Huikkaanpa tännekkin pikaisesti kuulumiset koskien poikaa. soitellu polille ja puhuttu puhelimes psykiatrin kanssa ja tuli ilmi että tuolloin toukokuussa ois tarkoitus alkaa tutkimaan tarkemmin että onko pojalla skitsofrenia koska oireet ovat niin selkeät. mutta painotti että voi olla muutakin mutta se siis yksi mahdollisuus :(

ens viikolla soitan uudestaan kun ovat hoitotiimin kans kokoustelleet käsittelemään meidän tilannetta. ilmeisesti nopeutetaan tuota tutkimusjaksoa.

meillä on kans concerta ja koitin vihjatakkin viimeksi tuolla lekurissa että oisko muuta lääkettä mitä kokeilla mut en saanut vastakaikua.

meillä ois kans tuo paikka mihin osastolle menis niin 100km päässä. mä nyt kattelen viikonlopun yli tuon menoa ja funtsin vielä. sillä on toi jalka nyt kipee niin ei viiti kaikkea tähän samaan syssyyn. kouluun en poikaa nyt laita koska tuon jalan kipu saa sen vielä suurempiin raivoihin. eilen oli koulussa tapellu kaverin kanssa ja taju oli kaverilta lähteny :( parempi että raivoaa täällä kotona ettei ulkopuoliset joudu kärsimään. saan täällä nyt sitten verestellä omia koulunkäyntiavustajan taitoja ja pitää opettaa pojalle muutama uusi aihe äidinkielessä...:)

ja se masennus, ei laajempia tutkimuksia ole tehty mut siinä pikakyselyssä tullu korkeat pisteet. adhd lääkitys on.

ei olla missään tekemissä oltu sosiaalihuoltoon. ja tuolta psykiatriselta sanottiin että aina heihin yhteys. ja nyt kun sanoit muistin tuon päivystyksen...siis tarkoittaako se että menen tuonne yliopistolliseen yhteispäivystykseen ja sitä rataa? huomen tulee viimesen kerran tuo terapeutti, ja se tekee keikkaa tuolla psykiatrisellakin joten voin kysyä siltä miten voin toimia, että menenkö ilman ennakko ilmoitusta vai soitanko ensin osastolle. nyt tähän on tultava loppu!!

tipihii: adhd, aktiivisuuden ja tarkkaivaisuuden häiriö

ja samanaikainen käytös ja tunne-elämän häiriö

ihan samanlaiselta kuullostaa teka. ihanaa että purkauduit♥ oot varmasti ainut täällä joka oikeesti ymmärtää koska tuo sun kirjoitus oli ihan kuin mun kirjoittama. tuollainen apu vois olla pojallekkin hyvä, viikot tukiperheessä (tai jossain asiantuntevassa paikassa) viikkonloput ja lomat kotona. kamalaa se on ajatella että antas kuin pojan pois mutta en minäkään mikään asiantuntija ole ja kohti huonompaa vain mennään kun ei ehdi, en osaa, enkä jaksa...ja tuolla tuetussa paikassa varmasti ulkopuolinen ja ammattilainen osais katsoa poikaa eri silmin ja antaa oikeanlaista tukea arjesta selvityymiseen. ja kun siellä ois viikot niin jaksais itse paremmin sitten keskittyä poikaan vapaalla. ja tuolta tukiperheestä varmasti saa sitten vinkkejä mitkä toimii pojalle hyvin.

toukokuussa vasta pääsee kunnolla keskustelemaan asioista. sen jälkeen sitten kartoitetaan että tarviiko osasto jaksoa, sitten jos katsotaan että tarvii niin sinne on vuoden jonot. sinne pääsis siis siinä tilassa jos tuo kongreettisesti yrittää esim sitä itsaria tai katoaa tms...ei muuten ilman laajempia tutkimuksia.

meillä loppuu nyt tällä viikolla terapia (koska vammasituki päätös viivästyy, syystä että lääkäri kirjoitti vasta viikko sitten kelalle tosistuksen) ja mä koitin kysellä että mitäs tehdään se pari kuukautta kun menee tohon päätökseen ja ei oo terapiaa, joka on ollu pojalle henkireikä. joo ei voi tehdä mitään kuulemma. eikös nuo ois voinu edes tarjota muuta terapia muotoa? meinasin että soitan perheneuvolan psykologille että jos hän jututtas poikaa kerran viikossa, mut muistin että tuolta psykiatriselta sanottiin että olemme nyt heidän asiakkaita ja ei tarvii olla yhteudessä oman paikkakunnan neuvoloihin ym. tuolta perheneuvolasta kuitenkin sais ilmaista tukea poika eikä tarvis odottaa kelan päätöksiä.

Täältä myös paljon jaksamisia sinne! Rasittavaa, kun lääkärit jahkaa ja jahkaa.. odotuttaa apua tarvitsevia.

voimia!