Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Plussa tuli, plussa meni :,(

Niinhän siinä kävi että mun pelko toteutui jälleen kerran :,( :,( Tänä aamuna viiden aikaan kävin wc:ssä ja siitä lähtien olen vuotanut kuin seula.. :( oireet on kadonneet. jo eilen ihmettelin miksei ollu sitä huonoa oloa joka ollu joka pv.. nyt ei oo enää kuin suru ja suuri tyhjyys ja epätietoisuus siitä miksi mulle käy näin, jo kolmas kerta peräjälkeen. :(  käytin tytön tänään lääkärineuvolassa ja samalla kerroin lääkärille tästä, että haluan tutkimuksiin nyt kun kolmas km. perjantaina soittelee mulle aamusta ja katsotaan miten sitten tutkimukset aloitetaan. mutta mulla on nyt sellainen olo, että kai se luoja on päättänyt ettei saada enää lasta ja en enää edes tiedä haluanko. syyn haluan kuitenkin tietää..jos sitä koskaan saan tietää. mulla on niin kova vauvakuume ollu jo tosi pitkään ja nyt kun on vaan saanu surra koko ajan niin en tiedä jaksanko enää. pahinta tässä on se, että tänään en ole edes itkenyt, olen ollu vaan niin tyhjä ja niin vihainen ja syyttänyt itseäni tästä.. viime kerralla itkin päivän ja hain sairaslomaa. en tiedä olisko nytki pitänyt hakea. tänään on vapaapv ja huomenna työpv. en tiedä miksi reagoin tällä tavalla, tavallaan mulla oli sellainen tunne että mulle käy taas näin, ja kai siksi en itkenyt.. en mä tiedä, mä en tiedä mitä tuntea.  toivottavasti teillä kaikilla muilla menee kaikki hyvin.. en halua kenenkään kokea tätä mitä joudun kokemaan. miksi yksi ihminen saa kestää tätä surua näin paljon.. :,( viimeksi jo ajattelin etten jaksa kokea sitä uudestaan ja taas saan sen kokea.. tuntuu että kaikki toivo on menny, haave siitä että meille tulisi vielä yksi lapsi tuntuu niin kaukaiselta.. ja vaikealta.

28.2.2012
Mirkku85
Mirkku85
3 years, 9-month-old toddler

Mä oon nyt poissa näistä kuumeilijoista jonkin aikaa, en vaan nyt jaksa ees mitään.. itken eilen sitten itseni uneen, mulla on niin paha olla. :,(

Mä en vaan käsitä, miten mulle voi käydä näin.. miksi?!? Mulla on kauhee syyllisyys että tää kaikki on mun syytä, mitä jos tein jotain väärin tms. muuta en voi ajatella.

Töihinki pitäis jaksaa mennä, pakko kai se on. on siinä se hyvä puoli että saa muuta ajateltavaa.. haen saikkua jos en jaksa.. tuolla sisällä sellainen tunne, että voi alkaa itkemään ihan milloin vain. mä niin kaipaan mun pikkuisia(kolmea niitä) jotka oon menettänyt.. vaikka ne on olleetki ihan alussa, niin silti ne on ollu siellä.. tai ainaki testin perusteella. kaipaan niin kovasti.

oon miettinyt, että pitäiskö mun käydä puhumassa tästä jonkun kanssa, oon henkisesti nyt aika kovilla.. en vaan tiedä onko psykologille juttelu se mun juttu. ku ois ees joku jonka kanssa puhua.. jos täältä löytyy joku joka on kokenut saman ku mä niin ois mukava jutella ja vaihtaa ajatuksia.

29.2.2012
Mirkku85
Mirkku85

Voi suru :( Voimia!

28.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

voi mirkkunen ♥ voimia sinne muru

28.2.2012
ninnup
ninnup
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...