Miten se tuntuukin niin pahalta..

se tunne, kun kuulee hoitotädeiltä että mun pieni poikani on jätetty leikeistä ulkopuolelle.. Meillä poika, pian 4 vuotta, on nyt ollut varahoidossa ryhmäperhepäivähoidossa(omahoitaja ihana sellainen on sairaana, ja vanhat kaverit sitä myöten muualla hoidossa). Täällä uudessa paikassa ei nyt sitten ole kuin eskari-ikäisiä poikia ja he eivät nyt sitten oikein halunneet ottaa meidän poikaa leikkiin kuulemma ja hoitotätin mukaan hän sitten meni pojille sanomaan että kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan. meidän poika oli tullut hoitotätille ite sanomaan pariinkin otteeseen ettei häntä huolita mukaan. No, eihän siinä mitään, yritin ajatella sen niin että kyllä poika pärjää ja iloisena jäi hoitoon. Meillä poika kuitenkin osaa puolustaa itseään tilanteessa ja oli rohkeasti menny sanomaan hoitotätille. Mutta mitenkäs äiti sitten pärjää? No ei hyvin. Minä lähdin töihin ja matkalla tuli itku. Tuntu ihan mahdottoman pahalta oman lapsen puolesta. Sanoin hoitotädeille vielä ennen ku lähdin, että kattokaa ettei se jää yksin, kun on uusi hoitopaikassa. Mutta se tunne mikä tuosta tuli. Oli ihan hirvittävä, ja kuitenkin pitäisi olla pojalle kannustava ja sanoa, että hienosti pärjää. Mulla oli pienenä useita samanlaisia tilanteita omassa hoitopaikassani, ne nyt oli tietysti samanikäisiä jotka mut sulki ulkopuolelle. Enkä mennyt kenellekään sanomaan, odottelin vaan yksin että hoitopäivä loppuu ja äiti tulee hakemaan. Vähän helpotti kun sai tänne laittaa :)

13.3.2012
mandarin88
mandarin88

Onneksi asia on luultavasti niin, että äidistä tuntuu juuri nyt paljon pahemmalta kuin lapsesta. Todella hienoa, että lapsesi on uskaltanut mennä kertomaan hoitajalle ettei pääse mukaan leikkiin. Ilmeisesti hänet on kuitenkin hyväksytty mukaan kun hoitaja on asiasta sanonut isommille.

Meillä vastaava tilanne oli esikon ollessa jotain 2v. Oli ollut jo vuoden päivät hoidossa mutta oli vielä niin pieni ettei 4-6 vuotiaat halunneet pientä mukaan. Ja kaikki muut oli tosiaan näitä isompia. Pian sinne onneksi tuli toinenkin pikkuinen ja siihen asti hoitotäti keskittyi meidän pienen viihdyttelyyn. Luki kirjoja ja leikki pienen kanssa.

Silloin oli kyllä paha mieli mullakin eikä siihen auttanut yhtään tieto, että se on vaan luonnollista kun osaamistaso ja kiinnostus on niin eri luokkaa.

13.3.2012
misukka
misukka

Mie niin pelkään tota, et ku lapset kasvaa ni jos niitä syrjitään ja kiusataan :( Ja vielä enemmän sitä, jos ne ei uskalla ees kertoo siitä. Onneks teijän poika ees on uskaltanu kertoo. Tuntuu varmaan äitistä vielä sata kertaa pahemmalta ku lapsesta :(

13.3.2012
huopis
huopis
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...