Kummeista

Kuuntelin tossa viikolla YleX:ältä löpinää kummeista, että kuinka nykyään on vaikea löytää kummeja lapsille. Ja että kuinka vanhemmat on joutuneet lisäämään kummeja jälkeenpäin kun kummit onkin eronneet kirkosta. Kysynkin nyt että jos olet itse kummi, niin mitä se kummius sinulle merkitsee? Ja jos lapsellasi on kummit, niin mitä odotat kummeilta, kuinka haluaisit heidän osallistuvan lapsesi elämään? Ja niin, oliko niitä kummeja vaikea löytää ja oletko kenties joutunut lisäämään niitä jälkikäteen? Jouduitko pyytämään kummiehdokasta liittymään kirkkoon että juuri hän voisi toimia lapsesi kummina? Ja ettei tämä koskisi vain ja ainoastaan kirkkoon kuuluvia, niin entäs sitten kirkottomat, onko teidän lapsilla aikuisia ystäviä, henkikummeja, yms.? Mikä hänen "tittelinsä" on? Miten haluaisit heidän osallistuvan lapsesi elämään?     Mä en itse ole kenenkään kummi, mutta jos olisin niin mulle se olis kunniatehtävä. Kristillisenä kasvattajanakin voisin ehkä jopa olla hyvä, seurakunnan hömpötyksissä kun on tullut roikuttua monta vuotta, mutta sitäkin tärkeämpänä koen että mun tehtävä olis olla se aikuinen ihminen, jolle voi puhua kaiken. Meidän muksun kummit on vain ukon puolelta (4 kpl), koska mun sisko ei kuulu kirkkoon enkä kokenut että mulla on minkään sortin sanavaltaa siinä asiassa. Ja toisekseen, mulla ei ole niin hyvää ystävää että olisin hänet halunnut esikoiseni kummiksi. Mutta mä odotan kummeilta samoja asioita kun mitä ite arvostaisin ja olisin jos olisin kummi. Kummin ei tarttei, eikä ehkä saakkaan olla mikään rahasampo, tottakai merkkipäivinä voi tilille laittaa vähän rahaa, mut kyllä vanhempien kuuluu olla rahasampona lapselle. Se on myös tärkeetä että voi luottaa niihin kummeihin tiukan paikan tullen, jos vaikka syystä tai toisesta tarttee lapsenhoitoapua, niin voi soittaa ja pyytää käymään.

19.2.2012
RJ89
RJ89
3 years, 6-month-old toddler

Höh, katoskohan mun vastaus taas johonki..

Mulla on kolme kummilasta ja tytöllämme neljä kummia.

Mun ideaalikummi ja millainen itse yritän olla, on sellainen joka on läsnä, tavalla tai toisella. Jokaisella on oma elämänsä, mutta kummin tulisi olla sen verran läheinen, ettei olisi kynnystä kysyä pystyykö hoitamaan lasta jos itsellä on menoja tai jolle soittaa jos joku painaa mieltä.

Mä oon hoitanu omaa kummityttöä kun vanhempien työvuorot on mennyt päällekkäin, käynyt heidän kans teatterissa ja uimassa, semmoisia pieniä juttuja. Ja koitetaan nähdä usein, ei mitään tiettyä aikaväliä mut ettei nyt montaa kuukautta olis välissä.

Kummipojan otin just mukaan ku mennään tytön ka s yhdelle kurssille ja sinne sai ottaa kaks lasta, niin hän pääsee mukaan ja äiti saa aikaa vauvan kans sillä välin ja poika touhuamaan.

Meidän toinen kummityttöon vielä niin pieni että on äidissä kiinni, mut käydään kans moikkailemassa mahdollisuuksien mukaan ja ollaan yhteyksissä.

Uskonnollinen kasvatus.. no kaikki kummilapset kuuluu kirkkoon mutta yhdenkään vanhemmat ei oo erityisen uskonnollisia tai uskovat omalla tavallaan et jotenkin tuntuu etten mä lähde sille uskonnollisielle ohjauslinjalle..

Nii ja meillä on kyl siitä kiva tilanne, että kummilapsista kaks on syntynyt samana vuonna ku tyttö niin ne on kavereita keskenään ja tulee silläkin varjolla nähtyä :)

19.2.2012
Mummy83
Mummy83

Vastailen lyhyesti vaan, enkä oo lukenu muitten vastauksia :)

Meillä on jokaisella lapsella kolme kummia. Kaikki muut kuuluu kirkkoon, paitsi pienimmällä on yksi maallikkokummi. Nykyäänhän myös yksikin kirkkoon kuuluva kummi riittää, toki se pitää anoa etukäteen muistaakseni kirkkohallitukselta. Mutta kaksikin semmosta siis riittää ilman anomisia :)

Mie en todellakaan halua lapsille minkäänlaista kristillistä kasvatusta, ei kiitos! En oo ite ikinä sitä myöskään omille kummilapsille tyrkyttämässä, en todellakaan :D Mie ite muistan kummilapsia pienillä rahoilla sillointällöin, oon kiinnostunut niitten elämästä jne. Ihan semmosta perussettiä. Aion jatkaa muistamista niin pitkään ku henki pihisee, en siis lopeta rippikouluun :)

19.2.2012
riu
riu

Meillä taas vähän erilainen toi kummikäsitys meiän perheellä, suunnilleen kummit valitaan kun se vaan kuuluu niin tehdä, kummit on valittu sisaruksista ja oisin voinu valita kenet tahansa sisaruksistani tai miehen sisaruksista lapsen kummeiks, sillä vaikka onkin valinta tehty niin yhtäpaljon kaikki sisarukset on tekemisissä lapseni kanssa, eli paljon.

19.2.2012
Lintu4
Lintu4

meidän lapsilla on molemmilla 3 kummia ja molemmilla yksi kummeista ei kuulu kirkkoon. minusta minä en voi vaatia tai pyytää kummia liittymään kirkkoon koska se on jokaisen oma asia, hän on sitten kummi omalla sopimuksella ja ovat yhtä lailla kummeja siinä missä kirkkoon kuuluvakin.

minulle kummius merkitsee sitä että olen todellisena tukena lapsen hoidossa ja autan tarpeen tullen, sekä jos vanhemmille sattuu jotain, voin ottaa lapsen meille asumaan. ja lasteni kummeilta odotan samoja asioita. sekä myös kaikki kivat retket ja puuhat kuuluu siihen myös. 

jatkossa tulee olemaan vaikea valita kummeja koska mieheni puolelta melkein kukaan ei kuulu kirkkoon, ja ne jotka kuuluvat heillä on jo niin monta kummilasta ettei viitti enää heitä pyytää.

19.2.2012
mustikka88
mustikka88

no mie en ole koskaankirkkoon kuulunutkaan, joten luonnollisesti en omista kummejakaan. omalle tytöölle valkattiin kyllä parraimmat kummit  ikinä:) ehdot olivat vain jottei mittään kirkollista höpinää opeteta, että kunhan  ollaan vain läsnä:)

ite olen myöskin kummi.  sellainen epävirallinen, mutta en koe oikein  täysin siinä onnistuneeni. jotenkin sitä aikaa on  tullut vietettyä vain liian vähänlapsen kanssa mikä nolottaa.

19.2.2012
Blanco
Blanco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...