Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

en jaksa enää

Huoh! mistä alottaisin.... Poika on aivan ihana ja rakastan sitä koko sydämestäni♥ mutta nyt on tuntunut jo vähän aikaa siltä että en jaksa edes hymyillä kellekkään, en edes pojalle. alku vuosi on mennyt aika haipakkaa, kaikkea huonoa on meiän vuoteen jo mahtunut. kaikkien mielestä maidon loppuminen, vesirokko jne ei ole isoja juttuja mutta vasta äidiksi tulleelle ne on kovia paikkoja. varsinkin kun imetys oli se minun juttu. noh onhan tässä ihaniakin asioita tapahtunut, poika kääntyy kumminkin päin ja istuu kovasti jo ja syö yleensä todella hyvällä ruokahalulla, puurot, lihat ja kasvikset menee ja hedelmäsoseet on jotain suurinta herkkua. mutta jotenkin nämä kaikki tähän samaan syssyyn ja se että ostimme asunnon ja olin käytännössä yksinhuoltaja 2 viikkoa kun mies teki töitä ja remonttia, kävi vain kotona nukkumassa niin ovat jotenkin vieneet mun voimat. se että se vesirokkokin tuli siihen yh-arjen keskelle niin huoh.. en toki väitä että tietäisin kuinka "raskasta" on olla yh, mutta voin hyvin kuvitella. miten saisin taas kaiken rullaamaan? toki hymyilen pojalle kun se minua katsoo sitteristä ja veikeänä hymyilee. mutta nyt jotenkin tuntuu niin pahalta sekin että miehelle tuo poika on mitä iloisin ja ihanin eikä kätise. ei se nyt minullekaan koko päivää kätise mutta olen nyt jotenkin niin loppu että en tiedä miksi en yhtään jaksa kuunnella kätinää. mies ei ymmärrä minua koska poikahan on niin ihana kun hän tulee kotia ja vaan hymyilee. tuntuu että miehenkin kanssa ollaan nyt jotekin enemmän känttyröitä toisillemme. voi oikein kädellä tunnustella sitä kireää ilmaa mitä täällä asunnossa välillä on, ja se on kanssa tosi raskasta. ihan pienestäkin asiasta tulee maailmojen sota, tai siltä minusta tuntuu ja se että vaikka sovimme asian vaivaa asia minua pitkään ja olen sen takia alakulonen. voi kuulostaa pieniltä murheilta mutta minulle nämä ovat elämääkin suurempia ongelmia. ehkä se vaan on avattava suu jollekin, vaikka teille tänne. koirallekin vaan huudan ja äyskin ja ulkona tekis mieli heittää hihna pois ja juosta karkuun. huutaa vaan että mene ja jää auton alle senkin ääliö. en edes enää tunnista itseäni kun olen niin kamalan äkänen ja äyskin ja tiuskin vaan kaikesta ja kaikille, ei tuo koirakaan ole tehnyt yhtään mitään pahaa ja silti sille huudaan. on niiin paha olla...

14.2.2012
mammae11
mammae11

Ipsuk, täyttänyt olen tammikuun alussa sen kyselyn BES -lomake vai mikä nyt olikaan ja lievä masennus oli silloin.

tänään on taas ollut niin paljon parempi päivä että eilinen näyttää mun silmissä ihan ihme touhulta, ajattelen että miten olen voinut olla semmoinen kun tänään taas täynnä intoa ja iloa.

ehkä siksi jaksan kun mies vuoteen omana kun niin paha oksennustauti, joten mun on pakko hoitaa poika ja koira, ei ole muuta vaihtoehtoa joten äitin on jaksettava, ja hyvin oon jaksanutkin. pojan nukkuessa käyttäny koiran ja siivonnu ja tuusannu, mitä en eilen oisi mitenkään jaksanut.

mutta nyt koira käytetty ja poika unten mailla joten kyllä tämäkin äiti ottaa kiinni tästä herkusta ja menee sänkyyn koisaamaan. mies vaan muutti toiseen huoneeseen oksennus ämpärin kanssa, saa nähä nukunko ku ei oo mies tuhisemassa vieressä mut toisaalta taas rentouttavaa aatella että en herää sen kuorsaukseen!! :D jepa jee.

hyvää yötä mammoille ♥♥♥

15.2.2012
mammae11
mammae11

joo täytyy nyt mietiskellä ja tuumailla, jos vielä humpsahdan sinne maan alle ja itken vaan niin sitten soitan vaikka seuraavana päivänä olisi hyvä fiilis, koska sitten tiedän että en pääse omin avuin ylös, tai pääsen hetkellisesti mutta se tiputus tapahtuu jonkun ajan päästä.

äitille ja siskolle on niin kovin vaikeaa puhua kun en usko että ne ymmärtää, ja "pelkään" että ne sitten keskenään puhuvat mun selän takana kuinka huono olen. äiti ja sisko asuvat siis ihan seinänaapureina niin siskolla on aina ollut tuki lähellä joten ei voi tietää minkälaista on yksin olla pimeänä syysiltana kotona huutavan kersan kanssa etkä tiedä mikä sitä vaivaa. ja koira seuraa perässä tassut ristissä ja katselee ruskeilla silmillään anelevasti kun on hätä. vettä tulee kaatamalla ja et voi lähteä vastasyntyneen kanssa mihinkään. mies töissä tai kahvilla kavereiden kanssa... että tämmöstä oli ekat viikot ja kuukaudet..

mutta nyt on onneksi valoisaa ja kevättä kohti mennään :)

15.2.2012
mammae11
mammae11

tää tunne mikä mulla on niin näyttää olevan kaikilla mammoilla ainakin joskus :)

tänään käytiin paremmalla tuulella vaunulenkillä, koiralla oli vedonestopanta ihan oman terveytensä ja hyvin voinnin vuoksi ja mulla ei hermoja kiristäny ollenkaan.

kävin ostaa taas suklaata ja limsaa, ehkä ensi viikolla vähän rauhotan tätä mässäystä, tai sit en! :D

unohin soittaa sinne neuvolaan, se vaan ahistaa mua vielä enemmän, sinne soittaminen ja ihan tuntemattomille puhuminen, eilen jo sain purkaa ystäville ja miehelle, vähän siskollekin avasin meiän arkea niin johan helpotti.

15.2.2012
mammae11
mammae11

kiitoksia kaikille tuesta ja ymmärryksestä.

kauan mietin uskallanko avautua ja jos kirjoitan huomioiko kukaan tätä purkausta, mutta onpa kiva huomata että täältä todellakin saa sitä tukea ja ymmärrystä. ♥ kiitoksia siitä kaikille ♥

Punna, todellakin täytyy treffata, en vaan ole uskaltanut mitän aikaa ehdottaa kun en tiedä "uskallatko" tavata jos vaikka tulee lähtö :D:D

♥♥♥♥♥♥♥♥ ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE!! ♥♥♥♥♥♥♥♥

15.2.2012
mammae11
mammae11

no nyt on oltu 3 tuntia kavereiden kanssa pitsalla ja juteltu ja juteltu.

vähän on parempi mieli mut jotenkin siltikin niin paha olla. miehellekin puhuin. huomenna soitan neuvolaan ja kysyn ammattiapua, jotenkin se ei kyllä innosta mut kait se on vaan tehtävä, ennen kun menee ihan överiks ja joudun pian hoitoon....

mut nyt karvakasan kanssa ulkoilemaan ja sitten unten maille.

kiitoksia paljon teille kannustavista sanoista ja tuesta, ette arvaakkaan miten suuri ja ihana asia ootte♥

14.2.2012
mammae11
mammae11

Jjep, ulos vaan. Anna pahan olon tulla. Huuda. Itke. Paisko tavaroita. Lähde pois, hetkeksi.

En mä osaa oikeen muuta sanoa, itellä sama tilanne oli hetki sitten, mutta jostain kummasta sain puhtia jaksaa. Ja jatkaa. Olin valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään, mutta tässä sitä ollaan maailman rasittavimmat karvakasat kainalossa ja ihanin pikkujätkä päikyillä. Eiköhän se isäntäki sieltä taas ennen ilta 9 kotiudu, toivottavasti.

Mutta jaksuja kamalasti sulle ! 3

14.2.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

Ihana kuulla et jo hiukka parempi olo. :) Ja kyllä tuosta suosta voi nousta ihan puhumallakin, kunhan vaan löytää sen keskustelukaverin jolle voi purkaa.

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

niin se kait on mentävä juttelemaan jollekin ihme hihhulille.

sen tiiän et lääkkeitä en ala popsia! pitää pystyä selviämään ilman niitäkin.

ja nyt jo parempi mieli, laiton jytämään pojan kaa ja heilutin sille peppua ni se hymyili mulle :P

14.2.2012
mammae11
mammae11

Tarvitset ulkopuolista keskusteluapua, mm. neuvolapsykologi, perheasianneuvottelukeskus (sinne voi mennä yksinkin puhumaan).

 

Hae apua itsellesi. Voimia sinulle!

14.2.2012
PekkajaMatti
PekkajaMatti

no hyvä tietää ni ei tartte ootella että poika nukkuu vaan voi jumpata toisen ollessa hereillä :D

14.2.2012
mammae11
mammae11

tuota olenkin pelännyt että missä vaiheessa alan tuntea/miettiä että teen pojalle jotain, sitä en onneksi ole vielä ajatellut. monesti olen itseäni repinyt tukasta tai ajatellut että hyppään parvekkeelta tai jotain mutta koskaan en ole ajatellut että tekisin pojalle jotain, tosin koiran kidutus on käynyt mielessä, eli puran siihen sen pahan olon niinkuin misukka sanoikin.

nyt en onneksi voi hypätä parvekkeelta eikä liioin katolta hyppääminenkään auta ku asutaan nykyään rivitalossa maan tasalla :D:D lunta niin paljon että ei se katolta hyppääminen sattuisi ollenkaan :D:D:D: *hihittää*

tällä hetkellä tuntuu että en voi puhua kellekään, kun vähänkään edes ajattelen jollekin ääneen puhumista alkaa itkettää. en siis nyt pysty avautumaan koska ei siitä itkun seasta saisi mitään selvää.

ja tämä ei todellakaan ole mikää pikkujuttu, sen tiedostin kun muutimme, sanoinkin silloin miehelle että nyt pitää yrittää ymmärtää että mulla ei ole pääkopassa kaikki hyvin.

mutta HEI!!! mun xbox 360 kinectille tilaamani peli on tullut siwaan!! täytyy hakea se samalla kun käy pitsalla niin josko sitä sitten alkais jumpata ja unohtais kaikki murheen kryynit, aina jos alkaa itkettää niin alkaa jumpata, kaitpa se poikakin mielissään kattelis ku äiti pyllistelis nenän edessä :D

14.2.2012
mammae11
mammae11

Minä tiiän, että on huono omatunto kaikesta tuosta mitä tapahtuu. Ota tosiaan se turre haliin ja kuopsuta kunnolla. Ja sie tuolla jossain kirjotit et tekis mieli huutaa mut et voi ku lapsi vieressä. kun pieni on unilla tai muutoin rauhallinen ni jätä hetkeksi sisälle pinnikseen ja mene vaikka partsille tai ihan ovesta ulos ja huuda. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Ei se karjasu paljoa miulla helpottanu mutta aionakin yksi esto oli raivattu pois tieltä. Eikä sit tarvinnu äristä syyttömälle lapselle.

Mie sulle kerron, että sinä nyt lataat sen pahan olos koiraan. Mulla ei ollu eläintä joten mun paha oloni purkautu vauvaan. Mie sitä pohdin et joka kerta ko se kitisi ja känisi, ni mie olin valmis heittää sen parvekkeelta alas. Onneksi oli vielä joku esto edessä etten sitä oikeesti tehny, mutta heti tuon ajatuksen perästä itkin ja pyytelin vauvalta anteeksi ajatuksiani.

Ja voi sitä syyllisyyden taakkaa. Jos en olis saanu purettua sitä paskaa sisältäni ni olisi varmaan saanut lehdestä jossain vaiheessa lukea kuinka puolivuotiaan lapsen äiti heitti lapsensa parvekkeelta kuolemaan. :´(

Joten pura hyvä nainen toi paha olo sisältäsi. Mie sydämestäni toivon että saat puhuttua jollekin asioista. Tuo ei nimittäin oikeasti ole mikään pikkujuttu.

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

alussa olin erittäin energinen ja vauva oli ihana, sitten ehkä 2 viikkoa synnytyksestä väsähdin totaalisesti. no sitten nousin sieltä ja sain kasattua itteni, mutta voisinko sanoa että ehkä kuukauden yhteensä tästä 5 kk olen ollut reipas. kyllä tätä on siis jatkunut jo pidempään.en vaan ole halunnut myöntää ittelleni enkä muillekaan vaan olen hymyillyt vaikka sisällä on palava halu itkeä.

koiraa jo halailin ja pussailin niin hemmetti rupesi köyrimään ku aatteli et mami leikkii ♥ eli ei se vihainen ole koska tuli halimaan ♥

 

joo näin myö tehdään rakkaat libbe mammat, mie menen tänään ilosta puhkuen tyttöjen kaa pitsalle ja informoin heitä minun tilanteesta ja pyydän että nähtäis useammin, nähdään juuri ja juuri kerta viikkoon vaikka ovat pojan kummeja, toisella oma yritys ja toisella tosi kököt työajat.

ja täytyy ajatella positiivisesti!

minulle kanssa ennen vauvan tuloa liikunta oli huumetta, kävin 4 - 6 kertaa viikossa ryhmäliikunta tunneilla, zumbaamassa ja jättipallojumpassa, mutta kun aloimme yrittää jätin liikunnan, nyt odotankin että saisin sen uuden pelin kotia xboxille mitä jo tuolla jossakin hehkutin että pääsisin jumppaamaan ja vähän ehkä laihtumaan.

koitan koko ajan ajatella positiivisesti ja saankin hymyn kasvoille mutta ei mene kauaa ku tuntuu taas että itku tekee tuloaan ja kaikki pahat asiat taas tulvivat sen hyvän olon tielle.

onpas taas niin sekavaa. tahtoisin nauttia äitiydestä, uudesta kodista ja koirasta mutta jotenkin tuntuu että se on nyt niin mahdotonta.....

nyt ryhdistäydyn, varailen vaikka sen kampaaja ajan! :D ja vedän perseet viikonloppuna jos siltä tuntuu :D:D:D

14.2.2012
mammae11
mammae11

taas on yks itkun siivittämä vaunulenkki heitetty, nyt tuntuu et inhoon tota koiraa ja tosissaan.

ja ittessäni on todellakin jotain vialla, tekis mieli niin hakata toi koira johki ojanpenkkaan ja jättää sinne. siis minä joka rakastan tota koiraa yli kaiken ja se on mulle kaikki kaikessa niin mietin tommosia.

tulihan vähän pahasti huudettua tuolla ulkona tolle koiralle ja nyt on vielä pahempi mieli.

täytyy tosiaan päästä purkamaan ajatuksia jollekin, sisko ja äiti ei tunnu ymmärtävän, viimeks ku puhuin äitille ni se vaan tunki jotain omega 3 että noilla tulee hyvä fiilis. eipä tullu ei.

äääääähhhhh.... vihaan itseäni kun olen muuttunut tämmöseksi joka on ilkeä ja huutaa..

14.2.2012
mammae11
mammae11

Taivaltaja osu asian ytimeen. Tuosta mun piti just sulle kirjottaa et miksei voi äitiki lähtee välillä baanalle, siellähän on isi sitä varten et sekin on vastuussa lapse(/i)sta eikä vaan se äiti.

Mulla vaan pukkasi täällä vauvan lounas väliin...

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

voi kiitoksia teille ihanista sanoistanne ja niinkuin tuonne synkkaus ketjuun laitoin, taivaltajan kommentti sai minut hymyilemään :D

vaikea vaan avautua kellekään ku jos tahtoisin ihan puhua puhua niin siihen menee tovi ja poika kun on vierellä niin ei voi niin syvällisesti puhua.

mutta teiltä sain jo niin paljon voimaa että ehkä tästä selviän!! miehelle täytyy sanoa, se on jo alusta asti puhunut ja sanonut että pitää puhua.

ja jonna toivoisin minäkin että asuisit täällä niin voitaisiin jutella naamatusten♥

mutta nyt on ruvetta pojan kanssa touhuamaan ja sinne lenkille, jospa nyt en haukkuisi koiraa ja en tulisi tulipunasena kotia ku hermot niin kireällä.

14.2.2012
mammae11
mammae11

Kuulostaa hyvältä että pääset kavereiden kanssa ulos vähän tuulettumaan.  :)

Meillä mies kaipaa aina välillä pientä ravistelua. Miehille pitää suoraan sanoa mistä kenkä puristaa, ei ne vihjailuista ymmärrä. Se on vaan lyötävä nyrkki pöytään ja kakistettava ulos vaikka kuinka pelottaisi että se toinen vetää herneet nenään palkoineen. Tiedä vaikka pieni ymmärryksen valo syttyisi siellä toisessa.

Meillä tilanne helpotti jonkin verran kun sain sanottua et NYT mulla on paha olo. Ja tietty sen sanottuani purskahdin itkuun eikä siitä meinannut loppua tullakaan kun pato kerran murtui.

Palaan hetken päästä takaisin, junnu heräs.

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

kiitos misukka, kiva tietää että en ole epäonnistunut.

perjantaina näin muita ihania mammoja täältä libessä, se hieman paranti oloa.

ja lauantaina yritin mennä käymään äitilläni, se oli päissään ja siskon tyttö oksenti, joten se ei ollut mitenkään rentouttava reissu.

ja tiedän että poika mulle narisee koska äiti on se kelle voi valittaa♥

tänään onneksi pääsen pois kotoa ilman poikaa, menemme kavereiden kanssa pizzalle :D ♥

tammikuussa puhuin edelliselle neuvolantätille tästä mun olotilasta ja tehtiin testit ja pientä masennuksen poikasta todettiin, ja nytkun kävin uudessa neuvolassa täti kyllä kyseli vointiani mutta silloin sanoin että jaksan, ehkä en vaan uskaltanut sille myöntää ekalla tapaamisella että en jaksa.

tuntuu että oon yksin, mies kyllä on mukana pojan hoidossa jne, mutta silti jos sille pitää antaa ruokaa tai vaihtaa vaippa, siinä ei ole ketään jeesimässä vaikka poika on pullovauva.

itku on herkässä ja tekis mieli vaan kiljua ja huutaa mutta en voi, poika istuu vieressäni sitterissä.

täytyy tänään jo puhua vaikka niiden kavereiden kanssa, mulla on ennenkin ollu tämmösiä olotiloja ennen poikaa ja silloin kävin tyttöjen kanssa tanssimassa ja se helpotti oloa, tuulettuminen siis, mutta nyt en voi sitä tehdä, olen äiti ja vastuussa pojastani. olisi kiva pukea jotain kivaa ylle ja näyttää kauniilta, ei puklun alla hiukset paskasena olevalta äitiltä..

lihonnutkin olen koska mulla on niin paha olla että syön suklaata siihen olooni. sekin masentaa kun katson tota valtavaa masua. nyt olen kyllä todella syvällä pas**ssa ja oikeen myörin siellä..

itkun itkun itku.

14.2.2012
mammae11
mammae11

Anna kaiken pahan tulla ulos vaan. Mie niin tunnistan ja muistan tuon olon. Se iski mulla esikon kanssa. Ihanaa kun tunnistat ja kirjoitat tänne mutta ole kiltti ja soita sun neuvolan tädille. Toivottavasti hän on ihana ja ymmärtää ohjata sut eteenpäin. Ja muutoinkin kun vaan antamalla neuvolapsykologin puhelinnumeron et soita tonne (näin mun neuvolahoitajani teki). Voit arvata tuliko soitettua :(

Mulla kävi tuuri kun oma äitini sattui soittamaan mulle just silloin kun oli pahin ahdistushetki menossa ja sain purettua kaiken ulos.

Ja etenkin kannattaa kertoa sille miehelle, että vaikka sä nyt olet hankala ja kärtty ja sua vaivaa kaikki, ni nyt tarvittais tukea ja ymmärtämystä.

Lapsi kiukkuaa sulle koska sinä olet hänelle se maailman tärkein ja sinä hoidat etkä hylkää vaikka mikä tulisi. Siihen sinun lapsesi luottaa ja siksi se uskaltaa sulle känistä. Huolestuttavaa olisi jos lapsi olisi sinulle jatkuvasti kuin aurinko, ei itkisi eikä osoittaisi mieltään.

Ja kyllä, alle puolivuotiaskin osaa osoittaa mieltään ja niin tehdään vain sille luotettavimmalle ihmiselle.

Voimia, ja pura paha olo pois niin olotila helpottuu. Oletko käynyt lapsen kanssa missään missä tapaisit muita aikuisia? Perhekahvilassa, perhekerhossa tai edes leikkipuistossa.

14.2.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...