Synnytyskertomuksia !

Kootaanpas tänne synnytyskertomuksia! Lyhyesti ja ytimekkäästi tai lähes romaaninomaisesti, ihan kuinka itse haluat asian kertoa! :) Rv 40+0 klo 02:40 heräsin ehkä kenties elämäni ensimmäiseen supistukseen ja lähes juoksin vessaan kun meinas pissatkin tulla housuun. Pytyllä istuessa tajusin että apua, vedet meni, tästä tulee siis vihdoin totta. Isäntä oli tapansa mukaan sammunut sohvalle ja menin sitä sinne sitten herättämään että "muru, ensikertalaisena sanoisin että mulla tais just mennä vedet". En oo koskaan nähnyt niin nopeaa heräämistä. :D Siinä sitte keiteltiin isännälle kaffit ja ite pakkasin kaikki päivittäin käytössä olevat tavarat jo valmiiksi pakattuun laukkuun. 03:20 kirjauduin SeKS:an synnytysosastolle sisään ja mentiin käyrille 30min. Sinä aikana tuli yks pieni supistus. Isäntä passitettiin kotiin nukkumaan ja odottelemaan että alkaa tapahtua kunnolla. Myös mua kehotettiin nukkumaan, kun olin nukkunut vaan tunnin. Kyllähän mä sielä sängyssä makoilin tovin, kunnes joskus jälkeen 04 alkoi tulla 15-10min välein supistuksia. Muistan kun kello oli 07:26 kun ravasin laitoksen käytäviä edes takasi ja saliin tuotiin ambulanssilla mamma ja iskä. 07:28 sieltä jo muksu karjasi ekan kerran, ehkä nopeinta ikinä? Samoihin aikoihin mä mietin vaan että joo, kaikki on aina sanonu että ne supistukset tunnistaa kyllä sitten niiksi oikeiksi kun niitä vihdoin alkaa tulla, mutta että jalat ei pysy alla? Seinistä tukea ottean menin itku kurkussa kätilölle sanomaan että nyt sitte jotaki lääkitystä. Vähän ennen 08 sain kipulääkettä (nimeä en muista), mutta se pisti pään kivasti sekasin ja sain "nukuttua" muutaman hetken, heräten kuitenkin jokaikiseen supistukseen ja aina sammuen samantien. N. 11 tarikistettiin tilanne, hommat oli puolessa välissä valmista. Söin lounaan, perunoita, jauhelihapiffejä ja kaalisalaattia. :) Isäntä tuli piipahtamaan siinä välissä ja lähti melkein heti hakemaan kaukaloa mun siskolta että saatais muksu kotiinkin. :) Heti 12 jälkeen tilanne muuttui erittäin rajusti ja tilanne tarkistettiin uudestaan ja kätilö vaan sanoi että "soitappa se isäntä takasin ja heti saliin". Soitin heti ukkokullalle joka oli just lähtenyt takasin päin, sanoi kestävän 10mi. Tuo 10min tuntui lähemmäs tunnilta. Saliin päästyä mulle pistettiin oksitosiinitippa pitämään supistukset yllä. Sain myös ilokaasua mistä ei kyllä ollut sitte mitään hyötyä. Kätilö sanoi ettei tilaa anestesialääkäriä vielä, että vuoro vaihtuu 10min päästä eli toinen kätilö tilaa. Tein oman kantani asiaan hyvin selväksi ja niin vaan täti tilas anestesialääkärin joka tulikin saman tien. Epiduraalin saatuani olo oli n. sata kertaa parempi, eihän se kipua kokonaan pois vienyt mutta ei se ollut niin kokonaisvaltaista enää. Tämä ensimmäinen kätilö oli myös sitä mieltä ettei sovi kiroilla ja huutaa kun ollaan lasta tekemässä. Olin eri mieltä. :D Luojalle kiitos toinen kätilö oli ihan eri maata ja ymmärsi mun tuskan. Hommat venähti ja epiduraalin teho alkoi loppumaan. Kätilö soitteli edes takasi lääkärille ja anestesialääkärille että mitä tehdään, mammalla ei oo voimaa ponnistaa kun teho lakkaa. Synnytyslääkäri käski laittaa toisen epiduraalin selkäkatetrilla, koska se vei kivun pois ja sain jotain tehtyäkin lapsen pihalle saattamisen eteen. Samassa rytäkässä tuli mahakaverilta myös happihälytys, ponnistusvaihe kestänyt tunnin tähän mennessä. Olin kuulemma ainakin SeKS:an ensimmäinen synnyttävä äiti joka on saanut vielä 10min ennen lapsen syntymää toisen epiduraalin, ehkä koko Suomen, wohoo? :D Rv 40+0 5.8.2011 klo 16:59 syntyi ysin poitsu. Pituutta ukolla 51cm ja painoa 3925g. Synnytyksen hoitanut kätilö tutki jälkiviisaana mun tiedot ja kappas, multa löytyy hermovaurio alaselästä ja siksi tämä kaikki oli yhtä helvettiä. Kiitos SeKS kun ette ole voineet mulle asti tälläistä "pikku" diagnoosia kertoa v. 2009. Tiedänpä ens kerralla. :)
18 vastausta