Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Miten se tuntuukin niin pahalta..

se tunne, kun kuulee hoitotädeiltä että mun pieni poikani on jätetty leikeistä ulkopuolelle.. Meillä poika, pian 4 vuotta, on nyt ollut varahoidossa ryhmäperhepäivähoidossa(omahoitaja ihana sellainen on sairaana, ja vanhat kaverit sitä myöten muualla hoidossa). Täällä uudessa paikassa ei nyt sitten ole kuin eskari-ikäisiä poikia ja he eivät nyt sitten oikein halunneet ottaa meidän poikaa leikkiin kuulemma ja hoitotätin mukaan hän sitten meni pojille sanomaan että kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan. meidän poika oli tullut hoitotätille ite sanomaan pariinkin otteeseen ettei häntä huolita mukaan. No, eihän siinä mitään, yritin ajatella sen niin että kyllä poika pärjää ja iloisena jäi hoitoon. Meillä poika kuitenkin osaa puolustaa itseään tilanteessa ja oli rohkeasti menny sanomaan hoitotätille. Mutta mitenkäs äiti sitten pärjää? No ei hyvin. Minä lähdin töihin ja matkalla tuli itku. Tuntu ihan mahdottoman pahalta oman lapsen puolesta. Sanoin hoitotädeille vielä ennen ku lähdin, että kattokaa ettei se jää yksin, kun on uusi hoitopaikassa. Mutta se tunne mikä tuosta tuli. Oli ihan hirvittävä, ja kuitenkin pitäisi olla pojalle kannustava ja sanoa, että hienosti pärjää. Mulla oli pienenä useita samanlaisia tilanteita omassa hoitopaikassani, ne nyt oli tietysti samanikäisiä jotka mut sulki ulkopuolelle. Enkä mennyt kenellekään sanomaan, odottelin vaan yksin että hoitopäivä loppuu ja äiti tulee hakemaan. Vähän helpotti kun sai tänne laittaa :)

13.3.2012
mandarin88
mandarin88

Meillä on hieman samanlainen tilanne. Poika on 4,5v ja jäi helmikuun alusta mun ja pikkuveljen kanssa kotiin. Ollaan muutamia kertoja satuttu puistoon samaan aikaan kuin pojan entinen perhepäivähoitaja lastensa kanssa ja tuolloin on meidän poika päässyt leikkimään mukavia leikkejä vanhojen hoitokavereiden kanssa.. mutta niinä muina päivinä kun ollaan satuttu puistoon silleen, ettei perhepäivähoitaja olekaan tullut niin tuolloin on meidän poika vanhin puiston lapsista eikä leikkikaveria ole. Muut kotihoidossa olevat lapset on selvästi meidän poikaa nuorempia ja vaikka meidän poika käy pyytämässä heitä leikkimään niin ei yhteisiä leikkejä oikein kenenkään kanssa ole syntynyt. Tänäänkin sattui puistoon 3-4-vuotiaita lapsia, joilla oli oma kolmen hengen porukka, eikä meidän poikaa huolineet mukaan vaikka kuinka poika pyysi saada osallistua. Pari tyttöä sai hetkeksi leikkimään hippaa mutta muuten meni meidän pojalta yksin istuskeluksi tuo puistoreissu.. Ihan harmittaa pojan puolesta kun osaa jo niin hyvin leikkiä monenlaisia leikkejä, mutta kun ei ole kaveria eikä tietenkään äidin seura kelpaa..

Tällä hetkellä asutaan vielä automatkan päässä kaikista ystäväperheistä, eikä siis päivällä päästä heille leikkimään kun mies menee autolla töihin. Muutaman viikon päästä muutetaan onneksi lähemmäksi ystäväperheitä ja muutenkin sellaiselle enemmän lapsiperheiden asuinalueelle, joten toivon kovasti, että poika alkaisi löytää ikäisiään leikkikavereita. Itsekin olen muutamia kertoja itkua tihrustanut sen takia, että harmittaa pojan puolesta..

13.3.2012
henna1985
henna1985

Onneksi asia on luultavasti niin, että äidistä tuntuu juuri nyt paljon pahemmalta kuin lapsesta. Todella hienoa, että lapsesi on uskaltanut mennä kertomaan hoitajalle ettei pääse mukaan leikkiin. Ilmeisesti hänet on kuitenkin hyväksytty mukaan kun hoitaja on asiasta sanonut isommille.

Meillä vastaava tilanne oli esikon ollessa jotain 2v. Oli ollut jo vuoden päivät hoidossa mutta oli vielä niin pieni ettei 4-6 vuotiaat halunneet pientä mukaan. Ja kaikki muut oli tosiaan näitä isompia. Pian sinne onneksi tuli toinenkin pikkuinen ja siihen asti hoitotäti keskittyi meidän pienen viihdyttelyyn. Luki kirjoja ja leikki pienen kanssa.

Silloin oli kyllä paha mieli mullakin eikä siihen auttanut yhtään tieto, että se on vaan luonnollista kun osaamistaso ja kiinnostus on niin eri luokkaa.

13.3.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Mie niin pelkään tota, et ku lapset kasvaa ni jos niitä syrjitään ja kiusataan :( Ja vielä enemmän sitä, jos ne ei uskalla ees kertoo siitä. Onneks teijän poika ees on uskaltanu kertoo. Tuntuu varmaan äitistä vielä sata kertaa pahemmalta ku lapsesta :(

13.3.2012
huopis
huopis
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...