Jos tämä jää nyt tähän yhteen,niin pärjääkö lapsi ilman sisaruksia?

Tuli mieleeni tässä päivällä,että pärjääkö lapsi elämässä ilman sisaruksia. Itsehän olen isosta perheestä joten aina ollut sisarukset ympärillä,niin mietin sitten jos olis ainut lapsi niin jääkö hän jostain paitsi? Meillähän toi poika on ainokainen,ja ei ole suotu toista lasta. Mietin että pärjääkö lapsi ilman sisaruksia,vai onko pakko olla sisarus? Onko yksinoleva lapsi huonompi jos ei ole sisaruksia. Kaveripiirissäni ei ole yhtään perhettä missä olisi vaan yksi lapsi. Yksi lapsuuden kavereista on ainut lapsi ja hänellä ei ole sisaruksia ja ihan tasapainoinen aikuinen nainen hänestä tuli.Noh olihan hänellä fiksu ja viisas äitikin joka opasti meitä. En pidä olleenkaan pahana jos ei ole sisaruksia,mutta on niin vaikea tietää miltä tuntuu kun ei ole sisaruksia. Mietin että jääkö lapseni jostain paitsi kun ei oo sisaruksia kenen kanssa voisi touhuta jne. Kyllähän päiväkodissa sit saa enemmän virikettä ja sosiaalisuutta kasvatettua. Mutta miltä tuntuu olla ainut lapsi? Sen haluaisin tietää,onko jollain kokemusta asiasta.

22.2.2012
Surunauha
Surunauha

Minä olen ainut lapsi ja varmasti mulla ollut tiukempi kuri kuin monella toisena tai kolmantena syntyneellä. Minähän olen ollut se harjoituskappale jonka kanssa pidetään tiukat rajat. Joku joskus väittänyt että ensimmäinen kasvatetaan, toinen kasvaa ja kolmas roikkuu mukana. Ja eräästä ala-asteen kaverin perheestä tämän pystyi täysin allekirjoittamaan. Esikoinen oli fiksu kuin mikä (poika), toinen ihan mukiinmenevä mut hiukka lellitty (mun kaverini, tyttö) ja kolmannella ei ollut mitään rotia (tyttö).

Ihan yhtälailla lapsi kaipaa omia ystäviä, oli sitten ainokainen tai ei. En koe jääneeni koskaan mistään paitsi vaikkei sisarusta ole ollutkaan. Muutaman hassun kerran olen sisarusta kysellyt mutta tyytynyt kohtalooni. En ole kauheasti myöskään sisarusta lopulta kaivannut. En ole myöskään pilalle hemmoiteltu.

Riitakumppanin olen saanut omasta äidistäni, ei siihen sisaruksia ole kaivattu. Leikkikaveria kodin seinien sisäpuolella ei tietysti juurikaan ollut, että itsekseni sain leikkiä, mutta kehittipä sekin mielikuvitusta.

22.2.2012
misukka
misukka

Hyviä näkökulmia tullut asiaan ja tosiaankin pidän huolen että sitä kuuta taivaalta ei tule eli joka kotkotukseen ei mukaan lähdetä. Tuli tossa mieleen kun itsellä on isosisko ja isoveli,kuinka sitä jaettiin kaikki jopa mansikatkin,minä oon se nuorin meidän perheessä,jakaminen tullut tutuksi. Kyllä mä opetan että pitää jakaa ,mutta ei aina tarvitse jos ei halua. Meillä saan olla ylpee pojasta jos nyt saa kehua niin se osaa jakaa,esim yhteisleikeissä sen huomaa,mutta tottakai osaa pitää puoliaan,eihän se ole muuta kun opettamista tähän elämään. Ja jos nyt ei tuliskaan toista,onhan mulla toi yksi ihana lapsi joka ei paljoa aikaillut kun tärppäsi,mut ei siinä mitään,kyllä sen yhdenkin kanssa on kiva olla.

22.2.2012
Surunauha
Surunauha

mä olin ainut lapsi 12 vuotiaaksi asti :) ja ihan ok, mut aina olin vähän kade kavereille joilla oli sisarus :)

22.2.2012
Boco
Boco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...