ihana vauva-arki? =)
kertokaas miksi tän vauva arjen pitäisi olla niin kamalaa ja stressaavaa? mun 18v kaverilla on vähän yli vuoden ikänen muksu ja se kokoajan pyytää mua ties minne (baariin, leffailtaan, syömään) siis keskenämme että mun pitäis mun 2kk ikänen vauva jättää pullolla hoitoon lapsen isälle, mummuille yms mutta vaikka kuinka yritän kierrellen ja kaarrellen ja suoraankin sanoa etten noin pienen kanssa oo valmis niin sit se sanoo et no kesällä sit viimeistään.. mikä pakko sitä omaa aikaa on hommata jos näin on hyvä vielä ainaki toistaseks? mulle ainakin riittää että saan juoda kahvin rauhassa ja käydä suihkussa kun mies kattoo vauvaa.. ikää kun on 20v niin pitäisi kai olla suuri kaipuu villiin nuoruuteen niinkuin tällä kaverillani mutta kun mulla oli aika överi nuoruus etten kaipaa sitä yhtään ainakaan juhlimisen osalta.. tietysti se nuoruus jatkuu edelleen tällä iällä mutta erilailla vauvan kanssa =).. vanhoja kavereitani nään edelleen niin ei tarvi niitäkään ikävöidä mutta tän ihmisen oon tuntenu niin vähän aikaa niin ei ihan kommunikaatio viä toimi niinkuin hyvillä ystävillä jo puolesta lauseesta ja kun tunnetaan toisen kiinnostuksen kohteet.. ja koska meille yhteistä viä ainakin on vaan se et ollaan nuoria äitejä niin ei aina ihan ajatukset mee yhteen mm tässä asiassa.. (tunnetaan siis miestemme kautta) miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää että vauva arki voi olla myös ihanaa, ja jopa suurimaksi osaksi? mua ei ainakaan yhtään haittaa olla välillä hiukset pystyssä ja syödä kylmää ruokaa tms kun kaikki on sen arvosta ja enemmänkin =) ja vaihdan mieluummin koko päivän kakkavaippoja kun istun baarissa kenenkään kanssa tai leffassa miettien miten mun 2kk vauva pärjää mummulassa.. ja kun aattelen että jos juon niin en oo enää äiti vaan joku muu koska en voisi samallalailla olla mun ihanan vauvani kanssa ja haluan pystyä hoitaan vauvaani aina varsinki ku tää vauva aika on niin lyhyt niin haluan sen hyödyntää.. juoda yms ehtii vaikka eläkkeellä mutta ensihymy tulee vaan kerran.. ja sama menevä, hauska ihminen olen kuitenkin =) tuntuu että lapsettomat kaverit ymmärtää mua enemmän kuin tämä jolla tää poika on.. muutenkin siis tuntuu että maailmassa yleinen käsitys on että lasten kanssa on vaikeaa varokaa niitä ja piste. musta saisi enemmän painottaa sitä realistista asiaa että oikealla asenteella pärjää tässäkin asiassa ja että kaikki antaa ja ottaa ja apua saa kun pyytää esim neuvolasta jos menee hermot, ja että kaikessa on kaksi puolta ja eihän kukaan hankkisi lapsia ellei se olisi myös ihanaa.. turhien aborttien luvut voisi laskea kun äitejä rohkaistaisiin enemmän eikä vaan peloteltaisi ikuisella vastuulla ja unettomilla öillä... itse mietin tämän ihanan poikani kohdalla jopa hetken aborttia juurikin siksi että joka puolella kauhistellaan äitiyden rankkuutta varsinkin nuorena ja pelotellaan miehen lähtemisellä mutta en kyllä vaihtaisi päivääkään entiseen elämääni jossa ei sinänsä vikaa ollut mutta nyt elämä on niin merkityksellistä ja ihanaa olla äiti =) ja se tunne kun rakastaa jotain niin että sydän pakahtuu on niin ihana etten sitä miehen kanssa osaisi kuvitella vaikka miestänikin paljon rakastan ja arvostan mutta oma lapsi on aina oma lapsi.. =) tästä siis saisi enemmän puhua etteivät äidit koe liikaa paineita ja olisi raskausaikakin helpomaa kun ei niin paljoa murehtisi.. mekin eletään kaikenlisäksi minimi tukirahoilla ja silti menee hyvin =) toki rankkojakin päiviä on mutta vielä mikään ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä vaikka vauva toki on vielä tosi pieni mutta haluan vaan rohkaista muita =) tämän jutun idea siis oli se että luottakaa naiset rohkeasti vaan itseenne kun on yhtään rakkautta ja maalaisjärkeä niin saa annettua lapselle jo paljon =)
Vastaa
Listaa uusin ensintäytyy sitte kattoo sieltä kelan sivuilta. Mut siis pystyskö niit liiton päivii kerää vaik on vanhempainvapaalla? Mut se on kyllä niin stressaavaa hakee joka kuukaus sitten niitä rahoja:/
JENNA911 oon pohtinu tota hoitovapaata itsekin, mutta vähän jännittää miten talous kestää. Aattelin vähä udella, että ootko osittaisella hoitovapaalla vai himassa vaan? Onkos tuossakin että sunnuntaisin vois tehä töitä ilman että vaikuttaa mihinkää? Tai minkäverran saa rahaa?
Oon ihan samaa mieltä vaikka yh olenkin ja ei ole sitä toista osapuolta hoitamassa vauvaa. Mutta rehellisesti voin sanoa olevani onnellinen tästä hetkestä ja vauva-arjesta. :) Ennen olin kovakin menemään ja juomaan, nytten olen viimisen vuoden aikana juonu vain lasillisen kuohuviiniä:D Keväällä naljailin siskolleni joka sai nyt syksyllä vauvan, että pääsen sitte istuu terassille ja juomaa parit auringon paisteessa ja pah!:DD ostin ennen juhannusta tuommoisen sitruuna sooda-siiderin, kun viime vuonna jäi maistamatta ku tulikin plussia:) - siellä se jääkaapissa pullo nököttää:DD Oon monilta ihmisiltä kuullut, että kuinka rankkaa se vauva-arki on vaikka on mieskin rinnalla ja että mä en tuu jaksamaan. Myös neuvolassa ne on koko ajan tarjoomassa kaikenlaisia kerhoja sun muita. Nyt viime kerralla se täti alko ymmärtämään että mä pärjään ja selviän ja nautin elämästäni edelleen. On jotenkin yleinen käsitys että yksinhuoltajat ei pärjäis ja ois vaan masentuneita ja köyhiä:D Hyvin huomaa mitä ennakkoluuloja tulee sanasta yh. Oonkin päättäny alkaa sanomaan että olen yhden lapsen sinkkuäiti :D jos kuulostais paremmalle;DD Ymmärrän siis toki, että toisilla saattaa olla hankalaa, mutta heti alussa jo kaikki alko tuomitsemaan kun tuli miehen kanssa ero ja hirveät kyselyt että kuka tulee auttamaan jos vaikka tuun kipeäksi, noh ei pahalla neuvolatätejä kohtaan MUTTA mulla on myös koira ja olen senkin saanut hoidettua vaikka on ollutvälillä pääkainalossa, joten enköhän mä oman lapsenki hoida :P En oo lasta sen takia halunnut, että laittaisin sen hoitoo jotta pääsisin humpalle, tai niinku eräs kaveri kerran ilmotti tulevansa hoitamaa vauvaa seuraavana päivänä ja sanoi" pääset jkerrankin rauhassa käymään kaupassa vaikka" nätisti yritin sanoa että mä voin ihan hyvin käydä kaupassa vauvan kanssa, mulla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen ja mun ei edes tarvitse mennä kauppaan kun olen juuri käynyt.
ihanaa tekstiä, sydäntä oikein lämmitti! itse olem 24v ja vauva 3kk, ja nautin myös kovasti vauva-arjesta. Tottakai sitä kaipaa myös omaa aikaa, jota yritän järjestää aina parin päivän välein, jotta itsekin jaksaa paremmin ja pitää elämän mielenkiintoisena! mutta suuriksi osin vauva pääsee aina mukana olemaan, esim. kahveilla, välillä shoppailukin sujuu jos vauva nukkuu (yleensä hän on tosin jotenkin levoton ostoskeskuksissa,varmaa häiritsee sellainen liikamelu ja valot ja onhan se ymmärrettävää, noin pieni kun on.) Eihän tämä luonnollisestikaan ole aina ruusuilla tanssimista, mutta suht helppo vauva-arki (tähän asti vielä siis heh), tosin olen melko onnekas kun mieskin kotona ja auttaa tosi paljon. Ottakaa siis vauva mukaan moneen paikkaan, ja menkää aina vauvan ehdoilla, tietty! en kyllä kuvittelisi että itse menisin mihinkään baariin tai bilettämään,eikä kyllä tarvetakaan kun on rakastava mies kotona, mieluummin sitten kun vauva on esim vuoden niin yhdessä miehen kanssa juhlimaan, mutra that's just me :) ihanaa vauva-arkea kaikille!
Kirjotit todella hyvän tekstin ja ajattelen juuri samalla tavalla!! Itse olen pian 19-vuotias nuori äiti jolla on 9kk ikäinen ihana tyttö3
Itsekin välillä mietin miten noi saman ikäiset jaksaa juosta joka viikolloppu baareissa ja puhun myös monista kavereistani joilla on myös pieniä lapsia. Saman tilanteen olen kokenut että "lähe baariin" joka viikolloppu sama ihminen pyytää lähtemään, olen hänelle monesti jo sanonut että ei sitä noin vaan lähdetä baariin kun on pieni lapsi, eikä sitä edes halua lähteä, kun mielummin on sen pienen lapsen kanssa kotona, lapsi nauttii jokaisesta vietetystä hetkestä vanhempiensa kanssa, tietenkin isovanhemmatkin ovat tärkeitä mutta ei se tarkoita sitä jos lapsi on mummulassa että itse pitäisi heti rynnät baariin. Ei se vaan ole niin äitimäistä eikä itseäni edes kiinnosta käydä tolleen ulkona. Elämässä on paljon parempia asioita tällähetkelä kun ryyppäämonen ja hengaaminen. Joillekkin se äidin vastuu tulee vähän eritavalla kuin toiselle. Olkaamme onnellisia lapsistamme ja vietetään heidn kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista3!
Hoplaa!! Täällä 22v mamma ja 3kk vanha pienokainen. ihan kuin Amp91 olis mun suullani puhunut! Mullakin kaverit hylkäs raskauden loppuvaiheilla paitsi yksi joka edelleen sitkeästi soittaa mulle perjantaisin ilta ysiltä lähenkö alottelee... No eipä ole tarvetta!
Oled edelleenkin pää pyörällä vauvasta ja hänen tuomastaan ilosta ja riemusta! Ja väsymystä meillänei tunneta. Meillä ollaan nukuttu 1,5kk ikäsestä lähtien 9-12h yössä. :-)
Juu ei se vauva-arki ees välttämättä mitään raskasta oo, ei ainakaan mulla ollu ja ekan vuoden sisällä en kaivannutkaan juuri "hermolomaa" :) toinen vuosi kun lähti käyntiin niin sit se arki vasta raskaaks muuttu ja nyt onkin poika ollu useemmin hoidossa...
Mä oon kanssa ensimmäinen jolla on lapsi mun kaveriporukasta ja sentakia aika moni on ottanu etäisyyttä :( se on ärsyttävää kun kaikki kysyy multa että "jaksatko lähtee kahville?" yms. siis ööö,miksen jaksais? se on ihanaa ku ei tarvii olla kokoaikaa kotona! ja ei ton lapsen kanssa oo mitenkään hankalaa lähtee, vaikka aika moni niin luuleekin. Mulle tytön syntymän jälkeiset pari kuukautta oli tosi raskaita( tyttö kohta 4kk) kun en ollu tajunnu et kuinka paljon noi yöheräämiset otti voimille, mut nyt kun aurinko paistaa ja tyttö ei heräile niin paljoo ni nyt on ihanaa kun tyttö nauraa ja kattoo silmiin ja päristää3
Mulla ei kaverit painosta lähtemään ryyppäämään, mutta mies marisee kun välillä en haluis viedä tyttöä hoitoon. Oon sitä aika pienestä pitäen jo vienyt mut nyt on tullu vähän semmonen stoppi että en haluis pitkäks aikaa viedä, ku ei toi äijä ajattele sitä samalla tavalla ku mä!
pompin nyt vähän asiasta toiseen mut on niin paljon mielipiteitä kaikkiin noihin juttuihin :D ja just toi että kun on vauva ni ei saa tehtyä mitään, päinvastoin! ite teen silleen et ku neiti on unilla, rentoudun ja teen omia juttujani, sitku se herää ni saatetaan siivota tai tehä ruokaa, tyttö kattoo mielellään ku touhuan :)
nauttikaa ihanasta vauva-arjesta:) kyllä te sitten huomaatte kun pää kaipaa seinien ulkopuolelle tai juttuseuraa joka kommunikoi muutenkin kuin jokeltelemalla.toisilla se väsymys iskee nopiasti, toisilla myöhemmin, joillekkin ei lainkaan.
en ymmärrä miksi edes pitäisi lähteä rillutteleen jos on hyvä olla vauvan kans kotona? ota irtiotto arjesta sitten kun sie tunnet sitä tarviivas, turha väkisellä lähtä irrotteleen:D
Täällä kans yksi onnellinen kohta 21v mamma, löytyy tollanen 9kk ikänen tyttö. Ei kans kaverit ymmärtänyt miksen halunnut jättää kuukauden vanhaa muksua kotiin ja itse lähteä baareja kiertelemään. Harmittaa vaan kun itsellä ainakin hyvin arki kuluu pienokaisen kanssa ja lisää touhuumista on tollasen keskikokosen parivuotiaan koiran kanssa, on tässä kaverit päässy hukkumaan vaikka on silloin tällöin nähty ja osa on muuttanut kauemmas. Itse en ainakaan ole huomannut et olis hirveästi liikkuminen hankaloitunut vaikka pikkunen onkin ja ärsyttää kun kaikki ei ymmärrä että äiti on muutakin kun syöttö kone ja annetaan ymmärtää että enemmän äiti on riippuvainen lapsesta eikä toisinpäin. anteeksi nyt kun on kaikki pötköön kirjoitettu =) olisi kiva löytää edes joku nuori mamma kaveriksi=)
niin ja mulle ei kukaan soitellu ja kuttunu baariin, kun olin esikon syntyessä vielä pari kuukautta 17v. ei voinu olla vielä semmosta tapaa et jonkun kans olis siellä baareissa käyny :D
mulla kaks lasta.. molemmista on menny se puol vuotta ennen kun oon jaksanu tehdä mitään muuta kun hoitaa sitä vauvaa.. sen jälkeen onki menny sit yleisesti ottaen hyvin.. :) muistan kun esikko synty, niin miehen kaverit ja veli soitteli harvase viikonloppu miehelle et voisko hän lähteä kuskiksi tai baariin tms.. mut taisivat lopulta tajuta, et mies on mieluummin meidän kans kotona, kun ei lopulta enää puheluja kuulunu. :) toinen hyvä oli kun miehen veli, kävi sillon päivätöissä (sai parempaa palkkaa kun miun mies) ja asu vielä vanhempiensa luona, soitteli aika usein miehelle ja kyseli rahaa lainaan! eipä veljelle pälkähtäny päähän et ei meillä ehkä oo lainata sille rahaa, jos se yksinään tuhlaa enemmän kun tienaa... mies sentään elätti sillä rahalla ensin kolmi ja nytten nelihenkisen perheen.... :D