Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Kiitos taas tästäkin.

On vissiin mulle tullu aika katkasta se napanuora äitiin lopullisesti.. On ruennu sen verta ärsyttämään. Tuntuu jotenkin että vähättelee minuu ja miun jaksamista, ei minkään näköstä myötätuntoa ikinä, vaan tyyliin "semmosta se on" tai "voivoi". miun miestä kyllä paapoo sitten senkin eestä.. joka asiassa aina huolehtimassa että mies jaksaa, eikä rasitu liikaa yms.. mies tekee ihan normi 7-15 työtä, joka ei todellakaan oo raskasta, itekki sitä tehneenä voin sanoa. Kerrankin (kun asuttiin vielä kauempana) äiti pyyteli meitä taas viikonlopuksi sinne.. Mie sanoin että en oikein tiiä et vois pitää välillä kotiviikonlopun, en viittiny sanoa et ei hirveesti innosta joka viikonloppu olla siellä.. Eipä auttanu miun sanomiset, mies sit sano mulle et hän ei ehkä jaksas perjantaina ajella töiden jälkeen minnekkään ja sen kun sanoin äitille, niin heti oli että no ei pie rasittaa miestä liikaa yms.. argh. Entäs miun jaksaminen? Sillä ei vissiin oo mitään väliä? Tässä välilläki kaikkee tämmöstä pientä ja joka kerta oon nielly mielipiteeni ja aion niellä tästä eteenpäinki. Ehkä sit pietään yhteyttä vaan vähän harvemmin.  Niin tänään äiti soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin sit että tuo meidän koiranpentu on tänään tehny tarpeensa jo 5 kertaa sisään, et meinaa vähän ärsyttää. Ainut kommentti siihen oli että: Miehän sanoin, oisitte miettiny kaks kertaa ennen kun otatte sen koiran....  Niinpä niin kiitos taas tuesta äiti. Tuli taas niin hyvä mieli.   Ja kiitos teille kun sain purkaa. Ja jos joku tuttu tän täältä tunnistaa, niin kertoisin kyllä asiasta henkilökohtaisesti jos tahtoisin asiasta henkilökohtaisesti keskustella!

29.2.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

ikävää:(

mie mahan olla melko onnekas  kun omat sukulaiset eivät tuollain kohtele, vaikka tiettyä eriarvosuutta onkin aika ajoin havaittavissa.

kerran muistan olleeni siskon kanssa mummolassa kylässä. siskoani paapoivat, käskivät munjopa vaihtaa istumapaikkaa keittiön pöydässä nurkkaan jotta sisko pääsee paikalleni.  hänen kuulumisistaa  olivat kiinnostuneet, mua eivät onnitelleet edes uudesta perhetilanteesta ja kihlautumisesta. kerran kysyivät kuinkas töissä menee,  ja kunvastasin "huonosti", jatkui hymy huulilla vastaten "no sehän kiva", ikään kuin eivät oisi vastaustani edes noteeranneet.

sinä iltana olin murtunut kotona, ettämiksi näin. ikävää,  että sie koet sitä kaiken aikaa:(

1.3.2012
Blanco
Blanco

Hmm.. Mä en tiedä miltä susta tuntuu, koska meillä mä oon se jota paapotaan. Siis isännän äiti on aina kyselemäs vaan et kuinkas se RJ voi ja kuinka ja mitenkä. Jos ollaan sielä, niin mulle sanoo et tuu nyt syömään, täälä on ruokaa kyllä. Sillai että niin, poikasko ei saa tulla syömään? Tuntuu että joka asiassa anoppi on kiinnostunut vaan mun puolesta tarinassa, ei oman poikansa. Joulunakin minä ja isännän siskon mies ollaan aina ne jotka saa kalleimmat ja "parhaat" lahjat, nytkin J sai tulostinmonitoimisysteemihärpäkkeen ja mä sain Dolce Gusto keittimen ja muut jotain tyyliin pelikortteja. Eikä oltu edes toivottu mitään.

Meillä toi ukkoki kuitenki on reissuhommissa, ma-to pois kotoa, niin luulis kiinnostavan edes kerran viikossa vointi. Jos mä olisin reissussa niin kyllä mun äiti soittais varmaan joka päivä että mitä kuuluu, tai useemminki. :D

Pointtini on siis se, että mun mielestä ainakaan tässä asemassa oleminen ei oo kivaa. Ite ku en halua nostaa itteäni jalustalle ja olla jotenkin parempi kun muut. Ei se oo mun juttu.

Toinen pointti on se, että kiitos. Nyt ymmärrän ehkä taas vähän paremmin isäntää. Vaikka oon aina tienny sen ettei niillä oo hyvät välit äitinsä kans ja T on aina kaikessa "huono" jos äidiltään kysytään, niin se pääsee "välillä unohtumaan", juu nou?

1.3.2012
RJ89
RJ89
2 years, 5-month-old toddler

no jotenkin meillä ei aina ajatusmaailmat sovi yksiin, oon huomannu.. :) mut ei anneta sen häiritä.. ja joo mie oon 21 ja äiti 44, et aika hyvin meni nuo ikien arvioinnit.. :) toivotaan et asiat palais taas raitelleen ja en sano etteikö itessäki olis vikaa.. väsyneenä kun ottaa kaiken niin helposti itteensä..

29.2.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

eikä mieskään jouda ees puhumaan puhelimessa miun kans, kun tekee serkulleen autoremonttia.. kyllähän sen passaa, kun saapi kaks vapaa-iltaa viikossa! 

kylläpä taas jaksaa kaikki kiukuttaa...

29.2.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

No joo ymmärrän kyllä maarun pointin (ootin jo että tuut tänne puolustelemaan ja olin jo valmis vastaamaan ilkeästikkin, anteeksi siitä), mutta tuntuu se silti pahalta kun ei oma äiti voi sen vertaa ymmärtää et ei oo mullakaan aina ihan helppoa ja että se ymmärrys ja myötätunto olis paljon tervetulleenpaa, kun se piikittely ja vähättely.. kuitenkin mies lähti etemmä töihin (jos multa olis kysyny niin ei olis menny..) on kaks yötä viikossa poissa ja mie oon kahen uhmaikäsen ja koiranpennun kans kotona, eikä ketään käy kylässä, enkä mie jaksa enää raahautua minnekkään illasta, kun pitää esikkoa jo kerhoon viedä harvase päivä..

29.2.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

voi tuo on niiiin tuttua.. täydet sympatiat sinne ♥ 

meillä vaan äiti ei edes kysele kuulumisia, muilta kyllä... voip mennä parikin kuukautta että kuulee yhtään mitään, sillonki yleensä vaan pärähtäävät ovesta sisään ilman ennakkoilmotusta..
ja esim. ollaan 5v yliki vissiin asuttu tässä ni ei vieläkään "osaa" tulla meille, ei vaan halua opetella ajamaan suurinpiirtein suoraa tietä 20 kilsaa pidemmälle.. isä on jonku kerran käyny yksinäänki ohikulkiessaan ja käyny hakemassa mut kotoa kaupungille ja vieny takas sillonki ku olin raskausaikana likimain liikuntakyvytön.. äiti sen sijaan käveli kaupungillaki liki 10 metriä eellä ku ei viittiny oottaa vaivasta ku kävelin vauvanaskelin kivuissani.. 

mein isäntää kyllä paapoo sen minkä kerkee..

29.2.2012
ninnup
ninnup

Voi kurja. Miun äiteellä vähän samaa oiretta. Ei siis aina mut silloin tällöin tulee kyl niin tylyä tekstiä ettei mitään rajaa. Ja sillon pidän aina hetken taukoa ettei nähdä kun ei vaan aina väsynä jaksais ottaa paskaa niskaan ja juttuja just asenteella, no olisit meittiny ennen ko teit.

Oon varmaan ikuisesti katkera siitä lausahduksesta ku kerran valittelin et väsyttää ja ärsyttää ko esikko oli jotain 2v ja uhma kukkeimmillaan eikä oikein öitäkään tainnu kunnolla nukkua silloin. Ni tämä tosi ystävällisesti koko oman puolen sukunsa edessä mulle sit tuumi et olisit miettiny tota ennen ku lasta teit. Siis WHAT?!?

29.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

no en tiiä mikä sille on nyt tullu.. tähän asti äiti on ollu mulle melkein kun paras kaveri, soiteltu päivittäin joskus jopa useemminki :D ja kaikki asiat on keskusteltu äitin kans (tosin parisuhdeasioita en oo lähteny sen kans puimaan, johonkin se raja on vedettävä :D) ja hyvin on aina tultu toimeen. mulla on kaks siskoa, mut ei äiti niiden kans oo lähellekkään niin paljoa tekemisissä, kun miun.. ainaki tähän asti. tosin eipä ne siskotkaan pie äitiinpäin niin paljon yhteyttä kun mie.. sillähän tää nyt sit tuntuuki vielä kurjemmalle, kun ihan vähälle aikaa on tullu tää muutos.. en tiedä sit että onko hän ite ollu aikoinaan niin superäiti, et ei oo ollu ees rankkaa hoitaa parhaillaan kolmea 0-4v lasta kotona tai sit neljää 0-14v lasta kun pikkuveli synty, ettei ymmärrä sitä et en miekään aina jaksa kaikkee.. tosin en oo kyl sille hirveesti valitellukkaan, kun ei tunnu ymmärtävän..

Niin sillon kun menin töihin, kun kuopus oli sen 11kk, äiti kysy taas et onko mietitty monta kertaa tää homma.. minä sanoin sitten että on ja pitää miun pitää omasta mielenterveydestäki huolta. niin äitipä sano että: no entäs minä sitten, kun hoidin teidät kaikki neljä kotona!  joo kiitos äiti, mut minä en ole sinä....

29.2.2012
Santtuvaan
Santtuvaan

voi tuo on varmasti kurjaa jos jostain syystä oman äitin kaa ei oo ihan yhtistä aaltopituutta :/ Kuitenkii sen verta läheinen ihminen. Ehkä se siun äiti ei tajua että vois kiinnostuu myös tyttärensä jaksamisesta?

29.2.2012
riu
riu

No mä tiedän milleen äidit osaa olla ärsyttäviä tuolla tavalla. Ei se ehkä oo sitä, etteikö haluaisi tukea, ehkä on vaan ne sanavalinnat huonoja ja itse käsittää ne väärin. Näin mä koitan ajatella vaikka silti ärsyttää nin maan pirusti välillä.

Esim. Mun mutsi k ieltää tyttöä, tyttö ei usko. Kieltää toisen kerran eikä usko. Sit mä sanon tytölle siitä, niin mutsi siihen että älä sä nyt puutu tähän ku me selvitetään asia keskenään. No, sit kohta kuuluu kuitenkin et mummy, tuu sanoon tuolle sun tytölles jotain ku se ei usko.
Tai sit ku ajattelen et no tällä kertaa en puutu, antaa selvittää keskenään, niin tulee valitusta että etkö sä yhtään ovoi komentaa tuota tyttöä. Argh, ku en oo ajatusten lukija et mikä moodi tänään on päällä, saako mamman mielestä kieltää vai ei.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja kun oikein ärsytys kasaantuu, niin pieni aikalisä. Näillä mä pärjään, annan tytön puhella mammansa kans puhelimes ja itse pidä n taukoa :)

29.2.2012
Mummy83
Mummy83
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...