Jos mäkin jakaisin omani, on niin kiva ollu lukea näitä omaa synnytystä odotellessa.

Elikkäs toisin kuin liberon tiedot väittää (en saanu muutettua asetuksista), mun tokan lapsen synnytys käynnisty 7.11 rv:lla 41+1. Sille päivälle oli varattuna yliaikaiskontrolli päivällä. Aamun aikana tuli muutama napakampikin supistus harjoitussuppareiden lisäks, mutta en ajatellu niiden johtavan mihinkään kun oli niitä muutenkin ollut jo monen viikon ajan.

Yliaikaiskontrollissa oltiin ensin käyrillä, jonka aikana supistukset tuntuivat vain napakoituvan entisestään. Ultrattiin ja alatutkimuksessa selvisi, että olin jo 3-4cm auki!! Kyllä sen jälkeen hymyilytti =)  Kontrollista lähdettiin kotiin, jonne päästyä alkoi supistukset tuntumaan jo sen verran ikäviltä, ettei ollut epäilystäkään oliko tämä nyt menoa vai ei. Pari tuntia kerettiin kotona kuuntelemaan supistuksia lämmitetyn kauratyynyn avulla (josta oli muuten uskomaton apu, ekassa synnytyksessä ei tullu ees kokeiltua), ennen kuin lähdettiin laitokselle.

Synnärille takaisin päästyämme klo 15:30 oltiin taas hetki käyrillä ja tsekattiin kohdunsuun tilanne, nyt 6cm auki. En voinut uskoa miten "helpolla" oltiin päästy jo tähän saakka. Toki supistukset sattuivat, mutta mulla oli koko ajan sellainen olo, että hallitsen tilannetta ja rauhallisella hengittämisellä kestin supistukset vielä mainiosti. Päästiin saliin, jossa jatkoin ilokaasun voimin. Jonkun ajan kuluttua päätin ottaa kuitenkin myös epiduraalin, joka veikin supistuskivut aivan kokonaan mennessään. Pientä paineentunnetta tunsin alapäässä joka supistuksen aikana, ei muuta. Epiduraalin oton jälkeen supistukset laantuivat ja alkoivat harvenemaan. Kätilö meinasi, että katsotaan kohdunsuun tilanne ja puhkaistaan kalvot jos tilanne ei ole edennyt. Olin 7cm auki, kalvot puhkaistiin. Tämän jälkeen olin loppuajan jalkeilla, keinuttelin lantiota ja keskityin "pitämään paikat rentoina" supistuksen aikana, jotta vauva pääsisi laskeutumaan alaspäin.

Klo 18:30 sanoin miehelleni, että nyt ei tarvita enää montaa supistusta kun alkaa ponnistuttaa, paine alkoi olla sen verran kova. Eikä tästä mennytkään kuin 2-3 supistusta, kun käskin mieheni soittaa kelloa. Ponnistin polvillani nojaten sairaalasängyn päätyyn. Kolmen supistuksen ja 12 min jälkeen klo 18:52 maailmaan oli tullut maailman suloisin pieni poikavauva mitoin 3290g ja 49,5cm.

Kaikkiaan synnytyksen kesto 4h 50min josta ponnistus 12min. Niin kovin kuin mäkin olin jännännyt tätä synnytystä (esikon synnytys kesti 22h), en olis voinut toivoa ihanampaa ja uskallankohan nyt sanoa, helpompaa synnytystä! Ihan mahtavat fiilikset jäi! =)

Nosto niunalle

Mie en jaksa kirjottaa tänne sitä mutta voitte halutessanne lukea sen miun blogista kera kuvien, olkaa hyvät!

http://suloistasotkua.blogspot.fi/2012/09/inarin-synnytystarina.html

Carock, ihana kuulla että meistä oli apua! 8) Innolla jäämme odottamaan omaa tarinaasi! :))

Kerronpa teille oman synnytyskertomukseni...
Jäin äitiyslomalle normaaliin aikaan, tosin olin kesälomalla ennen sitä neljä viikkoa. Kiusanani on olleet jokaisessa raskaudessa supistelut, jotka alkaa rv.30. Niin siis tässäkin raskaudessa, supistukset valvottivat öisin ja päivisin en saanut nukuttua koska vanhemmat lapset vaati huomiota. Nukuin keskimäärin kolme tuntia vuorokaudessa, vartin pätkissä. Aloin olla tosi väsynyt ja kiukuttelin kotona kaikille kaikesta. Neuvolassa puhuin asiasta ja sain vihdoin lähetteen äitiyspolille. Kun aika sinne vihdoin tuli, menin innoissani sinne, ainakin saisin tietää vauvan painoarvion. Aika oli rv. 41+1.Painoksi lääkäri arvioi 3,5kg. Kohdunsuun tilanne oli 2cm kaulaa jäljellä, 2cm auki. Sain ajan seuraavalle aamulle käynnistykseen.

Tuli siis perjantai 10.8 ja menin aamulla kiltisti synnytysvastaanotolle, siellä käyrille ja muihin tutkimuksiin. Saleissa olikin niin täyttä, että jouduin kuluttamaan aikaa sairaalan käytävillä. Kahdentoista aikaan pääsin saliin, jossa laitettiin oksitosiinitippa. Kätilö varoitteli, että välttämättä mitään ei tapahdu kuuden tunninkaan tipputtelun jälkeen, jolloin voidaan joutua miettimään tilannetta uudelleen ja mahdollisesti yrittää käynnistää uudelleen seuraavana päivänä. Suhtauduin asiaan tietysti, että meille käy juuri niin. Tipan vaikutukset alkoi hyvin lievinä, pientä supistelua n.5min välein...

Kun tippaa nostettiin, myös supistukset kovenivat. Tipan mentyä tunnin verran kätilö tuli mukanaan lääkäri ja he päättivät vähän nopeuttaa synnytystä puhkaisemalla kalvot. Kymmenen minuuttia siitä alkoivat kipeät supistukset 3min välein. Sinnittelin luomuna ja keskityin vaan rentoutumiseen, lopulta kuitenkin supistukset tulivat niin rajuina, että oli pakko turvautua ilokaasuun. Muistan vaan hokeneeni itselleni, että vedä välillä happea (aikasemmassa synnytyksessä oksensin, koska vedin jatkuvasti pelkkää ilokaasua). Tärisin ja viuhdoin synnytyspöydällä kuin mikäkin mielipuoli. Tunti kalvojen puhkaisusta olin auki 4cm.. laskeskelin, että kolme tuntia vielä.. apua! Sain kuitenkin kohdunkaulan puudutteen ja ah sitä tunnetta, kivut lakkasivat heti, tunsin kuitenkin pienesti supistukset. Nuokuin siinä tiedottomassa tilassa kunnes tippalaskuri alkoi piipittää akkua ja sanoinkin miehelle, että pierettää ihan sairaasti. Pyysin kätilöä paikalle hiljentämään sen tippalaskurin ja hän tarkisti samalla kohdunsuun tilanteen, tai siis aikoi, mutta vauvan pää olikin jo melkein näkyvissä. Sain siis luvan alkaa ponnistamaan. Puudute kuitenkin vaikutti vielä, joten supistusten tunteminen oli heikohkoa.

Mies taisi olla tässä vaiheessa hiukan pihalla, että mitä tapahtuu :) Ponnistin minkä jaksoin ja niin suloinen tyttömme näki päivänvalon. Painoa tylleröllä oli syntyessään 3540g ja pituutta 50.5cm. Lopulta synnytyksen kestoksi merkittiin 1h 58min, joista 11min oli jälkeisvaihetta, eli synnytyksen alettua meni 1h 47min kunnes tyttö syntyi ;) Oli todella nopea synnytys ja tietysti käynnistettynä rajumpi kuin olisi ollut normaalisti. Tyttö alkoi heti salissa imeä hienosti rintaa ja sama tahti on jatkunut, alkuun syötiin monta tuntia kerrallaan, mutta jo nyt on tilanne helpottanut, "Myky" syö parin tunnin välein ja vajaa puoli tuntia kerrallaan :) Ah, tätä vauvantuoksuista arkea!

vauvaa oli seurailtu koko raskausajan,rakenneultrassa sikiö oli pieni ja sydämessä kaks golfpallo löydöstä jonka vuoksi otettiin lapsivesipunktio koska vanhimmalla lapsellanikin on kromosomeissa häikkää ja saanut kehitysvamma diagnoosin.tulokset olivat kuitenkin normaalit ja pienen pientä poikaa odotin :)  raskausajan ravasin ultrissa koska poika kasvoi hitaasti.. lopulta kasvua ei ollu ollu viikkoon yhtäään ja viikkoja jo hyvin joten lääkäri antoi käynnistysajan viikolle 38+2 eli 13.8.2012 klo 8.30.

 

tuona maanantai aamuna heräsin seittemän aikaan, keitin kahvit ja otin kaapista maitoa kun lorahti jotain housuihin. ajattelin että olin istunut just jotenki että paikat puutu että pissasin housuun :D no join kahvit ja vähän väliä lorahteli enkä ollu uskoa että se ois lapsivettä.. kävin suihkussa ja lorahteli vaan ja no, tiesin mutten uskonu siltikään etttä vettähän se. side housuun ja kävelin puoli yheksäksi sairaalalle. pelotti että jos ne poksahtaa kunnolla nii kiva kävellä housut märkinä loppumatka.. kirjauduin synnytys osastolle ja lääkäri tuli kattomaan paikat ja teki testin joka varmisti että lapsivettähän se selkeesti oli. :) ei supisteluja ollu ollenkaan. no oli sovittu että tehdään oksitosiinirasitus kun vauva niin pieni kaks viimestä koko arviota oli 2300g.

 

no sitten mentiin saliin ja laitettiin tippa. siitä alkoi supistukset ja kun vauva ne hyvin kesti niin jatkettiin tipalla josta kuuen aikaan olin auennut 5cm siihen asti menin ilokaasulla ja tanssimalla:D heiluin siis pystyasennossa koko ajan ja vetelin kaasua. viien aikaan otin epiduraalin ja kaikki kivut lähti. ajattelin että no taas se tyssää niinku muissaki synnytyksissä.. supistuksia tuli kun tippaa hieman nostettiin.. supistuksia en tuntenu mutta sitte alko tuntua painetta alaspain ja kätilö katto paikat ja olikin täysin auki. sano että käy tekemässä jotain ja sitte aletaan ponnistaa. kätilö lähti ja nousin taas seisomaan..tuli supistus ja tuntu että nyt se tippuu..soitin kelloa ja kätilö juoksi paikalle ja eikun ponnistamaaan.. 2 min ja minun pieni rakas oli maailmassa :)

 

2380g 44.6cm ja terve sulonen ihanan ihana neljäs poikani  "sydän" vauva on aivan täysin vieny mut, olen niiiiiiiiin rakastunut ja oijoijoi kunpa tää vauva aika menis hitaasti :) synnytys oli ihan loistava jäi niin hyvät muistot että alka pukkaan jo uutta vauvakuumetta :D

MINÄ NOSTAN ! :D Haluan kuulla lisää näitä tarinoita ! 8)

Voi sua Kauhukakara ! :D Se on kyllä äässistä ku katoo kunnon tarinointi. :E

kirjotin, tää lakkas toimimasta, oli pitkä tarina, ei oo enää, katos, en jaksa uudestaan

pitkiä tarinoita teillä :D

esikoisella heräsin aamuyöllä supistukseen ja niitä tulikin heti 5min välein, siinä pötköttelin pari tuntia ja soitin synnärille et koska pitäis tulla, kehottivat menemään vaikka lähpöiseen suihkuun että ei ole kiirusta vielä. menin suihkuun ja supistusten väli lyheni heti 2 minuuttiin :D niitä tunnin hoitelin lämpimällä suihkulla sit ajattelin että pitäs varmaan lähteä kun eka synnytys kyseessä ja supistusten väli vaan tuo 2min. lähettiin synnärille ja tutkimuksessa olinkin jo 7cm auki, olin ihan ihmeissäni että näinkö helpolla pääsen. salissa puhkaistiin sitten jossain vaiheessa lapsivedenkalvot, ja koska vesi oli vihertävää paikalle tuli lääkäri tota puhkaisua ennen olin just saanut kohdunkaulan puudutuksen ja kun lääkäri tuli ronkkimaan kalvojen puhkaisun jälkeen niin puuduksen teho lakkasi kuin seinään :) mutta eipä siitä mennykkään sit enää kauaa kun tyttö oli maailmassa, kokonaiskesto synnytykselle oli 8,5h :D

tää toinen oli sit nopee ja vieläkin helpompi. alkoi iltapäivällä supistuksilla jotka tuli taas 5min välein heti, pari tuntia kateltiin telkkaria ja käytiin saunassa jossa supistusten väli pieneni joka toiselle kerralle 2 minuuttiin. ajattelin että vois lähtee synnärille koska matkaan menis 45min. kun oltiin tarkistuksessa olin kokonaan auki :D siitä saliin ja tasan tunnin päästä oli tyttö kainalossa ;) ei siinä mitään kivunlievityksiä edes tarvittu, pärjäs ihan lantion pyörittelyllä :) ja lapsiveden kalvot puhkaistiin kun ponnistusvaihe oli käynnissä kun ne puhjennu itestään, ne piti vielä puhkaista ponnistuksen aikana koska oli niin napakat ettei kätilö meinannu saada niitä puhki :D ja synnytyksen kokonaiskesto oli 5,5-6h.

esikoinen
37+0 lorahti vettä joka ei kuulema tikun mukaan ollut vettä. sitä lorisi sitten jokapäivä ja usein pitkin poikin pohjois-savoa... ja 37+4 alkoi kotona supistukset kotona asento ja lämpöhoidolla pääsin aika hienosti eteenpäin seuraavaan päivään. jolloin viideltä lähdettiin salille. siellä homma todettiin että lapsivesi oli mennyt ja olin auki vasta 3cm sitten siitä saliin jossa homma pysähtyi. passitettiin osastolle jossa kerkesin käydä suihkussa ja saada unilääkkeen.. kun  juuri olin päässyt uneen niin supistukset alkoi taas 2min välein. ja 5 minuutissa oli 5cm auki siihen se homma sitten jäikin kun pääsin viivana saliin ja siellä sain epin. siinä makasin salilla kivuttomana 8h jolloin nukuin... mutta ei ollut tapahtunutkaan mitää xD joten kaikki purettiin ja loppu tuli tunnissa rytinälllä :) 37+6 5.9.2010. klo 17.11 pituus 49 cm, paino 3340g ja pipo 37 18h 50min

 

kuopus

menin käynnistykseen 40+5 kysiin jossa annettiin 2 kpl suunkautta cytotekkiä... ja ne ei sen koommin toimineet olin valmiiksi 2cm auki ja kaulaa ei ollut suuremmalti. siitä odotettiin päivä ja mitään ei tapahtunut illalla kävin taas suihkussa ja hoitaja tuli antamaan unilääkettä johon totesin että viimeksi se alkoi tuosta lääkkeestä että nyt en uskalla ottaa... siitä meni puolituntia kun tajusin wc reissulla että limatulppa tuli ja siitä kului minuutti kun pääsin takaisin sängylle kun  mahasta kuului POKS ja lapsivedet meni välittömästi alkoi kipeät supistukset ja 2min välein. siitä  puolituntia niin olin salissa ja siitä puolituntia ne pakotti ottamaan epin spinaalin sijaan... en ois millään sitä halunnut ko tiesin että siitä ei ole mitään hyötyä ja näinhän ne pisti sen ensimmäisen kerran väärin. ja sitten kun ne sai sen oikein sinne niin hyöty oli ainoastaa se että pystyin rentoutumaan nyt(1minuutin välein) paukuttavista supistusten välissä... 3h ja 45 min jälkeen syntyi poika 4180g 52cm 37cm 9/9 joka kiikutettiin suoraan imuun kun nielaisi lapsivettä runsaasti ja lyhyt napanuora oli kerran kaulanympärillä. kätilö joutui tarjoamaan porukalle kakkukahvit koskas istukka painoi tästä kaveristä 1,1kg.

nostetaan emmiselle

tästä tulee piiiiitkä x)

noh.. Laskettu aika esikoisella oli siis 11.12.2011 ja kiltisti jaksoin odottaa la:n yli.. 16.12 alkoi klo 2 yöllä supistukset juuri kun olin nukkunut ehkä vartin :D hyvä tuuri. supistuksia tuli ensin n. puolen tunnin välein panadolin takia mutta jo parin tunnin päästä tuli kyllä jo vartin välein ja sanoin miehelle ettet kyllä tänään mee töihin. aamulla klo 9 oli sopivasti neuvola jossa sai tarkistaa että kaikki perusjutut oli kunnossa niinkuin siis olikin =) vähän vaan keskittyminen herpaantu kun tuli supistuksia siinä kesken th:n puheiden :D noh siitä sitten mentiin vielä miehen kanssa kauppaan ja supistukset jopa vähän laantu kävellessä.. kotona kuitenkin kaikki alko taas vartin välein... outoa niissä oli se että en odottanut niiden tuntuvan pelkästään takapuolessa?? :D ensin pystyin tekeenkin kaikkee mm. miehelle makaronilaatikon ettei se kuole nälkään kun ollaan sairaalassa :D ja siivosin vähän yms mutta sit iltapäivällä rupes oleen tosi vaikeeta olla muuten kuin istuen meijän keinuvassa nojatuolissa :D sairaalassakin sit tosiaan olin keinutuolissa monta tuntia =)

siinä tuolilla istuin sit yli kymmenen tuntia :D välissä kävin vaan suihkussa ja vessassa, en mitään muuta. koko aikana en syöny kun karkkia ja muroja ku mikään ei maistunu. siinä sitten kymmenen aikaan illalla alko oleen jo tukalaa, mutta silti siis siedettävää ja oisin muuten kestäny kauemminkin kotona mut meni niin pirusti hermo kun ei tullu (TAYSin mukaan) tarpeeks usein eli 5min välein supisustuksia ja itkinkin välillä sitä että alkais jo kunnolla ja toisaalta pelkäsin et ne rysähtää 2min välein ihan yhtäkkiä ja voimistuu :S niin ei onneks käyny..

sit 12 aikaan yöllä lähetiin sairaalaan taksilla kun en jaksanu oottaa ja kun TAYS anto luvan. monet oli sitä neuvonu et muistakaa et 23.59 joutuu maksaan täyden pv hinnan et menkää 12 jälkeen jos siihen aikoihin pitää mennä yöllä :D no niin tehtiin sit x) lasku kun muutenkin oli sit 6 pv 195e niin ei tosiaa oltais kaivattu ylimäärästä maksua näin tuilla eläessä :D no mutta joo..

kun mentiin sisälle niin aloin vähän pelkään et joudutaanko oottaan kun puhelimessa sanottiin et saa sairaalaan tulla jos ei jaksa olla kotona mut se latenssivaihe voi kestää kakskin viikkoo :S turhauttavaa :D ovella kysyttiin et koska säännölliset supistukset on alkanu ja pelkäsin et ne laittaa siltä istumalta kotiin tai odotuttaa hirveesti jos sanon ettei ne oo alkanukaan oikeestaan niin heitin vaan et no kuus tuntia sitten eli kuudelta illalla x) sillon yöllähän kahdelta ne alko säännöllisenä jo oikeestaan mut väli oli 10-20 min niin en aatellu et ne oli säännölliset :D.. tutkimuksen jälkeen kuitenkin selvis et olin 3cm auki, jee :D se oli hieno fiilis :D sydänäänten kuuntelu oli kyllä kamalaa koska en ois pystyny yhtään makaan supistusten aikaan kun kotonakin koitin niin huusin kun hullu miestä apuun kun erehdyin vaakatasoon.. :S muuten kyllä kestin sen kivun hengittelyllä tosi hyvin eikä se ollu oikeestaan ees kovin kivuliasta missään vaihees =) tutkimuksen jälkeen puin vaatteet, tosin hoitaja joutu pukeen mun sukat kun en ite saanu heh.. myöhemmin selvis miks seki oli loppuraskaudessa ihan mahdotonta, olin löystyny raskausaikana liitoksistani ihan sikana..

sit vaan saliin ja mies valahti valkoseks kun sanoin et se on menoo ny :D no hississä si supistukset voimistu seisoessa, kun vaan se istuminen onnistu multa hyvin. kaikki muu oli tuskaa ja sit mies sai hoitaa puhumisen kun multa kysyttiin toiveita synnytyksestä.. olin jo tähän ohjeistanu miehen :D heh... (toiveet oli siis epid., ilokaasu, ei kätilöopiskelijoita kun on huonoja kokemuksia niistä neuvolassa ja mies sais leikata napanuoran =).. kun ooteltiin saliin pääsyä niin oksensin kivasti keskelle käytävää :D mutta se helpotti tosi paljon =) ja kun saliin päästiin niin menin keinutuoliin istuun ja kuuntelin musiikkkia =) eipä se kipu niin kamalaa ollu kun jossain vaiheessa sanoin että "kyllä tatuoiminen sattu paljon enemmän kun tää" :D miehen rooli synnytyksessä oli pitää mua kädestä =).. myöhemmin sain kuulla että oli ollu kuulemma vähän tuskaa kun en antanu ees vähän asentoo vaihtaa..hih.. mies muutenkin pääsi vasta viime hetkellä vessaan ja myöhemmin syömään voi raukkaa.. x)

kätilö tosiaan oli tosi innokas kivunlievityksen kanssa ja otin ilokaasua sit kahden aikaan.. se oli ihanaa ja hauskaa x) avautuminen eteni aika hitaasti, viidelta olin vaan 4cm auki.. kätilö oli puolen tunnin välein kyselly et haluunko epiduraalin mut pelkäsin sen hidastavan synnytyksen kulkua ja muutenkin kipu oli ihan siedettävää niin odotin.. sit sillon viiden aikaan kätilö sano et se ois ny hyvä laittaa kun pysyn viä paikallani ja sais kalvot puhkastua ja kivunlievityksen heti siihen jos kipu voimistuu nopeesti ja sit kuuden aikaan lääkäri laitto sen ja se oli kyllä ihanaa kans :D tuli vaan iiiihan hirvee kutina ja tärinä x) mut se autto kyl kun kipu oli jo ehtiny voimistua siitä kalvojen puhkasusta. siinä sängyllä makasin si loppuajan kun se sit onnistukin.

sit vihdoin 8 aikaan olin 10cm auki.. jee x) mutta si ku se ponnistamisen tarve tuli alko se hel-etti.. yritin miehelle mumista et nyt ponnistuttaa mut tuli vaan muminaa ulos :D olin siis kuullu et saa ponnistaa vasta kun on lupa mut ilmeisesti se lupa oli tavallaan siinä kun sanottiin et oon täysin auki.. sit sain luvan ensin ähkimällä työntää vauvaa alaspäin ja si kun kuulemma on tunne ettei kestä enää niin sai ponnistaa virallisesti.. se tuntu ikuisuudelta mut kesti 33min .. ihana, terve, pieni 9p poika synty siis 17.12. 8.48 :) ja tämä "sitten kaikki kipu on poissa" juttu oli täyttä pskaa koska suihkuun kun menin salissa niin 5min jälkeen jouduin mieheni huutamaan sinne kun sattu niin pirusti joka paikkaan ja mies joutui mut pukemaan.. sitten sainkin kipulääkkeet onneksi.. tosin olisin uudet kaivannut jo 2h päästä kun kipu oli niin kamalaa, seuraavat sai 8h päästä mikä oli kamalaa.. syynä siis symfyysikivut jotka aiheutuu raskausajan korkeiden hormonipitoisuuksien noususta mikä löstyttää liian lyhyessa ajassa liikaa kehon niveliä erityisesti häpyluuliitosta missä siis oli mulla suurimmat kivut.. kipu oli sata kertaa synnytyskipuja pahempaa.. vessareissuun meni iha oikeasti tunti.. (+hidas vatsa yms muutenkin) vaivan tunnisti tomera hoitaja vasta kolmantena päivänä jolloin sain kepit ja kipulääkkeet kotiin.. keppejä en ihme kyllä tarvinnut kuin pari pv mutta kipulääkkeitä vedin 2vk... kotona oli jo helpompaa mutta koko sairaalassaolo ajan itkin ja inisin jos piti mennä vessaan/keittiöön yms.. vaipanvahtohommista puhumattakaan.. sain vasta kolmantena päivänä vaihdettua vauvalle vaipan mikä oli kova paikka :( odottamattomia käänteitä tulee siis aina, toisilla hieman isompia kuin toisilla.. mutta kun sain sen vaipan sitten vaihdettua olin niin onnellinen =) kaikki pienetkin onnistumiset tuntui tosi ihanalta kun vihdoin onnistuin =) vastoinkäymisiä tuli toki kotonakin, kun 2vk päästä pe loppui symfyysikivut niin su alkoi rintatulehdus :D siitä un pääsin tuli tavallinen kuume ja sitten mahatauti x) nyt jo naurattaa mutta silloin ei.. muistan vielä sanoneeni miehelleni tuon kuumeen jälkeen että mahatauti tästä vielä puuttuisi.. olisi vaan pitänyt olla hiljaa x) nyt vauva on 3kk ja ihana ja äitikin kaiken jälkeen on kunnossa ja niiiin ooonnellinen =) synnyttäisin kyllä koska vaan uudestaan :D !

1.8.2011 Ma rv 39+1 aamulla en tuntenu vauvan liikkeitä moneen tuntiin, sitten ysin jälkeen tunsin potkaisun. Laitoin siitä viestin miehelleni joka oli lähteny aamulla töihin. Aamupäivän touhusin kotona ja kattelin telkkaria. Mies soitti ruokatauollaan ja kyseli vointia, sanoin olevan hyvä ja käyväni kaupassa ohjelman jälkeen. Lopetettiin puhelu, en kerenny kattoa ohjelmaa loppuun enkä käyä kaupassa, kun tunsin että nyt valuu jotain, äkkiä pesuhuoneesen ja limatuppa ja lapsivedet meni tasan 12.00 Soitin miehelle että taisi vedet mennä, mies oli sanonu pomolle ja pomo komensi kotia ja töihin vasta kun vauva on syntynyt. Soitin LKS:n synnärille ja sanoivat ettei ole mitään kiirettä vielä kun ei mulla supistellut, mutta voi tulla sitten ku tuntuu siltä. Mies tuli kotia, kävi suihkussa ja söi, mulla ei edelleenkään supistellut, mutta vettä lorahteli koko ajan, sai vaatteita vaihtaa. Päätettiin iltapäivällä lähteä LKS:ään. Tekivät sisätutkimukset, sentin auki ja kanavaa jäljellä, ottivat tarkkailuhuoneeseen, käyrille ja ooteltiin. Illan aikana tuli supistuksia, muttei kovin kipeitä, en tarvinnu kivun lievitystä. Antipiootti laitettiin vedenmenon takia. Mies lähetettiin illalla kotia ja luvattiin ilmoittaa jos alkaa tapahtumaan. Ei tapahtunu edistystä ja sain yön nukuttua hyvin

2.8. Ti aamulla mies tuli sairaalaan, ei tapahtunu edistystä. Lääkäri kävi, määräs oksitoosini tippaan (syntocinon). Olin 6 tuntia tipassa ja annosta nostettiin pikkuhiljaa maksimiin (12-60 ml/h). Supistuksia tuli, mutta ei kipeitä ja harvakseltaan, jyväpusseja kokeilin. Tippa lopetettiin, niin ne vähäisetkin supistukset loppui. Mies lähetettii taas kotiin oottelemaan josko jotain tapahtuisi, muttei mitään edistystä.

3.8. Ke oli ihan samanlainen kun edellispäivä. Olin jo valmistautunut että joudutaan leikkamaan seuraavana päivänä, kun ei tapahdu edistystä. 

4.8. To aamulla mies tuli sairaalaan, en saanu aamupalaa, en luonasta, ooteltiin lääkäriä. Lääkäreitä tuli heti kolme. Olivat päättäneet että vielä kokeillaan tippaa, mutta annosta nostetaan yli maksimiannoksen niin kauan että tapahtuis jotain. Olin niin pettyny niiden päätökseen ja olin henkisesti jo niin väsyny oottamiseen kn mitään ei ollu tapahtunu. Tiesin ettei se auta nytkään kun ei kahtena aikaisempana päivänä ollu tehonnu.

Selkä tuli kipeäksi ja supistuksia tuli ja kipeitä, mutta ei tarpeeksi tehokkaita. Osan tunsin, mutta en kaikkia. Supistuksia seurattiin jollain mittarilla mikä laitettiin kohtuun kiinni. Sain kivunlievitykseen jyvä- ja geelipusseja, ilokaasua, aquarakkuloita, kipulääkettä ja puudutteen kohdunkaulaan, mutta synnytys ei käynnistyny. Oksitosiini annos oli 108 ml/h, kun se päätettiin lopettaa, mitään edistystä ei tapahtunut. Lääkäri tuli iltalenkillä tarkistamaan tilanteen ja lupasi seuraavana aamuna leikata jos yön aikana en synnyttäisi. Ja ne supistukset loppui ja vointi parani, kun tippa lopetettiin.

Olin neljän vuorokauden aikana auennut 3 cm. Vauvan vointia oli joka päivä seurattu ja se voi kokoajan hyvin. En kerenny jännittää leikkausta, se oli helpotus kaiken odottamisen  ja turhautumisen jälkeen.

5.8.2011 Pe aamulla 8.43 sektiolla syntyi pieni prinsessa, 49cm, 3,530kg ja pisteitä 9, rv 39+5.

Leikkaus meni hyvin, vaikka kohtu supisteli ennen ku lääkäri sai leikattua. Kätilö ei sattunu kovin mukava, ei varmaan olisi näyttänyt vauvaa mulle, jos anestesia lääkäri ei olisi sanonut, että äitikin varmaan haluaa nähä vauvan. Mies pääsi kätilön mukaan pesu ja mittaus hommiin leikkaussalista. Heräämöstä pääsyn jälkeenKotia päästiin neljän päivän päästä leikkauksesta, olin 9 päivää sairaalassa.

Kaikki on mennyt hyvin huomenna 7kk täyttävän neidin kans.

Mulla oli muuten kans ihan järkyttävät tärinät synnytyksen jälkeen. En edes ite tajunnu ku tärisen ihan muuten vaanki aina välillä. :D Mut kätilö kysy et haenko sulle lämpövilttejä ku hampaas kalisee niin lujaa.. :D Juu hae vaan. :b

meillä esikoisen syntymä meni tiivistetysti näin:

perjantaina alko illalla suppaileen, harvakseltaan mutta kivuliaasti. sain nukuttua n.5h pe-la yönä. supparit jatku harvakseltaan ja la-su yö meni kivasti 3h unilla. sunnuntaina alko joskus viijen maissa iltapäivällä  tuleen vartin välein suppailuja ja ysin aikaan 8-10 minsan välein. oltiin sairaalassa vähä vajaa puolyö (matkaa n. 60km) auki olin hurjan sentin..=) ma aamuna oksitosiini tippaan, 8h siinä ja suppareita tuli 2minsan välein ja ne kesti reilun minsan..olin muuten aika väsy ja pipi sillon ku en saanu mitään lääkettä..viien aikaan iltapäivällä olin auki sen yhen vaivasen sentin ja sanoin että mä lähen kotiin ku ne ois mut osastolle pistäny..kymmenen aikaan oltiin kotona, yhentoista aikaan alko vettä lorahteleen ja kolmelta yöllä oltiin takas sairaalassa..olin auki 2 senttiä..=) eikä vieläkään lääkettä..kasilta sain kohdunkaulan puudutteen ku olin auki 3cm ja sen teho loppu kymmenen jälkeen ja vähä ennen yhtätoista synty pieni, täydellinen prinsessa! =)

Tästä reilu vuos..=)

illalla seiskan jälkeen alko tuntumaan että nyt valuu jotain reisiä pitkin, 10 aikaan illalla alko supistaan kunnolla (sitä ennen ne oli aika hentosia..) puol kaks soitin sitte äitille että tulee kattoon nötteröä..vauhdilla sairaalaan, siellä oltiin 3.30  ja ulko-ovella vaan huusin että en voi enää kävellä, tämä syntyy NYT, kätilö kippaa mut tuoliin ja kärrää vauhdila saliin jossa vaan äkkiä housut poies ja pöyälle ja pikku mies synty 3.35..=)

Himpun verran nopeampi tää pikkumies ku siskosa..=)

Ihanaa, lisää ! 8)

heräsin kans n.2.30 supistukseen siitä vessaan ja takaisin sänkyyn pötköttää, supistuksia tuli heti 5min välein. n.5.00 menin suihkuun jossa supistusten väli lyheni heti 2 minuuttiin. sitten 7-8 aikaan oltiin sairaalassa, ja tyttö syntyi 11.22. kivunlievityksenä otin vain kohdunkaulan puudutuksen joka kerkes vaikuttaa ehkä puoli tuntia kunnes lakkasi lapsivesienkalvon puhkaisuun. lapsivesi oli vihreää niin lääkäri oli paikalla synnytyksessä. semmonen hyvä kokemus ei mitään kummallista.

 

toinen olikin sitten nopea ja aika kivuton. illalla klo 17.30 mietin onko oikeita supistuksia mutta ajattelin että on koska niitä tuli 5-7min välein. siinä kävin nopsaa saunassa ja katoin telkkaria sohvalla. sairaalassa oltiin vähän enne kymmentä ja vauva syntyi tunnin päästä klo 22.49, lman mitään kivunlievitystä. kaikki meni niin hyvin ja nopsaa ettei siinä ite meinannut perässä pysyä.

Jos mie koitan lyhyesti

Iltasella kympin aikaan alkaa supistella, heti säännöllisesti 3-5 minuutin välein. Kahden aikaan yöllä mennään synnärille (HKI naikkari) ja kätilö laittaa käyrille. Tulle joskus vuoden päästä takasi ja tylyttää et ei o synnytys ees käynnissä. No hittojako mie siinä sit tuskailen. Kätilö sanoo et hän voi laittaa mut osastolle kipupiikille jos en mie kerta millään sitä kipua kestä. Isäntä lähtee tässä välissä töihin, toteaa et parin tunnin päästä hän menis kuitenki et sama se mennä jo neljältä et ei kande kotiinkaan lähtee.

Mennään osastolle ja saan kankkuun piikin mutta siitä mitään apua ole. Tuskailen jonneki seiskaan asti niihin suppareitten kans ja pyydän uutta piikkiä. Laittavat käyrille ja tuskailen siellä. Yhtäkkiä sykkeet hävii kokonaan, kutsunappiakaan en löydä mistään joten siinä paniikissa kattelen et sykkeet palais. Ehkä minsan tai parin päästä pienen sydän lyö taas ihan täysin.

Kätilö tulee kattomaan kuin menee ja kerron siitä sykkeitten laskusta, sit kuhtuttiin jo lääkäri käymään mut se toteaa et ko sykkeet on tasaantunu hyvin normaalitasolle ni oli varmaan vaan pieni katkos ettei se härveli löytäny sykettä. Ja sit oisin saanu sen kipupiikin mut supparit loppu ku seinaan klo 8 aamulla.

Hengailin sen päivän osastolla ja illalla ysin aikaan alko taas supparit, tasasella 3 minsan välillä. Kymmeneltä olin 3cm auki ja pääsin synnytyssaliin. sitä ennen kävin hetken kuumassa suihkussa ja meinasin lyhistyä sinne ko suppaili niin kovin. Salissa joskus puolen yön jälkeen sain epin ja kolmella epiannoksella nukuin jonku 6 tuntia salissa. Yöllä mulla oli se sama kurja kätilö joka otti meiät edellisenä iltana vastaan. Tää kätilö katteli seiskan pintaan et kohta on vuoronvaihto ja sulla paikat melko auki, mut kestätkö vuoron vaihdon yli. KYLLÄ, ihan mitä vaan kestän et saan toisen kätilön!

Poika sit syntyi kuitenkin vasta puolen yhdentoista maissa. Kokoa 3690g ja 50cm.

 

oltiin lähdössä perhekahvilaan perjantaiaamuna kun ylävatsalta kuulu pieni naps ja jotain punertavaa lorahti pöksyyn. Totesin esikolle että eipäs tänään mennäkään kahvittelemaan. Soitin synnärille ja käskivät tulla näytille viimeistään iltakahdeksalta. Koko päivänä ei mitään tapahtunu ja mentiin käymään illalla.

Siellä oli joku toistaitoinen kätilön tapainen joka ei edes osannu tulkita sitä lapsivesitikkua. Lueskeli ohjeita et tähän pitäs tulla 2 viivaa jos on lapsivettä. Raskaustestiä se siinä vissiin teki ko lapsivedessä on sitä raskaushormoonia mut valkovuodossa ei. Katteli et ei oo lapsivettä. Sit puristeli ja töni mahaa ja ku nousin ylös ni solahti ihan reilusti nestettä jossa oli mm. kuivunutta verta mukana. Sitä  ei sit kuitenkaan lähteny tutkimaan vaan totes et valkovuoto voi olla tollasta.

Selvä, eihän siinä muuta ko kotia kohti ja heti ku autoon istuin ni tuli eka tiukka suppari. Niitä tuli pitkin yötä noin puolen tunnin välein. Aina välissä torkuin ja heräsin uuteen suppariin. Seiskan maissa supparit alko sit tulee useemmin ja säännöllisesti jotain 5 minsan välein. Puolen ysin maissa sanoin isännälle et kyllä nää tästä vielä hyytyy. Vartti siitä kuulu tuttu naps oikeasta kyljestä ja taas lorahteli, mut enempi ku edellisenä aamuna.

Menin sit vessaan lorottelee ja sinne jäin. En päässy vessan pöntöltä enää ylös vaan suppareitten tehostuessa hakkasin seinää niin et anoppi ja mies luulivat mun tekevän siihen reikää. Kymmenen maissa mies ilmotti et hän menee ny laittaa auton käyntiin et nyt mennään.

Matkalla Jorviin pysähdyttiin 4 kertaa, ekan puolentoista kilsan aikana kolmesti ku supparit oli niin tiukkoja, ponnistutti ja auton tärinä tuntu ihan järkyttävältä tossa hiekkatiellä. Vika pysäys oli just ennen Jorvia bussipysäkillä :D

Isäntä kiikutti mut pyörätuolin kanssa sisään enkä päässy siitäkään ylös. Kätilö meinas et hän laittaa mut vielä puoleksi tunniksi käyrille ja meinasin kuristaa sen siihen paikkaan. Sai nippanappa anturin vatsalle ja totesi että jospa hän kuitenki kurkkais mitä alakertaan kuuluu. 5cm auki ja kätilölle tuli kiire ettii synnytyssali. Miut kiikutettiin saliin ja sanottiin et hyppääpäs sängylle. Siinä vaiheessa totesin et mie en liiku mihkään ennen ku saan tujauksen ilokaasua. Sitten hyppäsinki melkein ko gaselli sinne sängylle ku supparin pahin kipu pysy aisoissa.

Samoin tein kätilö kurkkas taas ja sano et oot täysin auki, anna mennä vaan ku siltä tuntuu. 5 minuuttia myöhemmin meillä oli pikkuinen takkutukka syntynyt. Kokoa tokalla pojalla oli 3270g ja 52cm.

Ehdittiin olla 25 minsaa synnärillä josta 10 minsaa synnytyssalissa. Että ihan hyvä ku isäntä lähti viemään synnärille :) En olisi ite enää tajunnu.