Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Jos tämä jää nyt tähän yhteen,niin pärjääkö lapsi ilman sisaruksia?

Tuli mieleeni tässä päivällä,että pärjääkö lapsi elämässä ilman sisaruksia. Itsehän olen isosta perheestä joten aina ollut sisarukset ympärillä,niin mietin sitten jos olis ainut lapsi niin jääkö hän jostain paitsi? Meillähän toi poika on ainokainen,ja ei ole suotu toista lasta. Mietin että pärjääkö lapsi ilman sisaruksia,vai onko pakko olla sisarus? Onko yksinoleva lapsi huonompi jos ei ole sisaruksia. Kaveripiirissäni ei ole yhtään perhettä missä olisi vaan yksi lapsi. Yksi lapsuuden kavereista on ainut lapsi ja hänellä ei ole sisaruksia ja ihan tasapainoinen aikuinen nainen hänestä tuli.Noh olihan hänellä fiksu ja viisas äitikin joka opasti meitä. En pidä olleenkaan pahana jos ei ole sisaruksia,mutta on niin vaikea tietää miltä tuntuu kun ei ole sisaruksia. Mietin että jääkö lapseni jostain paitsi kun ei oo sisaruksia kenen kanssa voisi touhuta jne. Kyllähän päiväkodissa sit saa enemmän virikettä ja sosiaalisuutta kasvatettua. Mutta miltä tuntuu olla ainut lapsi? Sen haluaisin tietää,onko jollain kokemusta asiasta.

22.2.2012
Surunauha
Surunauha

Minä olen ainut lapsi ja varmasti mulla ollut tiukempi kuri kuin monella toisena tai kolmantena syntyneellä. Minähän olen ollut se harjoituskappale jonka kanssa pidetään tiukat rajat. Joku joskus väittänyt että ensimmäinen kasvatetaan, toinen kasvaa ja kolmas roikkuu mukana. Ja eräästä ala-asteen kaverin perheestä tämän pystyi täysin allekirjoittamaan. Esikoinen oli fiksu kuin mikä (poika), toinen ihan mukiinmenevä mut hiukka lellitty (mun kaverini, tyttö) ja kolmannella ei ollut mitään rotia (tyttö).

Ihan yhtälailla lapsi kaipaa omia ystäviä, oli sitten ainokainen tai ei. En koe jääneeni koskaan mistään paitsi vaikkei sisarusta ole ollutkaan. Muutaman hassun kerran olen sisarusta kysellyt mutta tyytynyt kohtalooni. En ole kauheasti myöskään sisarusta lopulta kaivannut. En ole myöskään pilalle hemmoiteltu.

Riitakumppanin olen saanut omasta äidistäni, ei siihen sisaruksia ole kaivattu. Leikkikaveria kodin seinien sisäpuolella ei tietysti juurikaan ollut, että itsekseni sain leikkiä, mutta kehittipä sekin mielikuvitusta.

22.2.2012
misukka
misukka
3 years, 7-month-old toddler

Hyviä näkökulmia tullut asiaan ja tosiaankin pidän huolen että sitä kuuta taivaalta ei tule eli joka kotkotukseen ei mukaan lähdetä. Tuli tossa mieleen kun itsellä on isosisko ja isoveli,kuinka sitä jaettiin kaikki jopa mansikatkin,minä oon se nuorin meidän perheessä,jakaminen tullut tutuksi. Kyllä mä opetan että pitää jakaa ,mutta ei aina tarvitse jos ei halua. Meillä saan olla ylpee pojasta jos nyt saa kehua niin se osaa jakaa,esim yhteisleikeissä sen huomaa,mutta tottakai osaa pitää puoliaan,eihän se ole muuta kun opettamista tähän elämään. Ja jos nyt ei tuliskaan toista,onhan mulla toi yksi ihana lapsi joka ei paljoa aikaillut kun tärppäsi,mut ei siinä mitään,kyllä sen yhdenkin kanssa on kiva olla.

22.2.2012
Surunauha
Surunauha

Minza puhuu jälleen asiaa! :) Siis mulla meinaa tulla itku kun aattelen lapsen pian alottavan tarhan, ja kun siellä iskee pienelle se pettymys, ettei hän olekkaan tädeille se ainokainen tai kaikkein tärkein. :/

22.2.2012
Sralla
Sralla

tunnen montakin "ainoaa lasta" lähipiirissä ja hienosti pärjäävät elämässä.. parit on aikuisia jo ja pari lasta.. sosiaalisia ovat ja reippaita nämä lapset, vanhempien kavereiden lapsista ovat saaneet sitä touhukaveria jo ihan pienestä pitäen ja sitä kautta tullut sitä sosiaalisuutta jo ihan lapsesta saakka..

yksi aikuinen on semmonen jonka olen tuntenut lapsesta saakka joka on ns. "lellitty piloille" eli siis käyttäytyy todella inhottavasti muita kohtaan ja pitää itseään jollakin tavalla etuoikeutettuna/ylempiarvoisena muihin verrattuna (ja muistaa kehuskella saavansa kaiken mitä haluaa, isi maksaa aikuisenakin), tän ihmisen lapsi on kuulemma alkanut saamaan noita samoja piirteitä.. mutta toki tällaisia on myös joskus tullut vastaan ja heillä on sisaruksia että kasvatuksesta lienee kiinni..

mullahan esim. ei juuri ollu sisaruksista seuraa lapsena, sen verran ikäeroo kuiteski ettei ne mun kanssa viihtyneet että sillä tavalla ei leikkikaveria ollut.. naapurin tytöt sen sijaan vaikka olivat yhtä paljon nuorempia ku mitä mun sisarukset oli vanhempia ni niiden kanssa leikittiin kyllä sitten :)

22.2.2012
ninnup
ninnup

mä olin ainut lapsi 12 vuotiaaksi asti :) ja ihan ok, mut aina olin vähän kade kavereille joilla oli sisarus :)

22.2.2012
Boco
Boco

Mie olisin lapsena ollu ikionnellinen jos en olis saanu mun pikkuveljeä. Mie siis suorastaan vihasin sitä, ja vihasin mun elämää sen syntymän jälkeen. :D Mut aikusena mie siitä olen NIIIIN oonnellinen. Ja onhan mulla sitte kaks muutaki sisarusta mut niihin niin iso ikäero et ne on melkeen ku omia lapsia. Mie siis uskon et lapsi tarttee sisarusta yhtä paljon ku nainen toista vaimoa miehelleen, mut aikusena ne sisarukset on suuri rikkaus. Ne on sanoista lähtökohdista ja ymmärtää sua paremmin kuin kukaan.

Mie olen joskus miettiny samoi asioita ku sinä... Mut nää meiän mukelot on niin pieniä vielä et eihän sitä koskaan tiedä vaikka saiskin pikkusisaria. Teillä sattaa millon vaan tärpätä. Munki äidillä on tärpänny neljä kertaa keskimäärin 4 vuoden välein. Mie en aio lapsia tehdä, mut meil on se etu, et lapsen isä saataa pojasta isoveikan tehdä.

22.2.2012
Sralla
Sralla

mulla ei ole kokemusta siitä millasta on olla ainut lapsi. mutta mun lapsuudenkaveri on ainut lapsi ja hänestä on kyllä tullu kunnon kansalainen :)

22.2.2012
immortal
immortal
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...