Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Kun maailma romahtaa

Minulla on aviomies ja meillä on ihana kohta 2v. poika. Lisäksi odotan toista lastamme raskausviikolla 24. Luulin että meillä on kaikki hyvin ja olemme onnellisia. Kunnes eilen aloin kysellä mieheltäni miksi hän on ollut parin viikon ajan varsin hiljainen ja apea, jos olen mennyt viereen istumaan niin on vaan jähmettynyt paikoilleen. Luulin että ehkä lomautusuhka töistä ja rahahuolet painavat. Sainkin vähän toisenlainen vastauksen. Ei kuulemma enää rakasta minua kuten ennen ja on kaksi viikkoa sitten tavannut naisen, jota kohtaan on voimakkaita tunteita ja nainen tuntee samoin. Haluaa erota. Silloin kyllä minun maailma romahti. Eilisestä asti olen vain itkenyt. Olo on niin surullinen, pettynyt ja pelottaakin tuleva kamalasti. Miten jaksan tämän raskauden loppuun että lapsi pysyy turvallisesti mahassa ja entä tuleva elämä kahden lapsen kanssa yksin? Toki mies on luvannut olla isona osana lasten elämässä, mutta ei se tällä hetkellä lohduta yhtään. Ei halua mennä mihinkään terapiaan eikä enää yrittää korjata meidän parisuhdetta, vaikka itse siihen olisin valmis. Nyt poika on päikkäreillä ja odotan vanhempiani käymään. Ovat täällä iltaan asti. Mies lähti uuden naisensa luo ja sanoi tulevansa käymään huomenna. Miten tästä ikinä selviää? Maanantaina pitäisi töihinkin mennä, mutta luuletteko että saisin sairaslomaa tämän vuoksi. Töissä alkanut olla muutenkin raskauden takia fyysisesti hankalaa vaikka psyykkisesti olenkin tähän asti jaksanut hyvin .Olen jotenkin ihan sokissa :(

11.2.2012
piglet82
piglet82

Niin kuin moni muukin on kirjottanut, niin olet sie vaan vahva nainen. Haluan sulle kirjottaa kuten eräälle ystävälle. Nyt on kaiken surun keskel vaikee nähdä tilantees mitään hyvää, mut joku päivä sie vielä näet mikä tässäki on ollu tarkotuksena, ja mitä hyvää tästä sulle vielä seuraa. Ja tään kirjotan ihan oman kokemuksen pohjalta. En ois ikinä uskonu et voi olla hyvä juttu tullu hylätyks kumppanin toimesta Jouluaattona pienen vauvan kanssa, mut niin siitäki vaan seuras jotain maata mullistavaa. :) Mie löysin itteni ja aloin rakastaa itteäni, tänään sen näen. :) Musta tuli kaiken selviämisen jälkeen vihdoin ehjä. :)

7.3.2012
Sralla
Sralla

Täällä kuule tippa linssissä luen sinun kirjoittamaasi. Minusta osaat todella hienosti kertoa kirjoittaen tuntemuksistasi. Todella hieno juttu, että olet saanut neuvolasta apuja :) Ja kiva kuulla, että yölläkin olet saanut nukuttua. Se varmasti helpottaa arjen pyörittämisessä.

Voimia sinulle toivon edelleen. Olet hieno ihminen ja arvokas. Varmasti pikkuisen poikasi sankaritar.

7.3.2012
misukka
misukka
3 years, 7-month-old toddler

piglet, uskomatonta miten vahva olet nainen!

sullaon käsittämättömiä voimia ja  mieletöntä mielen lujuutta, kun  kaikesta tästä surusta jaksatvain punnertaa ylös ja tähyilemään huomiseen.

josko sulle yhtään saisin tämän viestinvälityksellä puristettua matkaan  vielä  lisävoimia, niin  täältä tulee:) me täällä tsempataan sua!

7.3.2012
Blanco
Blanco

Luin tämän ketjun alusta asti uudelleen sekä omat että muiden kirjoitukset ja itkusta ei meinaa tulla loppua :´( Vaikea uskoa että tapahtumasta on jo kuukausi, jotenkin tuntuu ihan kuin olisin vasta äskettäin tuon shokkiuutisen saanut. Ehkä pahin shokki alkaa olla ohi ja välillä olo on vaan ihan turta, mutta muuten suru ja paha mieli on edelleen suuri. Vieläkään ei voi uskoa että näin todella on käynyt ja miksi näin kävi...

Ollaan nyt viikko asuttu miehen kanssa eri osoitteissa. Aikamoinen ikäväkin välillä vaivaa, koska kuitenkin 8 vuotta oltiin yhdessä. Eikä ne omat tunteet vaan hetkessä kuole. Päivät jaksaa paremmin kun pojan kanssa touhuaa ja huolehtii arkirutiineista, mutta illat yksin on vaikeita ja usein sitten iltaisin paha mieli pääsee valloilleen. Mies on käynyt lähes joka päivä poikaa katsomassa ja olen päässyt hoitamaan asioita tai muuten vaan hetken hengähtämään. Viikonloppuisin tuntuu vaan tuo uusi elämä uuden naisen kanssa olevan tärkeämpi, vaikka silloin olisi miehenkin mahdollista antaa enemmän aikaa pojalle kun on työstä vapaata. Kovasti tuntuu olevan mukana jo "uuden perheensä" arjessa, vaikka omaan asuntoon muuttikin.

Masuasukilla kaikki onneksi hyvin, nyt menossa rv 28. Eilen oli neuvolalääkäri, jonka kanssa pitkään juteltiin ja kirjoitti minulle vielä koko kuukauden sairaslomaa, joten töihinpaluuta ei tarvitse enää stressata vaan voin keskittyä omaan jaksamiseeni ja poikaan. Neuvolan perhetyöntekijä on alkanut käydä meillä. Sovittiin että käy kahden viikon välein ja samoin neuvolassa käyn nyt kahden viikon välein niin saan kerran viikossa jonkun ammattilaisen kanssa jutella ja purkaa surua ja pahaa oloa. Onneksi olen saanut viimein öisin nukuttua vähän paremmin, sekin auttaa jaksamaan. Päivä kerrallaan yritän mennä eteenpäin.

7.3.2012
piglet82
piglet82

Voi että miten oon edelleen niin pahoillaan tästä :( On muuten jännä miten tulee monesti päivien aikana mieleen joitakin liberon juttuja, niinkuin tämäkin. Usein olet ollut ajatuksissa vaikkei ole hajuakaan kuka olet! Anna itsellesi lupa surra nyt, jossain vaiheessa varmasti huomaat että helpottaa.. Jaksamista taas toivotan sinulle!! Sano edelleen sille miehelle, että sun on pakko saada nukkua muutama yö ilman lapsen hoitamista, muuten väsyt täysin kun muutenkin saat nukuttua huonosti. Ja jos saisit lääkäriltä jotain retouttavia, että saisit paremmin unenpäästä kiinni.

24.2.2012
ertsu
ertsu

en mä voi kuin ihailla tuota sun vahvuutta Piglet!!!!! ♥

23.2.2012
surkelo
surkelo

Ollaan kyllä miehen kanssa pystytty käytännön asioista puhumaan. Avioeroa ei olla vielä haettu, eikä siihen minulla ole mitään kiirettä, kunhan päästään ensin muuttamaan erilleen jne. Tokihan mies voi eroa hakea koska vaan jos haluaa, sanoi tuossa aiemmin voivansa odottaa että vauva on syntynyt, mutta saa nähdä.

Yhteistä omaisuutta meillä on asunto ja auto. Tarkoitus olisi että minä pitäisin asunnon ja mies auton sitten kun eroa haemme. Kunhan nyt päästään käymään pankissa ja vähän selvittelemään laina-asioita eli pystynkö yleensä asuntoa itselleni lunastamaan. Ja onko minulla sitten yksin varaa tässä asua. Onneksi vanhempani ovat luvanneet auttaa. Eivät ole mitään kovin varakkaita, mutta molemmat kuitenkin vielä työelämässä ja ovat oman asuntonsa tainneet jo maksaa pois.

Raha-asiat ollaan aina hoidettu suunnilleen puoliksi eli molemmat ovat maksaneet osuutensa lainasta, laskuista, ruuasta ym. Eli tästä ei pitäisi tulla riitaa, ainakaan toivottavasti.

Saisi tämän pahan mielen ensin pois ja pystyisi taas toiveikkaimmin ajattelemaan tulevaisuutta. Eniten toivon tällä hetkellä että pystyisin taas kohta täysillä iloitsemaan tulevasta vauvasta.

23.2.2012
piglet82
piglet82

voi kurjuus ku tuntuu vieläkii pahalta siun puolesta, ja tuo miehen touhu suorastaan sylettää :/

Miun entisellä työkaverilla kävi niin että sen mies löysi uuven sillä välin ku kaveri uotti heijän kolmatta. Oikeesti ollu varmasti tosi rankkaa. Mutta hienosti kollega on selvinnyt ja kasvattanut mahtavat pojat! Nyt ku vuosia on menny, on ne kaikki ihan asiallisissa väleissä, joen...

Voimia edelleenkii ihan hurjasti! Sie selviit siitä kaikesta!

22.2.2012
riu
riu

Kiitos mushu ihanasta runosta, itku tuli!

En tajua itekään miten oon jaksanut miestä katsella nämä päivät. Oon aina ollut liian kiltti ja nyt raskaana mieli tosiaan erityisen herkkänä muutenkin. Hylätyksi tuleminen tuntuu aina pahalta ja raskaana vielä erityisen pahalta :´( Mies ei käy nyt töissä (ollut lomautuksella pari viikkoa) joten haluaa olla auttamassa minua pojan kanssa, koska olen raskaana. Yrittää kai jotenkin hyvitellä, ihan kuin tuota hänen tekoaan nyt mikään ikinä hyvittäisi. Yhtään yötä ei ole suostunut poikaa hoitamaan, vaikka olen pyytänyt että saisin itse välillä levätä. Poika saattaa heräillä vielä monta kertaa yössä varsinkin nyt kun poskihampaita on tulossa. Itse olen vielä pahan mielen vuoksi kohta kaksi viikkoa valvoskellut tai nukkunut pätkissä. Pakko on aina päästä uuden naisen luo yöksi...

Täytyy tosiaan mennä pankkiin, kun tuolta vanhempien luota tulen takaisin. Laina meillä onkin nyt tauolla tuon lomautuksen vuoksi eli maksetaan vaan korkoja. Mutta ihan tulevaisuuden takia, jotta voin alkaa miettiä pystynkö jäämään tähän yksin asumaan lasten kanssa. En ollut tajunnut että tuonne Kelaankin voisi soitella. Onneksi olen nyt tällä hetkellä taloudellisesti jopa paremmassa asemassa kuin mies. Lomautuksen vuoksi saa liiton korvauksia, mutta joutui tuon muuton takia maksamaan takuuvuokran, hankkimaan huonekaluja ym. Itse saan koko ajan palkkaa, vaikka nyt sairaslomalla olenkin. Huhtikuun alusta jään vuosilomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Kolme ekaa kuukautta äitiyslomasta saan täyttä palkkaa. Eli ainakin elokuuhun asti pärjäilen ihan hyvin. Eikä äitiysrahakaan onneksi ole työn vuoksi ihan huono. Joutuuhan mies vielä elatusmaksutkin minulle maksamaan.

Itku on edelleen herkässä ja hymyilemään en ole vielä pystynyt, paitsi välillä pojan touhuille. Masuasukin puolestakin surettaa, kun toinen yrittää siellä innoissaan potkia ja äitiä vaan itkettää. Ehkä tämä tästä vielä joskus helpottaa...

22.2.2012
piglet82
piglet82

Kyyneleet tuli täälläkin silmiin. Hitsi vieten mikä ukko, pitäis edes sen suunsa kiinni!!! ;( Kyllä alkoi niin kiehua, kun luin tämän ketjun läpi, voin niin kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu!  Vielä raskaana muutenkin on niin herkkänä. Tuli kyllä sellainen olo, että ei taida tuollaisen suhteen onni kovin kauaa kestää, jos on noin nopeasti alkanut! :O Voimia ihan mahottomasti kaikkeen!! Ihana että sinulla on se 2-vuotias tuomassa päiviisi iloa ja vanhemmat tukenasi!

21.2.2012
ertsu
ertsu

Miksi se ukko edelleen roikkuu siellä teidän tykönä. Eikö se nyt ihan oikeasti voisi vaan häipyä sieltä sua kiduttamasta. Edelleen olen sitä mieltä, että ukko on tosi törkeä kun noin käyttäytyy. Ei niin minkäänlaista ymmärtämystä siitä milloin olisi sopivaa tukkia turpansa.

Taitaakin olla tavoitteena sinun täydellinen hajottaminen. Muuten en moista käytöstä ymmärrä.

VOIMIA VOIMIA VOIMIA!!! Pidä huolta itsestäsi ja lapsista. Ihanaa että saat neuvolasta hienosti apuja. Ja siinä kyllä ukko on oikeassa että pankkiin olisi ihan hyvä mennä juttelemaan pikaisesti. Olisi sitten yksi asia hoidettuna. Koska sittenhän sie pulassa oot jos sulle jää asuntolaina täysin maksettavaksi ja ukko vie tulonsa mennessään kuun vaihteessa.

21.2.2012
misukka
misukka
3 years, 7-month-old toddler

voi ei.. mulla ihan tuli tippa linssiin sun puolesta ja paha olo.. :( miehen tunteettomuus.. miten voi olla noin?! kuulostaa ihan siltä, että teillä (siis jopa teidän lapsellakaan) ei olisi hänelle enään suurta merkitystä, tuntuu että tämä uusi nainen lapsineen on ottanut ensimmäisen paikan miehen sydämessä.. niin surullista!!!! viimeistään tuollaisena hetkenä/aikana se oma lapsi pitäisi olla kaiken edellä, jättää höpinät uudesta naisesta ja hänen lapsistaan.. pitäköön omana tietonaan!! oksettaas ihan koko mies.. hyh!!!

jaksuja sulle edelleen kovasti ♥

21.2.2012
surkelo
surkelo

Taas vähän kuulumisia... Olen pitänyt parin päivän nettipimentoa, ei ole vaan yksinkertaisesti jaksanut lukea mitään uutisia, facebookia, keskusteluja ym. Edelleen päivät ja yötkin menee itkiessä. Kun olen pojan kanssa yritän pitää itseni koossa. Paha mieli on jatkuvasti, surettaa perheen hajoaminen ja tulevaisuus pelottaa.

Mies asuu vielä viikon verran meidän kanssa. On täällä edelleen päivisin ja illalla sitten lähtee uuden naisensa luoksi yöksi. Päivisin tuntuvat tekstailevan ahkeraan. Aika nopeasti ovat edenneet suhteessaan, on esim. naisen lasten kanssa tekemisissä joka päivä. Loukkaa sekin kovasti miten miehen on niin helppo ollut unohtaa kaikki meidän väliltä ja siirtynyt vaan täysillä uuteen suhteeseen ja "perheeseen". Kertoo edelleen juttuja uudesta naisesta ja tämän lapsista, on pitänyt useasti mainita etten halua kuulla kaikkea hänen uudesta elämästään. Ei minulla niitä lapsia vastaan mitään ole, mutta en vain halua kuulla esim. miten hyvin nukkuvat yönsä ja aamullakin antavat nukkua pitkään, eivätkä koskaan kiukuttele... Tuntuu kuin jatkuvasti vertailisi heitä meidän poikaan.

Onneksi pääsen kohta viideksi päiväksi vanhempieni luokse pojan kanssa niin saan vähän etäisyyttä tähän tilanteeseen. Ahdistaa sekin kun mies yrittää koko ajan painostaa minua tekemään jotain ratkaisua tämän asunnon suhteen. Ei vain ole vielä voimia tehdä mitään isoa ratkaisua ja lähteä pankkiin juttelemaan asiasta. Tänäänkin kun neuvolan perhetyöntekijä soitti ja kyseli tilanteesta niin romahdin puhelimessa ihan täysin. Ensi viikolla tulee perhetyöntekijä sitten käymään ja juttelemaan.

Kiitos kaikesta tuesta mitä olen täältä teiltä saanut! Se lämmittää kovasti mieltä 3

21.2.2012
piglet82
piglet82

mua kans ihan suututtaa sun puolesta... :( ei se "mieheskään" varmaan ymmärrä mitenkää päin, että miltä susta tuntuu, miten kova paikka tuo on sulle..
mut hienoa on se, että pystyt olemaan miehen kanssa hyvissä puheväleissä, joka siis toisaalta pitääkin olla, kun on yhteinen lapsi/lapsia..
mut jos itteeni aattelen, että jos oisin saman kokenu, niin olisin niin kiukus miehelle, enkä todellakaan pystyis hänen kanssaan kunnolla puhumaan, mä varmaan vaan aina romahtaisin täysin, kun mies tulis käymään..

Mutta uskon, että tuut selviämään hienosti, kun osaat ja pystyt olla nytkin noin vahva, vahvistut vain lisää päivä päivältä ♥

16.2.2012
surkelo
surkelo

hurjan paljon voimia siulle yhä edelleenkii ♥ Ja ihanaa kun pääset eroon siitä miehestä, jos se vanha sanonta että poissa silmistä, poissa mielestä pitäs ees hiukan paikkaansa :)

16.2.2012
riu
riu

Niin vihanen :( En edelleenkään jaksa ymmärtää et parin viikon ihastuksen takia heittää kaiken menemään! Jaksuja ♥

16.2.2012
huopis
huopis

Vähän kuulumisten päivitystä... Olo on edelleen aika surkea, äsken tuli taas niin surullinen olo, kun istuin sohvalla ja yksin silittelin vauvamahaa :´( Onneksi arkirutiinit ja käytännön asioiden järjestely auttaa jotenkin selvitymään. Tänään kävin neuvolassa juttelemassa. Sovittiin että perhetyöntekijä alkaa käydä meillä, onkin ennestään tuttu, kun kävi meillä silloin esikoisen synnyttyä pari kertaa pojan univaikeuksien takia. Sit menen käymään myös neuvolapsykologilla. Vertaistukiryhmää suositteli myös. Meillä onneksi kaikki ihmiset tuolla neuvolassa ihanaa porukkaa.

Mies onneksi löytänyt asunnon, kuun vaihteessa pääsee muuttamaan. Keskusteluvälit meillä edelleen ihan hyvät, mutta kyllähän tuo loukkaa kun toisella lähinnä mielessä vaan raha-asiat ja tavaroiden hommaaminen uuteen kämppäänsä. Täältä meidän kotoa ei sentäs ole kehdannut vaatia juuri mitään itselleen. Uuden naisen kanssa ovat edelleen sitä mieltä että eivät vaan voineet tunteilleensa mitään ja se oikeuttaa kaikkeen tähän... Sanoinkin että ei enää puhuisi naisesta tai heidän suunnitelmistaan mitään. Kysyn itse jos haluan tietää.

Toivottavasti tämä tästä joskus helpottaa ja pystyn taas hymyilemään!

16.2.2012
piglet82
piglet82

Hengissä ollaan edelleen, kiitos vaan kaikille tsempistä! En ole oikein hyvä kirjoittamaan ja harvoin on tullut täällä kirjoiteltua, vaikka lähes päivittäin käynkin lukemassa juttuja. Helpottaa kummasti kun voi täällä kertoa ajatuksistaan ja saa tukea :)

Kävin aamulla lääkärissä ja sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Siihen perään minulla on vielä viikon talviloma, joten nyt ei tarvi muutamaan viikkoon töihin menoa miettiä. Mahakin on rauhoittunut, siis liikkeitä tietty onneksi tuntuu hyvin, mutta supistellut ei ole. Lääkärikin ehdotti puhumista esim. neuvolapsykologille ja laittoi sinnepäin viestiä tilanteesta. Täytyy itse soitella vielä neuvolaan tänään tai huomenna.

Paha mieli, suru ja pettymys on edelleen kauhea :´( Tuntuu että koko elämä ja kaikki haaveet on romahtaneet. Miehen lähetin kiertämään asuntotoimistoja, jotta mahdollisimman nopeasti saisi itselleen uuden kämpän. Onneksi asutaan isossa kaupungissa (Keski-Suomessa, joku sitä kyselikin), joten tarjontaa pitäisi olla. Tuntuu ettei toipuminen voi oikein kunnolla alkaa ennenkuin päästään erillemme eikä tarvitse kuunnella hänen juttujaan toisesta naisesta ym. Tämän päivän ymmärtänyt olla puhumatta hänestä. Jos poikaa ei olisi, olisin kyllä miehen heittänyt jo pihalle.

Meillä kaiken lisäksi vielä yhteinen omistusasunto, joten en tiedä miten senkin kanssa käy. Tämä olisi lasten kanssa aivan täydellinen asunto, rivitalokolmio päiväkodin, koulun ja palveluiden lähellä. Ainakin kesän yli aion tässä asua, mutta en tiedä sitten onko minulla varaa jäädä tähän maksamaan lainaa yksin. Harmittaa ja pelottaa sekin asia niin paljon.

 

13.2.2012
piglet82
piglet82

Hirveä akka ja käsittämättömän tyhmä mies. Mulla vaan vahvistuu käsitys siitä et se nainen ei tosiaankaan ole selvinnyt omasta erostaan ja haluaa nyt tuhota myös sinun ja sun lastesi elämän. Kun kerran pystyy.

Vai haluaa hän tukea sua. Kissan viikset! Kieputtaa sun hullaantunutta miestäs pikkurillinsä ympäri. Varsinainen piru.

Sinuna kyllä pikapikaa vaihdattaisin lukot siihen teiän kämppään ettei ukkos pääse kotia. Olkoon missä ikinä onkaan mutta sun luoksesi sillä ei enää ole asiaa.

Toivon totisesti et ne molemmat katuu tuota temppua joku päivä ja raskaasti.

Täällä kans kuohuttaa tosi pahasti siun puolestas ja toivon sulle hirmuisesti voimia selvitä eteenpäin.

12.2.2012
misukka
misukka
3 years, 7-month-old toddler

Täälläpä on jo niin moni kirjottanut hyvästi sinulle, joten mitäpä tässä sanoisi.. Saa sitä sairaslomaa, älä huoli - itse ainakin sain vähän samantyylisen asian vuoksi joskus aikanaan. Eikä sillon edes ollut lapsia/lasta.. Haet vaan sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Paljon tsemppiä ja voimia. Hyvä, jos sinulla on nuo vanhempasi ja muita siinä lähellä ja tukena. Katse eteenpäin vain, päivä kerrallaan! :-)

12.2.2012
pelargoni1
pelargoni1

Kun se nainen kerran itse on kokenut saman aikaisemmin, niin mahtoiko se hänen entinen mies ja uusi nainen olla niin "jaloja" että auttoivat tämän sen yli? Hän varmaan myös mielellään sen otti vastaan sillon..

Itse toteaisin vain että ei kiitos ja ehkä kysyisin mieltä, että miten monta puukon iskua se meinaa antaa, eikö sekään yhtään mieti sanojaan ja niiden lukkaavuutta. Jaksaa aina ihmetyttää miten toisilta ihmisiltä puuttuu täysin samaistumisen taito, ei osaa ajatella itseään samaan tilanteeseen ja miltä mahtais itsestä tuntua..

Saitko puhuttua miehen kans asumisjärjestelyistä? Toivottavasti edes siinä kohtaa on järkeä ja lähtee nurkista livohkaan ja nopeasti.

12.2.2012
Mummy83
Mummy83

voi hyvän tähen, vai ihan tuommosta se uusi nainen oli ollut mieltä? :O Mie oon ihan äimänä moisesta julkeudesta ja suoranaisesta röyhkeydestä :O  Nyt ei todellakaan osaa mittää rakentavaa sanoa, mie oon oikeesti todella vihainen siun puolesta!!!! Järkkyä... Missä on empatia????

 

Ihan hurjasti voimia ja onnea siun elämään! ♥

12.2.2012
riu
riu

Kovastihan tuo mies yrittää vakuutella että välittää minusta edelleen ja haluaa tukea minua nyt raskausaikana ja vauvan synnyttyä. Lähinnä vaan tällä hetkellä ahdistaa tuo miehen tuki, kun se tuntuu niin teennäiseltä ja siltä että saisi omaatuntoaan sillä parannettua. Kun tuli päivällä kotiin vietettyään yön uuden naisen luona, ahdistuin niin pahasti etten kyennyt tuntiin liikkumaan enkä puhumaan. Kipeät supistukset alkoivat ja itkin vaan. Onneksi tilanne sitten laukesi, kun poika tuli minua halaamaan.

Vähän saatiin keskusteltuakin. Kysyin suoraan että ovatko he ajatelleet yhtään kuinka julma heidän tekonsa on. Mies jopa myönsi että eivät ole. Uusi nainen on vaan vannonut kuinka pääsen kyllä asiasta yli nopeasti tuen avulla niin kuin hän aikanaan omasta erostaan. Huh huh, pitäisi vaan yrittää olla ajattelematta koko naista. Helpommin vaan sanottu kuin tehty, mietin koko ajan mikä hänessä on niin paljon parempaa kuin minussa.

Pojan hoidossa voin onneksi luottaa mieheen täysin eli saan välillä hengähdystaukoja. Vaikka toisaalta tällä hetkellä pojan kanssa oleminen on parasta terapiaa. Mun vanhemmat tietysti auttaa samoin miehen, minulla onneksi hyvät välit heihinkin. Kummatkaan eivät vaan asu ihan lähellä. Tulevaa synnytystä olen sen verran miettinyt että mies saa silloin olla pojan kanssa. Synnytän luultavasti yksin, miestä en sinne halua enkä välttämättä ketään muutakaan.

12.2.2012
piglet82
piglet82

Kiitos edelleen tuestanne ja kauniista sanoista! Nyt aamu mennyt ihan mukavasti, kun sain yöllä vähän nukuttua ja ollaan pojan kanssa kaksistaan touhuttu. Ahdistaa jo ajatus, jos mies tulee päivällä kotiin. Jotenkin tuntuu kuin en enää tuntisi koko ihmistä, oltiin 8 vuotta yhdessä ja kesällä olisi tullut 3.hääpäivä... Eivät voi minun vanhemmat eivätkä miehen vanhemmatkaan ymmärtää tuollaista tekoa.

Miehen mukaan tämä uusi nainenkin tuntuu olevan kuin joku pyhimys. On hyvä ja vastuuntuntoinen äiti lapsilleen (no uskon että varmasti voi ollakin). Ei halua pitää kiirettä vaan sitten kun olen synnyttänyt niin alkavat vasta kunnon suhteeseen (mitähän tuollainen öiden viettäminen yhdessä sitten muka on..). Yhdessä kuulemma tukevat minua pääsemään tästä yli. Osaa hyvin neuvoa näissä eroon liittyvissä käytännön asioissa, koska on itse käynyt saman läpi vuosi sitten. Ja että kaksi kuukautta on vaikeaa ja sitten elämä jo helpottaa (kahden kuukauden päästä olen viimeisilläni raskaana...) Siis olen ihan sanaton...

Täytyy yrittää nyt vaan pitää itseni koossa pojan ja masuasukin takia. Ajattelin huomenna soitella neuvolaankin, jos sitä kautta saisi vaikka jotain keskusteluapua ammattilaiselta.

 

12.2.2012
piglet82
piglet82

Hui kauhea.

Ota kaikki apu vastaan jota saat! Toivottavasti sinulla on todella vahva tukirengas jotta et jää yksin.

Ei voi uskoa että ihminen voi olla toiselle noin paha..=(

Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää ja parempaa!

Toivon että kaikki menee raskauden kannalta hyvin!

VOIMIA SINULLE!!!
 

12.2.2012
MansikkaMarja
MansikkaMarja

voi kurjuus :'/

Mie oon niin vihainen siun puolesta! Muistan mimmosta oli ku itelle kävi samoin aikoinaan, ja silloin ei ollu ees lapsia. Olin kamalan rakastunut ja tuntu ku koko elämältä ois puonnu pohja pois... Toki siitä pääsin yli, mutta aikansa se vei. Ja teillä on kuitenkii yhteiset lapset joten ootte tavallaan pääsemättömissä toisistanne. Voimia kyllä ihan hurjan paljon! Ja samaa mietin ku edellisetkii, että ei miehellä oo kyllä mitään asiaa siun kotiin, hän on jo sänkynsä valinnut! Lämmin halaus siulle ♥

11.2.2012
riu
riu

Kyl mäki ihan oman henkisen jaksamisen vuoksi ehdottaisin miehelle, että punkkaa jossain muualla sen aikaa kunnes löytää uuden asunnon. Tarviiko sitä sitten oikein hieroa toisen kasvoille joka kerta ku lähtee sitä uutta naista katsomaan..? :/ aika julmalta mun mielestä kuullostaa..

11.2.2012
Mummy83
Mummy83

Mulle jos tekis noin, sanos ettei rakasta ja lähtis uuven akan luo ja sit tulis kotiin ja vielä baarin ois hoitosa kanssa lähössä ni ei tarviis kyllä ihan vähään aikaan kotiin yrittää... Oisin varmaan pakannu äijän tavarat päivän aikaan ja viskannu pihalle ja teljenny ovet nii ettei pääse sisään... Hyi helvetti!

11.2.2012
huopis
huopis

Kiitos kaikille tuesta! Kyllä tässä on omat tunteet vaihtuneet päivän aikana moneen kertaan. Välillä olen vihainen ja katkera, välillä vaan pelkästään niin surullinen. Vaikea vaan ymmärtää toista, kun oltiin niin onnellisia viimeksi kolmisen viikkoa sitten rakenneultran jälkeen. Tai sitten toinen on vaan ollut tosi hyvä valehtelemaan. Tottakai pysytään väleissä jo lastenkin takia, mutta tällä hetkellä ei vaan pysty mihinkään rakentavaan ystävyyteen.

Onneksi mun vanhemmat oli täällä päivän. Mieskin tuli pojan iltatoimiin auttamaan. Tässä yritetty keskustella tilanteesta, mutta tunteet vaan on niin pinnassa. Eikä paljon helpottanut, kun mies sanoi että aikoo lähteä tänään baariin uuden naisensa kanssa ja tulee joskus huomenna taas takaisin. Toivottavasti löytää pian oman asunnon, kun ei tälläistä tilannetta millään jaksa henkisesti kovin pitkään :(

11.2.2012
piglet82
piglet82

Halirutistus täältäkin ♥

mutta miehes on sanonut että on ollut jo onneton pitkään joten se rakkaus on kuollut jo tovi sitten. en menis syyttämään miestä, ei siihen terapiat eikä sen miehen haukkuminen auta kun rakkaus kuolee. ja se voi kuolla, tai ei kuolla mut muuttua, ystävyydeksi, on kasvettu erilleen. en tiedä mut mä en oo sitä tyyppiä joka alkaa haukkumaan toista osapuolta erossa että sille jätetylle tulis parempi mieli. ja kaikesta päätellen, mies on hyvä isä lapsille. miksi ei sitten jatkaa ystävinä ja hyvissä välein kuin että tuntea katkeruutta. väärin se on mies takaisin säälistä saada. tuosta uudesta suhteesta. eihän mies välttämättä ole tähän naiseen rakastunut, on vaan olkapää, on antanu rohkeutta ja aihettakin purkaa nyt tilanne ja sanoa asiat kuinka ne todellisuudessa on jo pitkään ollut.

ja se tärkein, voimia ihan kamalasti. aikaa se todellakin vie mutta kun tiedostat sellaisen asian että sua odottaa tulevaisuus, ja se tulevaisuus riippuu siitä kuinka sen haluat itse rakentaa. eli pää pystyssä huomista kohti. ja itku, itke ihan täysillä, anna pahan tulla ulos. ja varmasti etsit sitä syytä myös itsestäs ja tunne että mitä on tehnyt väärin ku ei enää rakasta. ei siihen tarvitse olla syy siihen että sinä olisit siihen syy vaan että miehen intressit on muuttunut. myös tietyt ikäkriisit ei ole pois sulettu. en tiedä miehes ikää mut paljon olen tuntenut miehiä joilla tulee 25-35v sellaisia kausia jolloin hyväksyntää haetaan aidan takaa, sieltä vihreämmältä puolelta, tajuamatta että se vihrein onkin siinä ihan vieressä.

♥♥♥

11.2.2012
Boco
Boco

Kamala, mitä mies meni tekemään. Eikä se uusi naikkonenkaan sympatioita saa Todella kurja tyyli kostaa oma hylätyksi tuleminen viemällä toiselta naiselta mies ja lapsilta isä.

Jos ovat ihan vasta tavanneet, niin taitaa olla pelkkää uutuuden viehätystä ja todella toivon että miehesi tulee katumaan ja paljon teidän hylkäämistä.

Suututtaa sinun puolestasi niin paljon ja ei ole mitään sanoja joilla voisin sinua lohduttaa.

Voimia voin näin virtuaalisesti sinulle toivoa.

11.2.2012
misukka
misukka
3 years, 7-month-old toddler

voi ei:(!

sanattomaksi vetää, en osaa mitään lohduttavaa ja rohkasevaa tähän sanoa,  mikä EI kuulostaisi jotenkin niinkamalan.. hmm.. sanotulta.

aika  parantaa ja alkusyöksyn jälkeen kasvat vahvemmaksi. tähän hetkeen ei hirmusesti parannuskeinoa olesille tuskalle jota käyt läpi. se vain pitää  käydä läpi:(

otan  silti osaa, toivon että  kipusi  on nopeasti ohikäyty ja toipuminen voisi alkaa.

11.2.2012
Blanco
Blanco

Hei Piglet! Vartavasten sinua varten kirjauduin. Tarinasi kuulostaa samalta kuin minun, omastani on vain aikaa pian 3 vuotta. Olen niin pahoillani puolestasi, tiedän niin hyvin mitä käyt läpi. Oksettaa ajatellakin, miten joku kanssasisar pystyy toimimaan noin julmasti?? ei vaan jaksa ymmärtää lainkaan. Mutta omalla kokemuksella voin kertoa, että kaikesta selviää. Pian alat huomata, että säkin pystyt jälleen hymyilemään. Keskityt nyt vaan odotukseen ja pikkuiseen napsukkaan siellä kotona. Voimia kovasti!

11.2.2012
riisinen
riisinen

En mäkään mitään järkevää osaa sanoa, mies on ilmeisesti osannut hyvin ahdistuksensa sulta salata, luutavasti jotain kuitenkin ollut hänellä mietinnässä aikaisemminkin, en ihan usko että muuten tekis tuota päätöstä noin kevyesti.. mut todella inhottavaa kaikin puolin ja varmasti kannattaa hakea saikkua, jos siltä tuntuu. Toisaalta joskus ja joillakin se, että pääsee kotoa pois ja saa muuta ajateltavaa, voi auttaa.. itse tiedät kumpi tuntuu paremmalta.

Ja toivotaan et se mies nyt kuitenkin suostuu jotain kommunikoimaan, et sä saat selvyyttä hänen olostaan ennen, ymmärtää miksi näin kävi, niin se varmasti helpottaa välejä niin et lasten asioista pystyis sopimaan hyvin jne. Koita saada mies ymmärtämään, että sen on pakko puhua asiasta sen takia.

Ja todella paljon halauksia ja voimia! 3 sulla on kuitenkin ihmisiä, tukiverkostoa joka rakastaa ja välittää teistä :) heidän avulla sä jaksat lopulta nousta. 3

11.2.2012
Mummy83
Mummy83

voi eii, miten kamala tilanne... :( ei siis sillä, ettäkö miten sitä pärjää yksin lasten kans, tai raskauden vaan sen takia, että olet ajatellut ja tuntenut, että kaikki on hienosti, sitten tuleekin tommonen eteen... ei oikeen osaa sanoa mitään.. mä olisin niin vihainen ja erittäin(!!!!) surullinen, jos mun mies kertois tommosta, en tiä mitä tekisin, tuommonen tilanne mulle ois kamalinta.. itse kun toista rakastais, niin ei vois kuvitellakkaan että toisella katois se rakkaus jonnekkin, yhtäkkiä vähenis, ei se niin helposti vähene!!! eikä vaan mitenkään voi tajuta, että miehesi on valmis jättämään teidät naisen takia, jonka on tuntenut vasta kaksi viikkoa :o mitäs jos se suhdekkin menee mönkään? uskon että siinä vaihees miehesi tuumaa, että mitä menikään tekemään, mitä mahtavaa hän menetti, kun jätti sinut/teidät!!!! *salaa, hiljaa mielessäni toivon, että noin kävis* :p

Oikein kovasti voimia, koitahan pärjäillä, vaikka varmasti se vaikeaa onkin! (vaikka ite en oo moista kokenu, niin jotenkin vaan osaan ajatella tunteitasi, tai että miten voimakkaasti itse reagoisin tommoseen, miten kiukus ja suruissani olisin, raivoasin miehelle..)

ja että miehes kehtaakin lähteä heti sen toisen naisen luokse :o juuri pudottanu tommosen pommin, niin olisi nyt edes ollut kotona, jutellut, touhannu lasten kans, antanu sun surra rauhas tms..

pistää vaan niin kiukuttaan tommoset miehet (ja ihan naisetkin), jotka rikkoo perheensä tuommosella typerällä jutulla, eikä tahdo ees yrittää korjata suhdetta... :(

Jaksele ♥

11.2.2012
surkelo
surkelo

Kyl siit selviää, perhanan koville se ottaa ja aikaa menee. :(

Mun siskolle kävi just noin vuos sitte, oli sillon liki 2v. tyttö ja ootti toista, kun mies ilmotti et kävi vierais ja haluu olla sen toisen kans. Eli ihanku oisin sen tarinaa lukenu. Rankkaa sitä oli sivustaki seurata.

Mut nyt tuntuu et rakas siskosein on vaan vahvempi ku aikasemmin, pärjää loistavast 2 ihanan tytön kans ja löytyy jo vähän sutinaaki. :)

Ovat exänsä kans nykyään jo tosi hyvis väleis ja pystyvät täysin kasvattamaan tyttöjä yhdes, vaikka asuvatki eri osotteis. Täytyy kyl nostaa niille hattua.

Hirveesti voimia ja jaksamista sulle, kyllä se elämä viel voittaa, vaikka koville ottaaki ja toivottomalta tuntuu.

11.2.2012
Sam81
Sam81

Joo en ymmärrä miten kahdessa viikossa voi jostakin toisesta ihmisestä tulla niin tärkeä että on valmis hylkäämään oman perheensä. Mies tosin sanoo että on jo jonkin aikaa tuntenut olonsa onnettomaksi, nyt vaan sitten kohdalle sattui uusi ja sopiva nainen. Kaiken huippu minusta on se että tällä naisella itsellään on kaksi lasta ja on vuosi sitten kokenut samanlaisen kohtalon eli mies jättänyt toisen naisen takia...

Poika on ollut ihan outo koko aamun, ei kiukkua ja uhmaa niinkuin yleensä vaan leikkii rauhallisesti tai istuu minun vieressä sohvalla ja nukahti päikkäreille suunnilleen minuutissa, kun välillä on saattanut mennä tuntikin nukuttamisessa. Surettaa niin pojankin ja tietysti tulevan lapsen puolesta :(

11.2.2012
piglet82
piglet82

Hui kamala!

Mie olen oikees elämäs seurannu samankaltasta tilannetta, mutta niin et se lasten äiti on kauimpana minusta, eli häntä en tunne. Aivan kamalalta tuntuu, ja mietin vaan että kuin helkutissa hän jaksaa...

Aivan varmasti saat sairaslomaa. Jos se on sitä mitä tahdot.

Mun tekis mieli tulla halaan sua... Mitään järkevää en osaa sanoa. :´(

11.2.2012
Sralla
Sralla
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...