteistasi, älä jää kotiin, vaan liiku minkä pääset.

13.3.2012
tyttö
tyttö

Oisko kavereilla/ystävillä mahollisuutta kyläillä sun tykönä?

13.3.2012
Sralla
Sralla

Mieki suosittelen yökyläilyä. :) Me oltiin siinä alkushokki justiisa mummilassa muutama yö. Sitte on kaverillaki käyty yökylässä, ja se on jotain aivan mahtavaa ku ei tarttenu olla iltoja yksinään. :)

13.3.2012
Sralla
Sralla

Joo muistan taivaltaja lukeneeni että erosit myös äskettäin. Aika paljon oon täällä jo vuoden ajan juttuja lukenut, mutta vähemmän itse kirjoitellut. Mulla ei ole nyt autoa käytettävissä, kun mies tarvii sitä töissä. Onneks sillä on myös skootteri jolla kulkea töihin eli kun tiet sulaa niin on ainakin luvannut että saan taas auton käyttööni eli silloin pääsisin viikollakin käymään esim. vanhempieni luona.

Mulla tää arki on jotenkin muuttunut niin suuresti yksin jäätyäni, kuitenkin tosi paljon tehtiin asioita yhdessä ja eniten kaipaan just sitä toisen tuomaa turvaa ja henkistä tukea :´(

13.3.2012
piglet82
piglet82

mie  peesaan taivaltajaa! mikset itse lähtisi kyläileen:)?

mie en olekoskaan yksin jäänyt, kun viimeksikin mies vaihtui lennossa. mutta mietin aina jotta jos yksin jäisin, niin toteuttaisin varmaan ne kaikki hauskat teinihetket uudestaan.

pari likkakaveria  yökylään, pyjamat päälle, mutanaamiot lärviin, joku hauska leffa pyörimään,  sit läjä su´klaajäätelöä, sipsiä ja tihitystä aamuyöhön.   ah,kokeappa kerran  vielä tuo:)

13.3.2012
Blanco
Blanco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...